Kuinka maailma vallattiin (runo)

Hyvää ruokahalua,

sanoi äiti lapsilleen

ja lensi pois.

Lapset kävivät ruoan kimppuun,

ahmivat valkoista mannaa

möyrivät jauhomeressä, piirsivät tunneleita

kasvoivat ja muuntautuivat.

Kohta he lakkasivat ryömimästä

rimpuilivat ulos lapsenruumiistaan

lensivät eri suuntiin

määrättömien matkojen päähän.

He naivat

lisääntyivät

sanoivat lapsilleen: Hyvää ruokahalua.

Pakenivat paikalta ja jättivät jälkikasvunsa syömään,

kasvamaan, lentämään ja lisääntymään.

Kohta maailma oli täynnä,

täynnä äitejä ja lapsia.

Jokainen kolo oli vallattu,

kaikki ruoka syöty.

Viimeinen sukupolvi värisi hetken.

Sitten maailma oli puhdas.

Jos ruumiini saisi päättää

Jos ruumiini saisi päättää

ei olisi ihmistä, olisi ME.

Pimeässä huoneessa, valot pitkin seiniä,

rytmi,

kaikki sekaisin,

kaloja akvaariossa, parvessa,

yksin, sekaisin,

yhdessä.

Pimeässä metsässä,

jokaisella oma tanssi,

yhteinen ruumis, yksin,

eikä ketään enää ole,

kohti hajoamista, kohti elämää.

Pyhä.

Sormenpäissä,

korvan kierteissä,

jaloissa jotka huojuvat.

Näin käsiesi muuttuvan hansikkaiksi

Näin käsiesi muuttuvan hansikkaiksi.
Iho kuoriutui sormien päältä,
kynnet varisivat maahan.
Sinä loit nahkasi.

Minulle jäi hieno, läpikuultava kangas.

Erotin sormiesi ääriviivat, ja melkein muistin,
miltä ne näyttivät,
täynnä verta, täynnä punaista lihaa.
Kuumina, olemassa.