Lex Nokia – hämärää meininkiä

7 12 2008

Lex Nokiaksi kutsuttu lakiesitys saattaa murentaa Suomen perustuslakiin kirjattua yksityiselämän suojaa, tarkemmin sanottuna viestin salaisuutta. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Oikeusoppineiden mielestä kyseinen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoksesta rikkoo Suomen perustuslakia, ja oikeuskanslerikin epäilee sitä. Helsingin Sanomat kysyi lukijoiltaan hyväksyvätkö nämä Lex Nokian. 82 prosenttia vastasi EI. Erityisen ongelmallisena pidetään sitä, että lainmuutos antaisi yrityksille suuremmat valtaoikeudet kuin poliisille. Kansanedustaja Jyrki Kasvi tuo blogissaan esille epäkohdan:

”Oikeusvaltion periaatteisiin ei vaan yksinkertaisesti sovi, että asianosaiselle osapuolelle annetaan oikeus päättää esitutkinnan aloittamisesta – ja oikeus suorittaa kyseinen esitutkinta.” Kasvi kysyy, eikö olisi parempi laajentaa poliisin toimintaoikeuksia?

Yritysvakoilu on todella ikävä asia. Mutta estäisikö työnantajan oikeus tutkia alaistensa sähköpostien tunnistetietoja yrityssalaisuuksia leviämästä eteenpäin? Tietokoneen lokitietojakin voidaan tutkia ja paljastaa kopiointi muistitikulle, mutta entä jos on tapana viedä työpaikan kannettava kotiin?  Salaisuuksiahan voi silloin vilauttaa kenelle vaan. Ja luulisi kunnon teollisuusvakoojien suosivan henkilökohtaisia tapaamisia. Entä ulkopuoliset sähköpostipalvelut, hotmailit  ja gmailit?  MicroPC-netin Kimmo Rouskun mukaan näiden kautta lähetettyjen sähköpostien tunnistetietoja ei saa selvittää.

Siteeraan työ- ja tasa-arvovaliokunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle jättämää eriävää mielipidettä.

”Esimerkiksi työnantajan sähköpostijärjestelmän käyttö yrityssalaisuuden vuotamiskanavana olisi sama, kuin jos naamioitunut pankkiryöstäjä ryöstäisi pankin ja kävelisi tekonsa jälkeen seuraavalle kassalle ja tallettaisi saaliinsa omalle tililleen.”

Lakiuudistus siis haittaisi vain dumeloimpien yritysvakoojien toimintaa, ja sitä lobbaavan Nokian pitäisi tietää tämä. On myös epäselvää, voiko tunnistetietojen avulla todistaa mitään oikeuden edessä.

Lex Nokia laajentaisi kaikkien yhteisötilaajien valtuuksia – siis myös esimerkiksi kirjastojen ja oppilaitosten mahdollisuuksia selvittää verkkonsa väärinkäytöksiä. Yhteisötilaaja joutuu ilmoittamaan tietosuojavaltuutetulle tunnistamistietojen käsittelyn aloittamisesta, ja toimittamaan tälle myös vuosiraportin. Lisäksi asiasta on ilmoitettava väärinkäytösepäilyn kohteelle tai hänen asiamiehelleen. Näin maallikon silmin ainakin esityksen pykälän 13 d mainitsema manuaalisen hakutoiminnon käyttö näyttäisi aika laveasti määriteltyltä -olisiko yhteisötilaajalla mahdollisuus ulottaa valvontaa perustellun väärinkäyttöepäilyn ulkopuolelle?

Electronic Frontier Finland (Effi) kirjoittaa sivuillaan:

”Seuraava konkreettinen skenaario voisi antaa jotain kuvaa lain mahdollisuuksista: Lukio X:stä on alettu julkaisemaan YouTubessa anonyymejä videoita, joissa kritisoidaan koulun opetuksen laatua ja opettajien huonoa henkeä. Rehtori on huolissaan tilanteesta, koska koulun maineen lasku voisi pudottaa oppilasmääriä ja aiheuttaa näin merkittävää haittaa sen toiminnalle. Hän päättää selvittää, kuka oppilas on videoiden julkaisemisen takana ja käynnistää tätä varten teknisen seurannan. Perusteena on koulun langattoman lähiverkon käyttöehdot, jotka kieltävät tekijänoikeuden alaisen materiaalin (tässä tapauksessa esimerkiksi videoiden taustamusiikin) postittamisen.

