Video: palestiinalaisen lääkärin tragedia Israelin TV:n suorassa lähetyksessä

18 01 2009

Laitoin tästä linkin aikaisempaan Gaza-postiini, mutta kukaan ei yleensä klikkaile linkkejä, joten laitan koko videon. Israelilainen TV-kanava soitti perjantaina tapansa mukaan Gazaan palestiinalaiselle lääkärille jonka puhelinraportit ovat tarjonneet israelilaisille ikkunan gazalaisten kärsimykseen. Hän on tunnettu rauhanaktivisti. Lääkärin taloon oli kuitenkin osunut pommi ja hän huusi hädissään puhelimeen.  Kolme tytärtä oli kuollut. Lääkärillä on yhteensä kahdeksan lasta. TV-kanava ryhtyi heti toimiin perheen pelastamiseksi. Israelin armeija salli ambulanssin ajaa Gazaan ja hakea  perheenjäsenet sairaalaan, osa oli ilmeisesti haavoittunut. Kuolleet tyttäret olivat 14-, 15- ja 22-vuotiaita.

Tulitauko koitti, mahtavaa! Times Onlinella hyvä artikkeli tämänhetkisestä tilanteesta. Siinä mainitaan uhrien määrä, tuhon määrä, Israel tyytyväinen sodan lopputulokseen, puolustusministeri Ehud Barakin kannatus noussut sodan vuoksi, Likud-puolueen Benjamin Netanjahu yhä suositumpi, YK tahtoo tutkia viimeisimmän koulupommituksen jossa kuoli kaksi lasta, lopussa vielä surullinen tarina äidistä joka oli saanut lapsen 20 vuoden yrittämisen jälkeen ja menetti kaksivuotiaan poikansa pommituksissa. Helsingin Sanomien sivuilla vielä tieto, jonka mukaan palestiinalaisten uhrien määrä nousee luultavasti 1300:n kun ruumiita kaivetaan ylös. Israelilaisia kuoli 13, joista kolme siviilejä.

Palestiinalaisuhreista oli lapsia vähintään 410, naisia 100, raportoi israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’tselem. Sivuilla myös Israelin ja Palestiinan konfliktissa kuolleiden määrä vuosilta 2000-2008 ja 1987-2000, sekä tilastoja muusta tuhosta.

Rauha, shalom, salaam. Toivottavasti se pitää.

PS. Länsimedioita ei päästetty Gazaan, mutta qatarilaisella Al Jazeeralla oli Gazassa kuvausryhmä ennen konfliktia ja se jäi sinne raportoimaan. Uutiskanava laittoi päivittäisen Gaza-materiaalinsa Creative Commons -sivuille. Videoita löytyy arabiaksi ja englanniksi.

i932480107-1herrmann

”Mitä mieltä olet, aiheuttaako epätoivo vihaa vai viha epätoivoa?”

(sori, en tällä kertaa jaksa vastailla kommentteihin. Voitte dissata minua omissa blogeissanne).





Gazan verilöyly

12 01 2009

Suomen Amnestylla oli syksyllä kampanja Gazan saarron poistamiseksi. Israel veti miehitysjoukkonsa pois  Gazan alueelta vuonna 2005 mutta jäi kontrolloimaan sen rajoja ja ilmatilaa.  Saartoa perusteltiin Hamasin terrori-iskuilla mutta sen seuraukset kantoi koko Gazan väestö. Vain pieni määrä humanitaarista apua päästettiin läpi. Tällainen kollektiivinen rankaiseminen on kansainvälisen oikeuden vastaista. Amnestyn vetoomuksessa vaadittiin Israelia purkamaan saarto ja Hamasia lopettamaan raketti-iskut.

Eikö palestiinalaisten kärsimyksillä ole mitään rajaa? mietin vetoomusta lähettäessäni.

Ei näköjään.

Israelin hyökkäys Gazaa vastaan jatkuu jo kolmatta viikkoa. Lähi-idän voimakkain armeija metsästää Hamasin taistelijoita ja tappaa samalla siviilejä. Puolitoista miljoonaa gazalaista asuttaa Espoon kokoista aluetta, eikä heillä ole mitään mahdollisuuksia paeta turvallisemmille seuduille . Tällä hetkellä palestiinalaisia on kuollut yli 900, heistä noin 300 lapsia. Haavoittuneita on lähemmäs 4000.  Hamasin johtajia ja taistelijoita on tapettu ja sen käyttämiä salakuljetustunneleita tuhottu. Samalla köyhän Gazan siviili-infrastuktuuri on kärsinyt valtavia vahinkoja. Israelilaisia on kuollut 14, suurin osa sotilaita. Kumpikaan osapuoli ei suostunut tulitaukoon YK:n päätöslauselmasta (8.1.) huolimatta.

Israelin ulkoministeri Tsipi Livni väitti vielä tammikuun alussa, että Gazassa ei ole humanitaarista kriisiä ja palestiinalaisten tilanne on ”kuten sen kuuluukin olla”. Myöhemmin Israel ilmoitti työskentelevänsä humanitaaristen järjestöjen kanssa. Kuitenkin osansa pommituksista ovat saaneet niinYK:n avustusjärjestö UNRWA (kaksi kuolonuhria) kuin Suomen kirkon ulkomaanavun ylläpitämä sairaalaklinikka. Uutisia siviilien kärsimyksistä tulee jatkuvasti. YK:n koulun pommitus, Samounin perhe, kuolleisiin äiteihinsä päiväkausia tarranneet nälkiintyneet lapset, fosforiaseet.

