Kirjojen järjestelyä

15 12 2008

Idea on Nina Katchadourianilta.

kirjoja-007

kirjoja-009

kirjoja-032

kirjoja-040

kirjoja-0421

Mainokset




Päivän sitaatti: Mihin me lopumme Paavo Haavikon mukaan

7 10 2008

Mihin me lopumme mihin me lopumme

niin kuin väsyneet eläimet

armon laaksoihin

ilman jumalaa ilman jumalia

mistä me tulemme meren ilosta

niin kuin meri ensin tuli

olematta meri kenenkään kutsumatta

meren ilosta meren ilosta.

-Paavo Haavikon (1931-2008) runosta Elämän kirjurit, kirjoittakaa (1953).





Päivän sitaatti 2: Solzhenitsyn ihmissydämestä

4 08 2008

En ole valitettavasti koskaan lukenut arvostetun kirjailijan ja rohkean toisinajattelijan Alezandr Solzenitsynin teoksia, mutta pidän paljon alla olevasta sitaatista. Löysin sen vain englanniksi.

“If only there were evil people somewhere insidiously committing evil deeds and it were necessary only to separate them from the rest of us and destroy them. But the line dividing good and evil cuts through the heart of every human being. And who is willing to destroy a piece of his own heart?”

”Kunpa jossain olisikin pahoja ihmisiä kavalasti suorittamassa pahoja tekojaan ja meidän muiden tarvitsisi vain eristää heidät joukostamme ja tuhota heidät. Mutta raja hyvän ja pahan välillä kulkee läpi jokaisen ihmisen sydämen. Ja kuka on valmis tuhoamaan palan omaa sydäntään?” (käännös Kaspardus, paremman puutteessa).

Hyvästi Alexandr Solzhenitsyn (11.12.1918 -3.8.2008). Toivottavasti nykyisillä ja tulevillakin diktatuureilla riittää kaltaisiasi piikkejä lihassaan.*

Linkki: Jörn Donner Solzhenitsynista, Ilta-Sanomat.

JK. On vähän noloa tunnustaa julkisesti ettei ole ikinä lukenut Solzhenitsynia, varsinkin kun kehtaa siteerata häntä blogissaan. Jos lukijoilla on parempia sitaatteja ja asiantuntemusta niin kommentoikaa ihmeessä.

* Kaltaisiasi-sanasta: tarkennettakoon, että Solzhenitsynin monet mielipiteet poikkesivat omistani kuin yö päivästä. Mutta se ei estä minua arvostamasta hänen saavutuksiaan.





Mitä olen oppinut kirjoista

24 07 2008

Okei, myönnetään. Olen oppinut kaikenlaista myös kirjoista.

1. Kuinka selvitä ihmisuhteista

Jos olet mies: pysy kaukana naisista, tai menetät rahasi, yöunesi ja mielenterveytesi. Pysy kaukana myös miehistä, samoista syistä. Jos olet nainen niin party on! Äijäsi saattaa olla mustasukkainen ja kontrolloiva, mutta ainakin pääset kiipimään yhteiskunnassa ja nettoamaan. Muista, että aateliset ovat ihan samanlaisia luusereita kuin porvaritkin, ja työnväenluokka täynnä ketkuja viettelijöitä. Mutta madeleinet ovat nameja teen kanssa ja taide kivaa. (Lähde: Marcel Proust, Kadonnutta aikaa etsimässä)

Eikä kukaan seurueesta aavistanut inspiroivansa elämää suurempaa romaania.