Verkkologista löytyykin nopeasti yhteydenotto YouTubeen, jonka jälkeen manuaalisen selvityksen kautta rehtori saa selville opiskelijan henkilöllisyyden. Tämä kaikki tapahtuu koko ajan täysin lain pykäliä seuraten.”

Yhteisötilaajien valvonnan keskittäminen tietosuojavaltuutetun vastuulle voi myös olla ongelmallista. Riittävätkö resurssit, ja kuka valvoo valvojaa?

Vielä ikävämpää on se, että Effin avoimeen kirjeeseen vastannut viestintäministeri Suvi Lindén näyttää pitävän taloyhtiön verkon luvattoman käytön epäilyä asiana, jota kyseinen taloyhtiö voisi omin päin lähteä tutkimaan, viestisalaisuutta rikkoen.

Huh huh.





Pikkukivaa netissä

15 11 2008

Puuhasivustoja niille joilla on hetki tai pari tapettavaksi. Leikki-ikä on aina.

Lapsuutta ja hiekkarantoja ikävöiville sopii This is Sand, sivu jolla voi valuttaa virtuaalihiekkaa ja tehdä siitä erilaisia muodostelmia. Ah, rentouttavaa. Ohjeet aukeavat sivun vasemmasta yläkulmasta. Hiekkakuvioita voi tallentaa galleriaan.

Colourlovers on värifiilien pesäpaikka, siellä voi sommitella väripaletteja ja kuviokankaita. Pienikin visiitti värien maailmaan piristää marraskuun harmautta. Colourlovers on myös ihana nettiyhteisö, jolla jaetaan positiivista lovea toisten parhaille töille.

favourite_ground september_paris were_safe

Oppimishaluisten maailmanparantajien taukopelit löytyvät Free Rice-sivustolta. Siellä voi laajentaa sanavarastoaan, testata taiteen tuntemustaan JA lahjoittaa samalla riisiä maailman köyhille. Suhtaudun yleensä skeptisesti ”klikkaa tästä, maailma pelastuu”-juttuihin, mutta Free Rice vaikuttaa kunnon projektilta.

Stripgenerator on mahtava työkalu niille, joilla on sarjakuvaan sopivaa sanottavaa, mutta piirtäminen ei suju tai hotsita. Tee oma sarjis!

blogikansan-evankeliumi

Luovat tyypit voivat piirtää tai tehdä musiikkia -tämä voi tosin vaatia keskittymistä.

Muuta hauskaa: ympyräkuvioita spirografilla, omia historiallisia kertomuksia.

Jos nettihupi ei kelpaa niin lähde ylös, ulos ja lenkille. Et kadu.





Elämä on

26 10 2008




Päivän sitaatti: tietokoneet vs. McCain

4 08 2008

Presidenttiehdokas John McCain on tunnustanut olevansa internet-asioissa ”neandertalilainen”. The New York Timesin mukaan viisastelevat tietokonetyypit naureskelevat McCainille, mutta miksi?

Computers have become something of a cultural marker — in politics and in the real world. Proficiency with them suggests a basic familiarity with the day-to-day experience of most Americans — just as ignorance to them can suggest someone is “out of touch,” or “old.”

“We’re not asking for a president to answer his own e-mail,” said Paul Saffo, a Silicon Valley futurist who teaches at Stanford. “We’re asking for a president who understands the context of what e-mail means.”