Suurin osa lehdistöstä ei pääse Gazaan, mutta on antanut äänen sinne jääneille. Missä on ihmisyys? Emmekö me ole ihmisiä? kyselee Gazasta bloggaava Oxfamin työntekijä Mohammed Ali. Hän kirjoittaa sairaaloiden resurssipulasta (Al Jazeera).

”The situation has now reached such a critical point that doctors frequently confront dilemmas such as whether to treat the child who is bleeding to death or the baby who has severe head injuries.

While doctors ask themselves these tough questions, some politicians continue to debate whether or not we are facing a humanitarian crisis.”

Toinen gazalainen, Fares Akram, kirjoittaa kokemuksistaan The Independentin sivuilla. Hänen raskaana oleva vaimonsa evakuoitiin,  isä ja sukulaispoika kuolivat pommituksissa.

”My father, Akrem al-Ghoul, was no militant. Born in Gaza and educated in Egypt, he was a lawyer and a judge who worked for the Palestinian Authority. After Hamas took over, he quit and turned to agriculture. Dad’s father, Fares, who had been driven out of his home in what is now Israeli Ashkelon in 1948, had bought the land in the 1960s.”

BBC:n sivuilla Islamic Relief Worldwiden avustustyöntekijä Hatem Shurrab suree erityisesti Gazan lasten kohtaloa.

”Every child that has died enjoyed playing, like other children across the world.

Every child that died had a family that loved them dearly.”

Hän kertoo, että vaaroista huolimatta osa Gazan lapsista on päättänyt jatkaa leikkimistä.

Israel on ilmoittanut lähestyvänsä tavoitteitaan Gazassa. Mitä tavoitteita? Hamasin raketti-iskujen lopettamisen ohella kommentaattorit mainitsevat yleensä Iranin ja libanonilaisen Hizbollahin uhan, Lähi-idän voimatasapainon, Israelin tulevat vaalit. Vaativatko nämä tosiaan Gazan pommittamista kivikaudelle? Hamasin tunnelit voi tuhota, mutta  voiko sen ideologialle tehdä saman? Tällä hetkellä Gazan verilöyly näyttää radikalisoivan paitsi palestiinalaisia myös kaikkien arabimaiden asukkaita. Kansalaiset vaativat maidensa hallituksilta tiukempaa Israelin-politiikkaa. Syytökset kohdistuvat erityisesti Gazan-rajansa sulkeneeseen Egyptiin.  Maltillinen arabipolitiikka on joutunut puolustuskannalle, mikä tuskin yllättää ketään, edes Israelin johtoa.

Suurin osa israelilaisista tukee kohtuuttomiakin sotatoimia, mutta soraääniä löytyy -onneksi. Haa’retz-lehden sivulta löytyy ihailtava yritys herätellä maanmiesten moraalia. Gideon Levy kritisoi palestiinalaissiviilien tappamista ja kertoo hienon tarinan jossa on opetus.

”The legend, lest it be a true story, tells of how the late mathematician, Professor Haim Hanani, asked his students at the Technion to draw up a plan for constructing a pipe to transport blood from Haifa to Eilat. The obedient students did as they were told. Using logarithmic rulers, they sketched the design for a sophisticated pipeline. They meticulously planned its route, taking into account the landscape’s topography, the possibility of corrosion, the pipe’s diameter and the flow calibration. When they presented their final product, the professor rendered his judgment: You failed. None of you asked why we need such a pipe, whose blood will fill it, and why it is flowing in the first place.”

Kun ihmishenget ovat kyseessä ei kukaan voi vedota siihen, että tekee vain työtä käskettyä.

Sotaa vastustava israelilainen Jeremiah Haber esittää Magnes Zionist-blogissaan ajatuskokeen.

”Suppose Hamas terrorists were hiding out in Tel Aviv (or Los Angeles, or London, for that matter — the exercise is equally illuminating applied to the U.S. and or any other ”civilized” Western state). Would an assault of the sort we have seen against Gaza even be contemplated? Would Israeli officials grimly but dispassionately calculate the cost-benefit ratio concerning a massive aerial assault on Jewish neighborhoods? Would American and European officials condone such an attack? Would the pundits express their sympathy with Israel’s terrible dilemma? Of course not! The very idea of such an action would be recognized immediately as morally outrageous, and anyone who proposed it would be treated with contempt.”

Blogissa on myös terävä teksti YK:n koulun pommituksen vaihtelevista selityksistä.

Kansainvälisen yhteisön kyky hillitä väkivaltaa on tunnetusti hyvin rajallinen. Poliittiset intressit menevät liian usein ihmisoikeuksien puolustamisen edelle. Silti ihmetyttää, kun USA tarjoaa Israelille vankkumattoman tukensa. Bushin kaudella Yhdysvaltojen on ollut hyvin vaikeaa esiintyä demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana. Euroopan unioni on ulkopoliittisena toimijana vielä heikko. Barack Obama on ilmoittanut aloittavansa aktiivisen Lähi-idän-politiikan  jo hallintonsa alkutaipaleella. Hänen ei uskota antavan Israelin kohdella palestiinalaisia entiseen malliin, ainakaan Yhdysvaltojen tukemana, mitä pidetäänkin yhtenä syynä siihen, että Gazaan hyökättiin juuri nyt. Toivotaan parasta.