2. Kuinka selvitä murhaajan tunnontuskista

Älä tapa sitä koronkiskuria , tauno. Äläkä lue kaikkia filosofien hömpötyksiä. (Dostojevski, Rikos ja rangaistus)

3. Kuinka pysyä lestissään ja välttää väkivaltainen kuolema

Älä kuuntele noitia, äläkä vaimoasi. Lyhyesti: älä kuuntele naishenkilöitä. (Shakespeare, Macbeth)

4. Kuinka välttää lain koura

Ei mitenkään, Joseph K. (Franz Kafka: Oikeusjuttu)

5. Mitä tehdä kun valkoinen ritari puhuu takaperin ja kuningatar huutaa ”pää poikki!”

No ei ainakaan mitä Jefferson Airplane sanoo! Huumeet ovat pahasta, m’kay? (Lewis Carroll, Liisan seikkailut ihmemaassa; Jefferson Airplane, White Rabbit)

6. Mitä tehdä jos kaikilla sukusi miehillä on melkein sama nimi

Kasvata takapuoleesi siansaparo, erotut joukosta. (Gabriel García Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys).

7. Kuinka murtautua ulos vankilasta

Tekeydy ruumiiksi, sinut heitetään mereen. Muista käydä hakemassa superaarre, tai kostosuunnitelmasi menevät puihin. (Alexandre Dumas, Monte Christon Kreivi)

Miksi kukaan haluaisi murtautua ulos vankilasta? Siellähän on kaikki hoteimmat kundit. (Jean Genet, kaikki romaanit).

Oikeasti vankilasta on vaikea paeta, mutta voit aina kirjoittaa pitkän kirjeen jossa haukut exäsi ja kehut Jeesuksen. Vielä sadan vuoden kuluttuakin kirjettä luetaan ja käännetään esimerkiksi suomen kielelle. Joo, se on ihan oikea kieli. (Oscar Wilde, De Profundis)

8. Ketkä perivät maan?

Kärsivälliset. (Raamattu)

Apinat. (Pierre Boulle, Apinoiden planeetta)

Muurahaiset. (Clifford J. Simak, City)

9. Tulevaisuus näyttää

Paskalta. (George Orwell, 1984)

Paskalta. (Aldous Huxley, Uusi uljas maailma)

Paskalta. (H. G. Wells, Aikakone)

Eräs mies oli hyvin kiinnostunut vanhoista riimuista, vietti aikaansa niiden parissa, ja menetti lopulta järkensä tajutessaan sen sanoinkuvaamattoman hirveän totuuden, joka kajastaa todellisuutemme laidoilla, sen kuinka ihmiskunta on tuomittu ja ammoiset, kosmiset kauhut vain nurkan takana, kuinka pian koittaa aika jolloin sokea hulluus pääsee valloilleen ja maailma hukkuu hurmeeseen ja suolenpätkiin…(H.P. Lovecraft, koko tuotanto)

Fiktiivisistä presidenttiehdokkaista äänestäisin kyllä mieluummin Benjamin Linusta.

(Fiktiivisistä presidenttiehdokkaista äänestäisin kyllä mieluummin Benjamin Linusta. )

Ketä kiinnostaa, kaikki on pelkkää silmänlumetta. Katsos, sinä olet hullu/pilvessä/androidi/kuollut/rinnakkaisessa ulottuvuudessa….(Philip K. Dick, koko tuotanto)

10. Kuinka pariutua

Tunnet ehkä miehen joka vaikuttaa kusipäältä mutta on tavallaan aika hottis. No, ehkä oletkin ollut väärässä sen suhteen, ja se onkin ihan kunnollinen tyyppi. Valitettavasti tämä selviää vasta useiden juonenkäänteiden jälkeen, ja saattaa olla, että siskosi joutuu naimaan sen todellisen kusipään ennen kuin sinä ja kultamurusi tunnistatte toistenne todelliset, kauniit karvat ja purjehditte avion auvoiseen satamaan. Järkevämpi siskosi pääsee naikkariin hanisi bestiksen kanssa. Paras keino hyvien naimakauppojen tekoon näyttäisi olevan elämän koristelu useilla siskoilla ja muilla hupaisilla sukulaisilla, noilla ”litteillä” hahmoilla Forsteria lainatakseni, koska tätä kautta luodaan sukkelasti kontakteja ja let’s face it, elät 1800-luvulla etkä voi pokailla miehiä baareissa. (Jane Austen, Ylpeys ja ennakkoluulo)

11. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen

25 vaihtoehtoa, riippuen siitä kuinka pahasti on onnistunut tunaroimaan elämässä, tai arvaamaan väärin kosmisessa monivalintatehtävässä. Jos satuit syntymään ennen Jeesusta niin päädyt vain Helvetin uloimmalle piirille. Jos sen sijaan synnyit Jeesuksen jälkeen mutta ruksit kosmisessa monivalinnassa väärän uskonnon, niin sinua odottavat kuumemmat paikat ja luovemmat rangaistukset.* (Dante Alighieri, Jumalainen näytelmä)

Vaeltelet tosirakkautesi kanssa ympäri nummia ja pelottelet kersoja. (Emily Brontë, Humiseva harju)

Neliulotteisena oliona jäät hengailemaan elämäsi mukavimpiin hetkiin. Niin se käy. (Kurt Vonnegut, Teurastamo 5)

Vietät parisen sataa, ehkä tuhattakin vuotta imien ihmisten kauloja ja kärsien tunnontuskista. Mutta voit matkustella ja käydä jännittäviä keskusteluja elämästä, kuolemasta ja taiteesta. (Anne Rice, Veren vangit)

Sinulla on niin seksikäs kaula, hani. Hei ohjaaja, saanko rikkoa 4. seinän ja kehua ystävääni Xenua?

Olet niin...verevä, hani. Hei ohjaaja, saanko rikkoa 4. seinän ja kehua ystävääni Xenua?

*Tuonpuoleisen rakenne tosin järkkyi viime vuonna, kun Vatikaanin teologit tulivat siihen tulokseen, että kastamattomille lapsille tarkoitettua limboa ei ehkä olekaaan olemassa, ja vauveleilla on toiveita päästä taivaaseen.





B-alkuiset kaupungit ja esimerkin voima

1 12 2007

Minulla on yleensä useita kirjoja luettavana yhtä aikaa, ja joudun parvisängyssäni rämpimään iltalukemisten keskellä. Viime aikoina olen lueskellut muun muassa Robert Fiskin teosta The Great War for Civilisation ja Christopher Hitchensin kirjaa God Is Not Great. Nämä kaksi opusta käsittelevät eri aiheita eikä niillä ole varsinaisesti mitään tekemistä keskenään, paitsi että molemmat ovat brittisyntyisten toimittaja-kirjailijoiden kynästä lähtöisin. Kummastakin teoksesta löytyy kohta, jossa kirjoittaja mainitsee Belfastissa, Beirutissa ja Baghdadissa todistamansa väkivaltaisuudet. Mutta kahden kirjailijan päätelmät konfliktien syistä ovat erilaiset. Antiteisti Hitchens syyttää uskontoa: alla siteerattu pätkä löytyy luvusta nimeltä Religion Kills. Fisk sen sijaan näkee konfliktien taustalla historian virheet tai vääryydet, ja hänen mielestään toimittajilla pitäisi aina olla historiankirja mukanaan. Nämä kaksi satunnaista kohtaa, joissa konflikteja käytetään esimerkinomaisesti, ovat itsessään esimerkki siitä, kuinka samoja tapahtumia tulkitaan eri tavoin. Ensimmäinen lainaus on kuvaus uskonnollisen radiotoimittajan Dennis Pragerin haasteesta Christopher Hitchensille.

He challenged me in public to answer what he called a ”straight yes/no question”, and I happily agreed. Very well, he said. I was to imagine myself in a strange city as the evening was coming on. Toward me I was to imagine that I saw a large group of men approaching. Now -would I feel safer, or less safe, if i was to learn that they were just coming from a prayer meeting? As the reader will see, this is not a question to which a yes/no answer can be given. But I was able to answer it as if it were not hypothetical. ”Just to stay within the letter ’B’, I have actually had that experience in Belfast, Beirut, Bombay, Belgrade, Bethlehem and Baghdad. In each case I can say absolutely, and can give my reasons, why would I feel immediately threatened if I thought that the group of men approaching me in the dusk were coming from a religious observance.
– Christopher Hitchens: God Is Not Great. How Religion Poisons Everything.