Olen samaa mieltä Paul Saffon kanssa: presidentin on ymmärrettävä internetin merkitys ja vaikutusvalta nykymaailmassa. Suomessakin uuden teknologian ja tietoverkkojen tunteminen kuuluu kansalaistaitoihin, mutta välillä it-osaamista painotetaan turhankin paljon. Monia tietokoneohjelmia oppii käyttämään aika nopeasti. Tärkeämpää on hallita tasokkaan sisällön tuottaminen, medianlukutaito ja kriittisyys informaatiotulvassa kahlatessa. Näihin tarvitaan vahvaa yleissivistystä. Se on vuosien työn tulos, osa kulttuurisen pääoman kokoamisprosessia joka jatkuu läpi elämän.

McCainin leiri vakuuttaa, että puutteellisista it-taidoistaan huolimatta ehdokas ei ole mikään neo-luddiitti. Minun puolestani yhdysvaltalaiset voisivat olla huolissaan myös ulkopolitiikan asiantuntijana esiintyvän McCainin muuta maailmaa koskevasta tietotasosta: hän ei esimerkiksi tiedä Tsekkoslovakian lakanneen olemasta, luulee Putinia Saksan presidentiksi, sotkee shiiat ja sunnit, ja myöntää ettei ymmärrä talousasioita niin hyvin kuin pitäisi. Joo, en minäkään, mutta en olekaan pyrkimässä presidentiksi.

Update 11.8. Taloustieteilijä Paul Krugman arvelee kolumnissaan The New York Timesissa, että republikaanien ideologiaan on pesiytynyt tietämättömyyden arvostaminen.

Now, I don’t mean that G.O.P. politicians are, on average, any dumber than their Democratic counterparts. And I certainly don’t mean to question the often frightening smarts of Republican political operatives.

What I mean, instead, is that know-nothingism — the insistence that there are simple, brute-force, instant-gratification answers to every problem, and that there’s something effeminate and weak about anyone who suggests otherwise — has become the core of Republican policy and political strategy. The party’s de facto slogan has become: “Real men don’t think things through.”

Miettimättä jättämisen mallinukke on tietysti nykyinen presidentti, mutta hän on vain jäävuoren huippu. Ajatelkaa kaikkia niitä ihmisiä jotka häntä äänestivät. Tietämättömyyden ihannointi on kuitenkin republikaanipuoluetta laajempi ilmiö. Tsekatkaa Susan Jacobyn argumentti amerikkalaisesta typeryyskulttuurista, jolla on pitkät perinteet mutta joka selvästi vahvistunut viime vuosikymmeninä. Jacoby esittää kirjansa The Age Of American Unreason perusväitteen Washington Postissa ja Point Of Inquiryn podcast-haastattelussa.

Amerikkalaisesta idiotiasta bloggaaminen täältä rapakon takaa on hauskaa, halpaa ja ihan liian helppoa. Ehkä se tarjoaa inspiraatiota kotikutoisen hölmöläiskulttuurin uhmaamiselle. Tämä puuha kannattaa yleensä aloittaa oman itsensä sivistämisestä. *poistuu lukemaan tutkimuskirjallisuutta.*





Muxtape ja mixtape

28 07 2008

Muxtape on mainio sivusto, jolle ihmiset voivat ladata biisejä kotikoneeltaan ja tehdä niistä soittolistan. Idea perustuu itsekoottuihin mix-kasetteihin joita runoilija-esseisti Geoffrey O’Brien on nimittänyt yleisimmäksi amerikkalaiseksi taidemuodoksi. Viime keväänä koostin pari CD-levyä siskolle ja valitsin tietysti biisit todella tarkkaan. Oliko se taidetta? Tuskin. Ehkä. Toisaalta.

Kasetit ovat länsimaissa katoavaa teknologiaa, mutta Muxtape nostaa hattua lähihistorian kulttuuriperinteelle ja tuo sen uudelle vuosituhannelle. Saa nähdä, mitä tekijänoikeuksien puolustajat tästä tuumivat. Sivusto tekee parhaansa: biiseistä löytyy linkki Amazoniin, josta niitä voi halutessaan ostaa. Maalaisjärkeni mukaan tämän luulisi olevan hyvä keino mainostaa musiikkia. Valitettavasti sivustolla ei ole hakukonetta.