Hannu Reime esitti YLE:n sivuilla kysymyksen: ”elleivät Israelin sotilaiden teot Gazassa ole sotarikoksia, mitkä sitten sellaisia ovat?” Maineikas Lähi-idän kirjeenvaihtaja Robert Fisk kirjoittaa, että jos Hamas olisi pommittanut YK:n koulua tappaen 40 suojaa etsinyttä siviiliä, sitä pidettäisiin sotarikoksena -tätä nimitystä on käytettävä siis myös Israelin kohdalla.

Kansainvälinen diplomatia voi tuoda kaivatun tulitauon, ehkä jopa edistää Israelin ja Palestiinan loputtoman konfliktin ratkaisua.  Kansainvälisen oikeuden tehtävä on tutkia ja tuomita kaikkien osapuolten rikokset. Tärkeintä on kuitenkin rauhan rakentaminen. Johtajilta saattaa puuttua poliittista tahtoa rauhan rakentamiseen, mutta se ei saa koitua siviilien tuhoksi. Verilöylyn on loputtava, eikä uutta saa tulla enää koskaan.

Muita linkkejä:

Gaza – Sderot: Life in spite of everything. (arte.tv) .  Tsekatkaa tämä linkki! Lyhyitä videoreportaaseja tavallisten  ihmisten elämästä Gazasta ja Sderotista (rakettiterrorismista pahiten kärsinyt israelilaiskaupunki). (edit 15.1.)

Heidi Huuhtanen: Hamasille annettava mahdollisuus osallistua rauhanprosessiin. Fiksunoloinen, pragmaattinen lähestymistapa konfliktin ratkaisuun -voisiko tämä toimia?

Robert Fisk: Leaders lie, civilians die, and the lessons of history are ignored. ja Why do they hate the West so much, we will ask.

Israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’tselem on pitänyt kirjaa israelin ja palestiinan konfliktin uhreista. Nancy Kanwisher teki tältä pohjalta analyysin tulitaukorikkomuksista pitkältä aikaväliltä. Israel oli rikkojana 79% tapauksista. Toinen näkemys israelilaisen tiedustelu- ja terrorismintutkimusinstituutin sivuilla.

Jimmy Carter: An unnecessary war. USA:n entisen presidentin kertomus neuvotteluista Hamasin ja Israelin kanssa.

BBC: Kuka on siviili?

Habib Battah: In the US, Gaza is a different war. Mielenkiintoinen artikkeli USA:n Gaza-uutisoinnista verrattuna Al Jazeeraan.Itsekin huomasi yhdysvaltalaisuutisoinnin köykäisyyden ja Gaza-uutisten puutteen verrattuna eurooppalaisiin lehtiin, Al Jazeerasta puhumattakaan. Toisaalta AJ:lla taitaa olla toimittaja Gazassa.

Al Jazeera haastatteli Hamas-johtajaa, joka  julistaa Hamasin voittavan sodan. Hän on itse Damaskoksessa turvassa.

Europe From Below palestiinalaislasten koulumatkallaan kohtaamasta väkivallasta.

Michel Chossudowsky kirjoittaa Global Researchin sivuilla konfliktista Gazan maakaasuvarojen valossa.

Alexander Stubb: Gazan tragedian olisi voinut välttää.

Mona Eltahawy: Israel, Opium of  the People

Nicholas D. Kristof: The Gaza Boomerang.

Bitter Lemons. Israelilaisia ja palestiinalaisia näkemyksiä rinnakkain, viikoittain .

Palestine News Network.

The Jerusalem Post.

EI: The Electric Intifada.

Life must go on in Gaza and Sderot. Palestiinalaisen ja israelilaisen yhteinen blogi.

Global voices, Gaza.

Belgia yrittää lennättää haavoittuneita lapsia sairaalahoitoon Belgiaan. Olen miettinyt, miksi lapsien ei anneta poistua Gazasta? Olisiko sekin Israelille liian suuri turvallisuusuhka?

Free Gaza -liikkeen avustuslaiva Spirit of Humanity on lähtenyt kohti Gazaa ja sen pitäisi saapua perille huomenna tiistaina. Matkustajina on lääkäreitä, journalisteja, ihmisoikeustyöntekijöitä ja EU-parlamentaarikkoja, ja lastina lääkintätarpeita. Edellinen laiva kääntyi takaisin kun Israelin rannikkovartijat ampuivat kohti. Järjestön mukaan laiva ei ollut Israelin vesillä, Israelin mukaan oli.

17.1.Update.

Olen ollut erittäin tyytyväinen siihen, että monet tahot ovat tuominneet Israelin päivä päivältä hullummaksi ja hirveämmäksi käyvän hyökkäyksen, joka on toivottavasti pian ohi (ja ei, tämä ei todellakaan ole kädenojennus Hamasille, joka on myös rikkonut ihmisoikeuksia ja vastuussa konfliktista. Hamasin on EU määritellyt terroristijärjestöksi, mutta Israel on liittolaisemme jolta pitäisi voida odottaa enemmän).  Ban Ki-Moon ”raivostui” YK:n rakennusten pommittamisesta, Gordon Brownin mukaan tekoja ei voi puolustella, EU-parlamentti nimitti hyökkäystä kollektiiviseksi rangaistukseksi ja pisti EU-Israel assosiaatiosopimuksen syventämisen jäihin. Kansainvälinen paine on vaikuttanut, ja Israelin hallitus äänestää yksipuolisesta tulitauosta tänään iltapäivällä. USA ja Israel tekivät sopimuksen aseiden salakuljetuksen estämisestä (Hamasille). Olisiko aika harkita myös Israelin varustamisen vähentämistä, Yhdysvallat? Israelille oli tälläkin viikolla matkalla asetoimitus Yhdysvalloista, jonka Kreikka onneksi pysäytti.