Fisk-sitaatti on hänen kirjansa alkuluvusta, jossa kirjailija kertoo lyhyesti sotien vaikutuksesta omaan ja isänsä elämänkulkuun:

After the Allied victory of the 1918, at the end of my father’s war, the victors divided up the lands of their former enemies. In the space of just 17 months, they created the borders of Northern Ireland, Yugoslavia and most of the Middle East. And I have spent my entire career – in Belfast and Sarajevo, in Beirut and Baghdad -watching the peoples within those borders burn.
– Robert Fisk: The Great War For Civilisation. The Conquest of the Middle East

PS. Päätin olla pitkittämättä tätä juttua kirjoittajien sinänsä mielenkiintoisten poliittisten kantojen esittelyllä, jos kiinnostaa niin googlatkaa. Sanotaan lyhyesti, että toinen kritisoi usein USA:n ja Britannian toimia Lähi-Idässä, toinen sen sijaan kannattaa Bushin hallinnon ulko- ja erityisesti sotapolitiikkaa.





Sininen kuu: tarina kadotetun paratiisin metsästäjistä

28 11 2007

James Hilton: Sininen kuu (Lost Horizon, 1933) Uusin painos: Tammi 1987. Suomentanut Eino Palola.

Sininen kuu alkaa vanhanajan fantasiaromaanien tapaan kehyskertomuksella, jonka tarkoitus on esitellä uskomattomalta kuulostava tarina. Englantilaiset herrasmiehet juoruavat ”Glory” Conwaysta, ensimmäisen maailmansodan veteraanista joka työskenteli Kiinan konsulaatissa ja hävisi jäljettömiin lentokonekaappauksen seurauksena. Eräs miehistä tuntee totuuden: Conway löytyi myöhemmin, puolikuolleena ja hurja tarina kerrottavanaan.

Conway ystävineen päätyi Shangri-La’han, Sinisen kuun laaksoon Himalajan kätköissä. Vieraat huomasivat viihtyvänsä laaksossa, jonka asukkaat viettivät rauhallista elämää maailmalta turvassa, noudattivat kohtuuden periaatteita ja elivät yliluonnollisen pitkään. Vain joukon kuumaverinen nuorukainen kaipasi ”sivistyksen” pariin.

Sininen kuu lasketaan usein fantasia- tai utopiaromaanien joukkoon, mutta itse kutsuisin teosta eskapistiseksi romaaniksi. Toki fantasiaelementtejä löytyy, ja eräässä parhaista kohtauksista järki ja usko ottavat yhteen: ovatko laakson ihmeet vain huijausta? Utopiaksi Shangri-La’n yhteiskunnan kuvaus on liian ohutta. Selvimmin nousee esiin päähenkilöiden halu paeta modernia maailmaa. Tarina onnellisesta laaksosta jota ei löydy kartoista perustuu osittain tiibetiläiseen Shambala-legendaan. Ajatus vuoristo-onnelasta on niin vetävä, että jäin pohtimaan, miksi sitä ei popularisoitu aikaisemmin. Ehkä tarvittiin suuri sota, suuri lama ja joukko Oswald Spenglerin kaltaisia katastrofi-Kassandroja ennen kuin käymättömistä korpimaista alettiin etsiä maallista paratiisia eikä pimeyden sydäntä. Avain Conwayn motiiveihin löytyy Sommen juoksuhaudoista, kuten mies itsekin myöntää.

Sinisen kuun juoni lähtee hitaasti käyntiin, ja parasta kirjassa on sen jännittävä loppuosa. Henkilökuvaus on hieman kliseistä ja kerrontatyyli keskitasoa. Mutta ihmeen ja epäilyksen tunnelma jäi mieleeni vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeen. Luulen, että jokainen lukija esittää itselleen saman kysymyksen: missä on minun Shangri-la’ni?