Laitoin itsekin sivuille soittolistan, kaspardus.muxtape.com. Amazon ei tunnistanut kaikkia biisejä, mutta artistit löytyvät MySpacesta. Paitsi Manjul jonka levyjä voi ostaa ranskalaisesta Fnacista ja luultavasti tilata suomalaisista levykaupoista.

Mixtape populaarikulttuurissa: Lost, Catch 22. Sawyer (kun Kate ei lämpene): -You want me to make you a mix tape? Kate: -Yeah, why don’t you do that… (YouTube)

Ehkä vähän irrelevanttia, mutta kamoon, on ne niin söpöjä.

UPDATE: Muxtape on lopettanut toimintansa, ainakin väliaikaisesti. Ilmeisesti USA:n levyteollisuuden edustajat eivät tykänneet sivuston toiminnasta.





Lolcats ja muita hassuja interwebs-ilmiöitä

7 05 2008

Nautin typerästä huumorista ihan liikaa. Virnuilen itsekseni kadulla ajatellessani hupaisia asioita. Joskus ihmiset hymyilevät takaisin, joskus he tuijottavat peloissaan tai vihaisina. Käykö teille ikinä tällaista?

humorous pictures
more cat pictures

Lolcats on noussut suosituksi internet-ilmiöksi. Tiedättehän, kissojen ja muiden elukoiden kuvia hupaisilla kuvateksteillä varustettuina. Tekstien nyrjähtänyt englanti, lolspeak eli kitty pidgin, parodioi huonoa nettikieltä ja siinä on lyhenteitä kuten LOL (=laughing out loud) ja ROTFLMFAO (rolling on the floor laughing my fat/freakin’ ass off). Kieleen ja toistuviin läppiin kuten ”I can has cheeseburger” ja ”Oh hai!” pääsee aika nopeasti sisään. Näitä näkee nykyään kaikkialla. Iz in ur interwebs pwning u duudz…

Humorous Pictures
more cat pictures
…liek a bad kitteh!

funny pictures
see more crazy cat pics

Siis kuinka outo antropomorfistinen taipumus meillä onkaan jos näemme kissanpentujen silmissä hyvyyttä tai pahuutta! Ja minä ainakin nauroin tuolle. Toisaalta ihmisenkaltaistamisella on pitkät perinteet länsimaissa. Mikä kelpasi Aisopokselle kelpaa nykyihmisillekin.

Seuraava vaatii Schrödingerin kissa -ajatuskokeen tuntemista: onneksi tietoa saa kätevästi Wikipediasta. (Me mitään tutkimusta tarvita, tai koulutusta! Mutta srsly, tajuan fysiikasta niin vähän, että se on ihan sama mistä siitä luen. Ja Schrödingerin kissa on jo viiksiään myöten populaarikulttuurin suossa, missä Wikipedia on kuin tukkipuu hukkuvalle.)

humorous pictures

Lolcatseilla on jo oma uskontonsakin, taivaallinen Ceiling Cat…

…ja sen vastavoima Basement Cat.

humorous pictures
more cat pictures

Viime viikolla lemppariylioppilastalomme pääsi lolcatseihin. Ja eräs tuttu pulu.

humorous pictures
see more crazy cat pics

Russian reversal-vitsit ovat kääntämiseen perustuvia sanaleikkejä. ”In America, you can always find a party. In Soviet Russia, Party finds you!”. Eli pulu ei paskonutkaan patsaan päälle, vaan…

Lolcatsien lisäksi on loldogs, loltapirs, lolBush, lolBama ja ties mitä. Omiin lemppareihini kuuluu Lollost.

Pundit Kitchenin poliitikkopiloissa käytetään hieman parempaa kieltä.

I know Al Qaeda isn�t in Iran now, but they�ll be there as soon as we invade

see more funny political pictures

Äh, McCainilla ei ole mitään asiaa esiintyä Irak-asiantuntijana jos hän ei tajua eroa shiia- ja sunnifundamentalistien välillä. Iran, Muqtada al-Sadr, Hizbollah = shiia, Al Qaeda = sunni, kuinka vaikeaa se voi olla?