Olen myös iloinen arvostamani kansainvälisen oikeuden professorin Martti Koskenniemen tiukoista sanoista Suomen kuvalehdessä (16.1.). Hänen ”näkemyksensä on, että vaikka Israelin toiminta on vastoin kaikkea moraalia, uskontoa ja inhimillisyyttä, on epätodennäköistä, että kansainvälisoikeudellisesti seuraisi mitään”. YK:n turvallisuusneuvosto voisi tehdä päätöksen sotarikosten tutkimisesta, mutta ”Israelin osalta Yhdysvallat estäisi päätöksen YK:n turvallisuusneuvostossa”. Koskenniemen mukaan mikä tahansa muu valtio saisi ”täydellisen kansainvälisen tuomion” moisista rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Konservatiivisena pidetty Wall Street Journal julkaisi kansainvälisen oikeuden professorin mielipiteen, jonka mukaan Israel on syyllistynyt sotarikoksiin, kuten Hamaskin.

Tänään Israel taas pommitti YK:n koulua, tappaen ilmeisesti kaksi lasta. Israelilaiset asianajajat kieltävät sotarikokset, ja ovat valmiita puolustamaan valtionsa edustajin.

Tänään tapahtui myös israelilaisen TV-kanavan lähetyksessä karmea käänne. Palestiinalainen lääkäri, joka  raportoi puhelimitse Gazasta ja tarjoaa israelilaiselle yleisölle harvinaisen tilaisuuden kuulla Gazan tapahtumista paikan päältä, oli puhumassa suorassa lähetyksessä kun pommi iskeytyi hänen taloonsa. Israelilainen TV-kanava ryhtyi suorassa lähetyksessä toimintaan tilanteen pelastamiseksi: Gazaan lähetettiin ambulanssi hakemaan perheenjäseniä israelilaiseen sairaalaan. Al Jazeeran mukaan lääkärin kolme lääkärin tyttäristä kuolivat (video YouTube). Tapaus kumosi israelilaisen ihmisoikeusjärjestön B’tselemin mukaan israelilaisten väitteen, jonka mukaan ambulansseja ei voi päästää Gazaan koska Hamas ei salli sitä.

Kuten aikaisemmin mainitsin, B’tselem on pitänyt tilastoa Israelin ja Palestiinan konfliktin uhreista ja tuhoista monen vuoden ajalta. Käykää katsomassa.

Sara Royn artikkeli Gazan katastrofaalisesta tilanteesta.

Tämä liittyy toiseen konfliktiin, mutta kannattaa tutustua. On todennäköistä, että mikään ei ole muuttunut. Human Rights Watch teki perusteellisen selvityksen Israelin toiminnasta Israel-Libanon-konfliktissa 2006. Israel väitti aikoinaan (kuten nytkin) että siviiliuhrien hurja määrä (n. 900) johtui Hizbollahin tavasta käyttää siviilejä ihmiskilpenä. Human Rights Watchin mukaan suurin osa siviilien kuolemista johtui kuitenkin siitä, että sotilaat eivät tehneet eroa siviilien ja taistelijoiden välillä. ”Human Rights Watch’s research shows that the IDF’s repeated failure to distinguish between civilians and combatants cannot be explained as mere mismanagement of the war or a collection of mistakes. The evidence suggests that Israeli officials must have known that their assumption regarding the absence of civilians in southern Lebanon was erroneous.”

Historiantutkija, kansainvälisten suhteiden professori Avi Shlain luo kriittisen katseensa Israel-Palestiina-konfliktin historiaan, ja kutsuu Israelin sotatoimia Gazassa osuvasti silmä silmäripsestä -taktiikaksi. Piti siteerata tätä kohtaa tekstissä, mutta unohdin.

Moments of Gaza-blogi. Sain sivulta selville mm. kuinka gazalaiset onnistuvat bloggaamaan. Natalie Abou Shakra on kirjoittanut kauniin, vihaisen tekstin Gazan opiskelijoilta maailman opiskelijoille.

En voi suositella Wikipediaa lähteenä noin yleisesti (koska artikkelien taso vaihtelee laidasta laitaan), mutta jatkuvasti päivittyvä artikkeli 2008-2009 Israel-Gaza conflict on kyllä mielenkiintoinen – lähteet on sentään merkitty joten ne voi käydä itse tsekkaamassa.

Useiden asiantuntijoiden mielipidekirjoituksia The New York Timesin debattisivulla.

Menachem Kellner puolustaa sotaa Open Democracyn sivuilla. International Herald Tribune yrittää niinikään valottaa israelilaisten perspektiiviä.

BBC:n sivuilla juttu Masadasta, paikasta jossa juutalaiskapinalliset tekivät vuonna 70 eaa. joukkoitsemurhan mieluummin kuin antautuivat roomalaisille.  Haastatellut israelilaiset vetävät yhtäläisyysmerkit Gazan konfliktin ja Masadan välille: juutalaisten on puolustettava itseään kuten muinoin. Jos joku ei-juutalainen tekisi moisia vertailuja, pitäisin sitä yksinkertaisesti antisemitistisenä.

Randall Kuhn kehittelee Obaman analogiaa ”jos minua ammuttaisiin raketeilla”: When Israel Expelled Palestinians.

Kolumni: Paul Kayen anoppi kuoli Hamasin raketti-iskussa. Nyt hän haluaa vain rauhaa.

Tariq Ali puolustaa Hamasia, demokratiaa ja yhden valtion ratkaisua.

Guerilla Radio, italialaisen Vittorio Arrigonin blogi Gazasta (italiaksi). Varoitus: sisältää karmeita kuvia.

575px-shalomsalaampeacesvg






Ihmisoikeuksien julistus 60 vuotta

10 12 2008

Kerrankin tapahtui jotain hyvää. YK:n kolmannessa yleiskokouksessa 10.12. 1948 hyväksyttiin julistus, jonka viesti oli yksinkertainen, tuttu, ja silti radikaali: ” Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”

Kolme vuotta toisen maailmansodan kauhujen, holokaustin ja Hiroshiman atomipommin jälkeen kansainvälinen yhteisö uskalsi tavoitella taivaita. Ei avaruutta, ei täydellistä maailmaa, vaan jotain paljon parempaa. Sitä mikä ihmiskunnalla jo on, mutta kaikille.

Nykyään ihmisoikeuksien julistus on käännetty 369 kielelle. Sillä ei ole koskaan ollut sopimuksen sitovuutta. Mutta julistuksena se on ehkä nykymaailman vaikutusvaltaisin, perusteksti jonka pohjalta on hahmoteltu myöhempiä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Se on tarjonnut heikoille mahdollisuuden puolustautua vahvempien sortoa vastaan, vedota oikeuksiin jotka jokaisella on silkan ihmisyytensä nojalla.

Ihmisoikeuksien julistuksen teksti on yhä valitettavan kaukana tämän maailman todellisuudesta. Sortoa tapahtuu jatkuvasti, kaikkialla. Mutta jokin on muuttunut. Kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö on kehittynyt valtavasti ja ihmisoikeuksia puolustavia kansalaisjärjestöjä on syntynyt jokaiseen maahan. Harva päättäjä kyseenalaistaa tasa-arvon vaikka ei sitä käytännössä kunnioittaisi. Ihmisoikeudet otetaan vakavammin kuin ennen ja sortajat joutuvat puolustelemaan tekojaan. Arvostelijatkin yrittävät yleensä tuoda esiin vaihtoehtoisia näkemyksiä oikeuksista, ei torjua koko ihmisoikeusajattelua.

Joulukuun 10. päivänä vietetään ihmisoikeuksien päivää. Tulkoon niitä 364 lisää.

Ps. Ihmisoikeuksia turvaava kehitys YK:ssa voi myös ottaa takapakkia, kuten Toimittajat ilman rajoja pelkää. Kirjoitin  aiheesta jo aikaisemmin.


IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS

1. artikla.

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

2. artikla.

Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.

3. artikla.

Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

4. artikla.

Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.

5. artikla.

Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

6. artikla.

Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.

7. artikla.

Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

8. artikla.

Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.

9. artikla.

Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.

10. artikla.

Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.

11. artikla.

  1. Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.
  2. Ketään ei pidä tuomita rangaistavaksi teoista tai laiminlyönneistä, jotka eivät kansallisen tai kansainvälisen oikeuden mukaan olleet rikollisia tekohetkellä. Myöskään ei pidä tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mikä oli sovellettavissa rangaistavan teon suoritushetkellä.

12. artikla.

Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.

13. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä.
  2. Jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa.

14. artikla.

  1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.
  2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.

15. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus kansalaisuuteen.
  2. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää kansalaisuutta eikä evätä oikeutta kansalaisuuden vaihtamiseen.

16. artikla.

  1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.
  2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta.
  3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.

17. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa.
  2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.

18. artikla.

Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

19. artikla.

Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

20. artikla.

  1. Kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen.
  2. Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen.

21. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus osallistua maansa hallitsemiseen joko välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien välityksellä.
  2. Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin.
  3. Kansan tahto on hallitusvallan perusta; tämä tahto on ilmaistava määräaikaisilla ja aidoilla vaaleilla, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestys on salainen tai muuta vaalivapauden turvaavaa menettelyä noudattava.

22. artikla.

Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

23. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
  2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
  3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
  4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.

24. artikla.

Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin.

25. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.
  2. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.

26. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan.
  2. Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen ke-hittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi.
  3. Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.

27. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista.
  2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.

28. artikla.

Jokaisella on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.

29. artikla.

  1. Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.
  2. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa.
  3. Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä ja periaatteita.

30. artikla.

Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.

Ihmisoikeusjärjestö Witnessin video.

En osaa vastata videon kysymykseen. Luin aikoinani Amnestyn ja Human Rights Watchin laajoja raportteja. Surullista ja järkyttävää kamaa, mitä muuta voisin sanoa? Mutta silmäni eivät avautuneet siinä määrin, että olisin ryhtynyt laajamittaiseen työhön ihmisoikeuksien hyväksi. Lähetän joskus valmiita vetoomuksia, siinä kaikki.





Kaupunginvaltuutetun maailmankuva

14 11 2008

Yleensä ymmärrän jättää häiriintyneet yksilöt omaan arvoonsa.