Tämä on hieman ilkeämpi kuva. Mutta väitän, että Dick-niminen ihminen on tottunut pilkkaan jo alakoulussa.


see more funny political pictures

Hauskinta on pop-kulttuurin yhdistäminen tuttuihin setiin ja täteihin.

Klonkun Venäjä.


see more funny political pictures

ja Ozin paha noita.

Noitavertaus on itse asiassa varsin kesy verrattuna kaikkiin naisvihamielisiin nimittelyihin joita Clintonin vastustajat viljelevät.

Jotkut lol-läpät ovat muodostuneet kunnon jatkokertomuksiksi. Esimerkiksi Mursulta riistetty ämpäri

i has a bucket
see more crazy cat pics

on seikkaillut ties kuinka monessa kuvassa
Humorous Pictures
see more crazy cat pics

kissoineen päivineen.

funny pictures
see more crazy cat pics

Lol-kuvat ovat hauska, hölmö ilmiö. Ne ovat myös pieni esimerkki siitä, kuinka visuaalinen ilmaisu on muodostunut entistä tärkeämmäksi osaksi arkisia kokemuksiamme. Yksi kuva todella vastaa tuhatta sanaa, ja merkitykset leviävät, monistuvat ja kehittyvät rivakassa tahdissa.

Ja lapset, jos olette jo kurkkuanne myöten täynnä, niin: Every time you Can Has, God kills a lolcat.

UPDATE 19.5. Voi hertsileijaa. Taiteilija Josh Zubkoff on maalannut valtavan lolcat-graffitin San Fransiscon Quincy Streetillä sijaitsevan talon seinään. Kuvia Laughing Squadin sivustolla.

Update. Kuinka saatoin unohtaa pop-tilastot? Tsekatkaa GraphJam, kultaa!

song chart memes
more graph humor and song chart memes

Robert Smithin (The Cure) kalenteri:

song chart memes
more graph humor and song chart memes

Kuinka ylittää katu Morrisseyn kanssa:

song chart memes
more graph humor and song chart memes

Näissä on usein selitysvideo mukana. Kaikki lukijani eivät välttämättä rakasta menneiden vuosikymmenien hittejä yhtä paljon kuin minä, joten tsekatkaa:

Carl Douglas: Kung Fu Fighting

The Cure: Friday I’m In Love

The Smiths: There Is A Light That Never Goes Out





Facebookin kuvitellut yhteisöt

28 01 2008

On kivaa kuulua johonkin itseään suurempaan. Facebookin aikakaudella tämä on helppoa. Yhdellä klikkauksella voi liittyä groupiin, ryhmään, johon kuuluu ihmisiä ympäri maailmaa. Jotkut ryhmät ovat paisuneet todella suuriksi. Tyttö joka perusti ryhmän I Bet I Can Find 1, 000, 000 People Who Dislike Bush sai juuri sen mitä halusikin: miljoonan jäsenen raja meni rikki viime yönä. Bushinvastaisen ryhmän jäsenet tulevat 91 eri maasta, mikä kertoo USA:n presidenttiin henkilöityneen ulkopolitiikan maailmanlaajuisista vaikutuksista. Toisaalta hänen parjauksestaan on tullut globaalin ajan kansanhuvi, jonka harjoittaminen antaa vain vähän viitteitä parjaajan poliittisista mielipiteistä.

Vielä paremmin ovat menestyneet ryhmät When I Was Your Age, Pluto Was A Planet (kirjoitushetkellä yli 1,2 miljoonaa jäsentä), Let’s Set And Break A Guiness Record!!! (yli 2, 7 milj. jäsentä), 1, 000, 000 Strong For Stephen T Colbert (1, 5 milj. jäsentä) sekä Six Degrees Of Separation -The Experiment, johon kuuluu tällä hetkellä yli neljä miljoonaa jäsentä. Huh! Jälkimmäisen ryhmän perustaja halusi tutkia, kuinka maailman ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa. Hän valitsi Facebookin, koska se on miniversio internetistä. Kirjan pohjatyöksi suunnitellusta kokeilusta syntyi valtava virtuaali-ilmiö, joka alkoi elää omaa elämäänsä: kaikilla näytti olevan oma näkemyksensä ryhmän merkityksestä.