Mutta en ole täydellinen ihminen, ja minun on vaikea ohittaa myrkynkatkuisia vihakommentteja ja murhafantasioita silloin kun ne tulevat poliitikon blogista.

Kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahon näkemyksiä seksuaalirikoksista:

Eli jos oikein ymmärsin, niin maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä.

  • Jussi Halla-aho ja hänen kannattajansa. Pienikin rikkomus Halla-ahon persoonaa vastaan ansaitsisi kuoleman, jos se vain olisi mahdollista. ”Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino,” kommentoi kaupunginvaltuutettu blogissaan.
  • Ihmiset, jotka ajattelevat maahanmuuttoasioista eri tavalla kuin mainittu herra Halla-aho. Näitä ihmisiä saa vaikka raiskata. Sillä vaikka raiskaus on valitettava rikos, niin sillä on myös tärkeä opetusfunktio: ”Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan.”

Kuulun jälkimmäiseen ryhmään, sillä arvomaailmani on kaukana kaupunginvaltuutetun pimeistä aivoituksista. Minulle demokratia ja ihmisoikeudet ovat elintärkeitä asioita. Toivon poliitikoilta debattia, en uhkailua.

Mitäköhän seuraisi, jos esimerkiksi se valtiosihteerin lääppimä nainen kertoisi fantasioivansa lääppijän murhaamisesta? Olen itse joutunut ainakin sadan miehen lähentelemäksi kolmetoistavuotiaasta lähtien, eikä ole ikinä tullut murhanhimo. Ehdottelu ja kourinta loukkaa, totta kai, ja työpaikalla se on anteeksiantamatonta.

Raiskaus on vakava rikos, uhrin kannalta kaikkein pahimpia. Mutta toisin kuin Halla-aho väittää, yleensä uhri ja tekijä tuntevat toisensa.

Voiko maahanmuuttajien tekemien raiskausten perusteella syrjiä maahanmuuttajia? Kyllä voi, nimittäin niitä maahanmuuttajia jotka raiskaavat: vankilaan vaan ja pitkäksi aikaa. Ja toki Suomeen muuttaville pitää kertoa suomalaisesta kulttuurista ja oikeusjärjestelmästä, tasa-arvosta ja demokratiasta. Väkivallattomuuden hyvistä puolista soisin kerrottavan sekä ulkomaalaisille että suomalaisille. Mutta tätä haluan korostaa: ihmiset ovat yksilöitä, eivät ryhmiä. Kaikkia ulkomaalaisia/maahanmuuttajia/uussuomalaisia ei voi syrjiä häiriintyneiden rikollisten vuoksi. Kaikkia suomalaismiehiä ei voi syrjiä perhemurhaajien tai Halla-ahojen vuoksi. Suurin osa ihmisistä on kunnon porukkaa.

Kaupunginvaltuutettu päivittelee blogikirjoituksessaan myös tanskalaisen muftin mielipidettä, jonka mukaan hunnuttomat naiset ”kerjäävät raiskausta”. Mielipide on täysin karmea, mutta yhtä en näe, nimittäin eroa Halla-ahon ja fundamentalistimuslimin välillä. Kumpikin vähät välittää naisten oikeuksista, paitsi jos kyseessä ovat ”oikeanlaiset” naiset, hunnuttautuneet tai rasistit. Kumpikin vihaa homoja. Kumpikin lietsoo vihaa.

Raiskauksiin liittyviä linkkejä:

Turun Sanomien juttu raiskauksista. Korkeat raiskausluvut yllättivät tutkijatkin.

Helsingin Sanomat, MTV3, Poliisi-TV.

Raiskausten historiaa tutkineen Joanna Bourken artikkeli raiskausmyyteistä.

Myyttejä miehiin kohdistuvista raiskauksista.

P.S. Mainittakoon, että toinen blogiposti oli vuodelta 2003. H-a:n mielipiteet ovat ehkä muuttuneet. Toivottavasti.

P.P.S. Jyrki Kasvi (vihreä, muttei nainen) kommentoi blogissaan Halla-ahon vastenmielisiä kommentteja. Halla-aho on ilmeisesti selittänyt tyylinsä olevan provokaatiota, jonka taustalla pilkottaisi jonkinlainen pointti. Kasvi kommentoi:

”Jos Halla-Aho soveltaisi _muiden_ kirjoituksiin samaa periaatetta, Scripta olisi autio ja tyhjä. Poliitikkojen puheet ja kirjoitukset ovat poliittisia tekoja ja niiden sisältöjä käsitellään ja arvioidaan julkisessa keskustelussa. Yhden poliittisen ryhmä teksteille ei voida suoda tästä erivapautta.”

Halla-ahon tekstejä voi lukea ”toisen asteen” kautta jos pinnistää, mutta ne eivät kyllä itsessään anna aihetta monitulkintaisuuteen. Monissa maissa väkivaltainen uhkailupuhe on yksinkertaisesti kiellettyä, kansalaisten turvallisuuden takaaminen kun on valtion perusfunktioita.

Muuten: miksi maahanmuuttopolitiikasta pitäisi syyttää ”vihervasemmistolaisia?” Porvaripuolueet ovat olleet erittäin hyvin edustettuina viimeaikaisissa hallituksissa. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors on RKP:sta, ja sisäministerit (joiden alaisuuteen Ulkomaalaisvirasto kuuluu) ovat vuodesta 1991 lähtien olleet kokoomuksesta tai keskustasta SDP:n Kari Rajamäkeä lukuunottamatta.

unelmapotilas

Update: Vaikka mielipiteeni Jussi Halla-ahosta ei ole muuttunut, niin en silti voi hyväksyä hänen saamaansa syytettä uskonrauhan rikkomisesta.  Kiihottaminen kansanryhmää vastaan voi olla hyvin vakava rikos (en tiedä onko tässä nimenomaisessa tapauksessa. Ei enää huvita selailla kyseistä blogia.), koska sillä voi olla hyvin vakavia seuraamuksia,  kuten jokainen etnisen taustansa, uskontonsa tms. vuoksi vainottu, pahoinpidelty tai murhattu vahvistaisi jos voisi.

Mutta ’uskontorauha’ on eri asia. Se kuulostaa ikävästi eufemismilta ’jumalanpilkalle’, ja olin toivonut suomalaisten jättäneen tällaiset typeryydet 1960-luvulle (kts. Hannu Salaman Juhannustanssit ja Harro Koskinen). Siteerasin aikaisemmin blogissani ihmisoikeusjärjestöjen julkilausumaa, jossa mielestäni hyvin kiteytettiin se, että uskontojen harjoittajilla on oikeus elää syrjinnästä vapaana mutta itse uskontoja on voitava kritisoida. Ihmisoikeuksien tulee suojella ihmisiä, ei abstrakteja ideoita.

Kannattaa kuitenkin erottaa toisistaan oikeus tulkita uskontoja miten haluaa, kyseenalaistaa niiden jokainen oppi ja myös elää uskonnosta vapaata elämää (kutsun näitä uskonnonvapaudeksi), ja toisaalta oikeus haukkua uskontoja tarkoituksenaan loukata niiden edustajia. Kumpaakin voi puolustaa ilmaisunvapauden nojalla, mutta uskonnonvapaus on yksilöille ja yhteisöille huomattavasti tärkeämpää kuin solvauksenvapaus. Jälkimmäisenkin rajoittamisesta seuraa suuria ongelmia: dissasin yllä tanskalaista muftia, ja saatan lähitulevaisuudessa dissata kondomikauhuista paavia -onko tämäkin uskontorauhan rikkomista? Ihmisillä on myös oikeus suuttua ja protestoida jos heidän uskontoaan pilkataan, mutta ei käyttää väkivaltaa.  Joskus saattaa tietysti käydä niinkin, että rasismi ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan puetaan ”uskontokritiikin” valepukuun, mutta tällaisessa tapauksessa asia on tehtävä näkyväksi jotta siitä voidaan keskustella – tai kiistellä.





Rumafobia

6 10 2008

Koti Kalliossa. Luen nettilehteä, tyttöystävä lukee vieressä Minna Canthin näytelmää suomen kurssia varten.

Tyttöystävä (kurkkii tietokoneeni ruutua): Tuo nainen ei ole kaunis.

Minä (tuohtuneena): Entä sitten? Mä en tajuu miks sun täytyy arvostella ihmisten ulkonäköä.

Tyttis: Mä vaan sanoin mielipiteeni. Kai mulla on siihen oikeus?

Minä: Joo, mut miks? Miks ulkonäkö on jotain mihin sä kiinnität huomiota? Toi nainen ei enää ole ihan nuori, on luonnollista ettei se näytä täydelliseltä.

Tyttis: Mut jotkut vanhemmat naiset on kauniita.

Minä: (yhä tuohtuneena) Joo, mut ei kaikki, ja toi on poliitikko. Yks hailee miltä se näyttää. Eri asia jos puhuttais malleista, mut politiikassa pelataan ihan muilla ansioilla. Ja sä olet olevinas feministi. Haluatko sä ruokkia ajatusta, että tärkeintä naisessa on se miltä se näyttää? Vaikka tasapuolisuuden nimissä täytyy sanoa, että sä kommentoit usein myös miesten ulkonäköä.

Tyttis: Miks sä otat tän näin vakavasti?

Minä: Koska tää on mun kulttuuria. Mut on kasvatettu ajattelemaan, että rumaks nimittely on epäkohteliasta ja tarpeetonta. Vaikka se ihminen ei olis paikalla.

Tyttis: Okei. Mä en enää puhu tollasia. Miks toi nainen on lehdessä?

Minä: Se haluaa puolustaa sananvapautta. Sen mielestä ihmisellä pitää olla oikeus laukoa homofobisia kommentteja.

Tyttis (myhäilee): No, siinä tapauksessa sillä ei varmasti ole mitään sitä vastaan, että mä lauon rumafobisia kommentteja sitä vastaan?

En keksi mitään fiksua lisättävää.

Tyttöystävän puolustukseksi sanottava, että hän ei sentään halunnut rajoittaa avoimesti rumien oikeutta toimia maakuntalehtien päätoimittajana, oli kyseisessä maakunnassa kuinka monta rumafobista asukasta tahansa. Poliitikon puolustukseksi sanottava, että se oli huono kuva.

(Keskustelu käytiin ranskaksi, ja käännettiin slangille).





Syrjintää vastaan. Tapaus Johanna Korhonen vs Alma Media

3 10 2008

Se alkoi Facebookissa keskiviikkoiltapäivänä.