Suurten ryhmien jäseniä ei yhdistä monikaan asia, minkä huomaa niiden keskustelusivuilla. Nuoret ovat aktiivisimpia, mutta ihmisiä on joka lähtöön, ja joka puolelta maailmaa. Keskusteluja on kaikenlaisia ja -tasoisia. Jotkut aiheet kertovat ihmisten vilpittömästä kiinnostuksesta toisiinsa ja itseensä. Mitä olet ottanut omaksesi toisesta kulttuurista? Mitä luet juuri nyt? Menisitkö suihkuun edellisen postaajan kanssa? Välillä väitellään kiivaasti uskonnosta tai politiikasta. Facebook tarjoaa mahdollisuuden keskustella asioista, jotka harvemmin tulevat oikeiden kavereiden kanssa puheeksi. Evoluutio vs. kreationismi? Mikä on rauhallisin uskonto? Tänään bongasin threadin, jossa pyydettiin ”edes yhtä syytä uskoa jumalan olemassaoloon”: 188 658 kommenttia.

Ovatko tällaiset Facebook-keskustelut mielenkiintoisia tai tasokkaita? Riippuu siitä, mitä etsii. Suurissa globaaleissa ryhmissä taso viistää valitettavan usein navan alapuolella. Vähäväkisemmissä suomenkielisissä ryhmissä ihmiset joutuvat miettimään, mitä sanovat, koska piskuisen kielialueemme jäsenet törmäävät nopeasti tuttuihin, netissäkin. Facebookilla on yksi etu verrattuna muihin virtuaalifoorumeihin: ihmiset esiintyvät yleensä omilla nimillään. Tämä karsii pahimpia henkilökohtaisuuksiin meneviä herjoja, noita internet-kanssakäynnin surullisimpia ilmiöitä.

Niilläkin keskustelusivuilla, joilla pitäisi puhua asiaa (esimerkiksi tasokkaiden suomalaisten nettilehtien foorumeilla), muuttuu hyvin alkanut väittely usein ilkeäksi herjanheitoksi. Moderaattorien pitäisi tajuta, että tämä ei ole mikään luonnonlaki, vaan siihen voi puuttua. Tasokkaan debatin merkki on nimenomaan se, että annetaan argumenttien puhua puolestaan, ja jätetään henkilökohtaisuuksiin menevät ad hominem-kommentit vähemmälle. Kuten lukion äidinkielen opettajani sanoi: hyvässä väittelyssä tappelevat asiat, eivät ihmiset.

Vielä yksi asia. Ihmiset liittyvät kaiken maailman asioita ajaviin Facebook-grouppeihin. Mutta onko tästä mitään hyötyä? Väheneekö naisiin kohdistuva väkivalta? Köyhyys maailmasta? Facebookin avulla ovat yleistyneet myös kaikenlaiset paitatempaukset, punaista päälle Burman munkkien puolesta, valkoista Suomen sairaanhoitajien puolesta. Tarkoitus on kiinnittää huomiota ongelmiin, ja ehkä värikkäät paidat saavat enemmän näkyvyyttä kuin netissä jähiseminen. Minulla on myös Facebook-application, jota klikkaamalla lahjoittaa ruokaa köyhille -ilmaiseksi. Idea on, että klikkaaja joutuu sponsorin mainossivulle, ja ruoka maksetaan mainostuloilla. Mutta pieni skeptikko sisälläni epäilee. Voiko tämä todella toimia?

Lisää outoa Facebook-meininkiä: porkkanatempausta suunnitteleva ryhmä on ylittänyt uutiskynnyksen.Tällä hetkellä ryhmässä on lähes satatuhatta jäsentä.

Kerrassaan mahtavaa: Flame Warriors. Tyyppi on luonut hauskat karikatyyrit keskustelufoorumin ihmistyypeistä.

Sarjakuva: Cyanide and Happiness @ Explosm.net

facebook.png