Seitsemän kaveria raivosi statuksessaan Alma Medialle. Lapin Kansan uunituore päätoimittaja Johanna Korhonen oli saanut kenkää lesbouden vuoksi -tai niin hän väitti. Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne ilmoitti, että irtisanomisen syynä olivat puolison poliittiset aktiviteetit ja Korhosen salailu.

Pari mieskaveria vitsaili saavansa fudut naissuhteen vuoksi. Sinkkukundi pelkäsi kunnallisvaaliehdokkuutensa vievän toiveet tyttöystävästä, jos poliittinen sitoutuminen kerran on uhka puolison uralle.

Seuraavana aamuna yli 3000 ihmistä oli liittynyt kahteen Alma Mediaa vastustavaan Facebook-ryhmään, ja lisää tuli (nyt niitä on 9000). Journalistikaveri lähetti kutsun, syvästi loukkaantuneena ansiokkaan päätoimittajan erottamisesta ja Alma Median toiminnasta. Minun oli yhä vaikeampi turvautua ”ei sitä tiedä kumpi valehtelee” -ajatteluun, kun Kai Telanne muutti selityksiään Johanna Korhosen pitäytyessä omasssaan. Liityin Korhosen tukijoukkoihin, vaikkakin vain virtuaalisesti.

Tässä vaiheessa aloin ihmetellä, miksi selvältä syrjinnältä vaikuttava tapaus ei järkyttänyt minua enempää. En kerta kaikkiaan pitänyt juttua mitenkään yllättävänä. Heterokaverini päivittelivät: uskomatonta, miten tällaista voi tapahtua vuonna 2008? Minä, lesbo, suhtauduin työsyrjintään kuin se olisi valitettava, mutta yleinen ilmiö.

Olen kuullut muutamia henkilökohtaisia kertomuksia syrjinnästä seksuaalisen suuntautumisen perusteella, mitä työntekijän on yleensä hyvin vaikea todistaa. Tavislesboja, homoja ja bissejä kun harvemmin yritetään lahjoa valtavilla summilla. Ainahan seksuaalivähemmistöjä kohdellaan kaltoin, ajattelin. Vai kohdellaanko? Homofobia on kamala asia, mutta Suomessa siihen syyllistyvät yhä harvemmat. Jos en odota tasa-arvoista kohtelua kaikissa tilanteissa niin syrjin itse itseäni.

Tsemppiä Johanna Korhoselle ja kaikille jotka puolustavat omia ja muidenkin perusoikeuksia!

toivoo Facebook-kirjeenvaihtajanne Kaspardus, jota hävettää

PS: Haluan varmuuden vuoksi tehdä selväksi, etten hyväksy syrjintää muidenkaan työn kannalta merkityksettömien seikkojen perusteella. Mielestäni heteromies tai -nainen voi olla vaikka seksuaalivähemmistöille suunnatun lehden päätoimittaja, kunhan on journalismin ammattilainen, tuntee aihepiiriä ja ymmärtää lehden lukijakunnan tarpeita. Itse olen autuaan tietämätön lukemieni lehtien päätoimittajien parisuhteista, eikä minulla ole mitään hinkua lähteä tätä asiantilaa korjaamaan. Duunit pätevimmille, piste.

PSS. On tietysti mahdollista, että Johanna Korhonen valehtelee. Tällä hetkellä hänen yksityiskohtainen kertomuksensa kuulostaa uskottavammalta kuin Telanteen kertomus, joka muuttui ja vaikutti ristiriitaiselta. Kannan ottaminen arveluttaa, mutta tämänhetkisten tietojen valossa teennäinen puolueettomana pysyttely olisi vielä arveluttavampaa. Onnekseni olen bloggari, en poliitikko. Minun ei tarvitse pitää kieltä keskellä suuta.





Päivän sitaatti 2: Solzhenitsyn ihmissydämestä

4 08 2008

En ole valitettavasti koskaan lukenut arvostetun kirjailijan ja rohkean toisinajattelijan Alezandr Solzenitsynin teoksia, mutta pidän paljon alla olevasta sitaatista. Löysin sen vain englanniksi.

“If only there were evil people somewhere insidiously committing evil deeds and it were necessary only to separate them from the rest of us and destroy them. But the line dividing good and evil cuts through the heart of every human being. And who is willing to destroy a piece of his own heart?”

”Kunpa jossain olisikin pahoja ihmisiä kavalasti suorittamassa pahoja tekojaan ja meidän muiden tarvitsisi vain eristää heidät joukostamme ja tuhota heidät. Mutta raja hyvän ja pahan välillä kulkee läpi jokaisen ihmisen sydämen. Ja kuka on valmis tuhoamaan palan omaa sydäntään?” (käännös Kaspardus, paremman puutteessa).

Hyvästi Alexandr Solzhenitsyn (11.12.1918 -3.8.2008). Toivottavasti nykyisillä ja tulevillakin diktatuureilla riittää kaltaisiasi piikkejä lihassaan.*

Linkki: Jörn Donner Solzhenitsynista, Ilta-Sanomat.

JK. On vähän noloa tunnustaa julkisesti ettei ole ikinä lukenut Solzhenitsynia, varsinkin kun kehtaa siteerata häntä blogissaan. Jos lukijoilla on parempia sitaatteja ja asiantuntemusta niin kommentoikaa ihmeessä.

* Kaltaisiasi-sanasta: tarkennettakoon, että Solzhenitsynin monet mielipiteet poikkesivat omistani kuin yö päivästä. Mutta se ei estä minua arvostamasta hänen saavutuksiaan.