Rumafobia

6 10 2008

Koti Kalliossa. Luen nettilehteä, tyttöystävä lukee vieressä Minna Canthin näytelmää suomen kurssia varten.

Tyttöystävä (kurkkii tietokoneeni ruutua): Tuo nainen ei ole kaunis.

Minä (tuohtuneena): Entä sitten? Mä en tajuu miks sun täytyy arvostella ihmisten ulkonäköä.

Tyttis: Mä vaan sanoin mielipiteeni. Kai mulla on siihen oikeus?

Minä: Joo, mut miks? Miks ulkonäkö on jotain mihin sä kiinnität huomiota? Toi nainen ei enää ole ihan nuori, on luonnollista ettei se näytä täydelliseltä.

Tyttis: Mut jotkut vanhemmat naiset on kauniita.

Minä: (yhä tuohtuneena) Joo, mut ei kaikki, ja toi on poliitikko. Yks hailee miltä se näyttää. Eri asia jos puhuttais malleista, mut politiikassa pelataan ihan muilla ansioilla. Ja sä olet olevinas feministi. Haluatko sä ruokkia ajatusta, että tärkeintä naisessa on se miltä se näyttää? Vaikka tasapuolisuuden nimissä täytyy sanoa, että sä kommentoit usein myös miesten ulkonäköä.

Tyttis: Miks sä otat tän näin vakavasti?

Minä: Koska tää on mun kulttuuria. Mut on kasvatettu ajattelemaan, että rumaks nimittely on epäkohteliasta ja tarpeetonta. Vaikka se ihminen ei olis paikalla.

Tyttis: Okei. Mä en enää puhu tollasia. Miks toi nainen on lehdessä?

Minä: Se haluaa puolustaa sananvapautta. Sen mielestä ihmisellä pitää olla oikeus laukoa homofobisia kommentteja.

Tyttis (myhäilee): No, siinä tapauksessa sillä ei varmasti ole mitään sitä vastaan, että mä lauon rumafobisia kommentteja sitä vastaan?

En keksi mitään fiksua lisättävää.

Tyttöystävän puolustukseksi sanottava, että hän ei sentään halunnut rajoittaa avoimesti rumien oikeutta toimia maakuntalehtien päätoimittajana, oli kyseisessä maakunnassa kuinka monta rumafobista asukasta tahansa. Poliitikon puolustukseksi sanottava, että se oli huono kuva.

(Keskustelu käytiin ranskaksi, ja käännettiin slangille).





Marokon vaalit: islamistit eivät voittaneetkaan

9 09 2007

Marokon konservatiivinen Istiqlal-puolue on ilmeisesti voittamassa Marokon parlamenttivaalit, jotka pidettiin perjantaina. Ääntenlaskennan lopullinen tulos saadaan vasta sunnuntai-iltana, mutta tähänastisten tietojen mukaan Istiqlal olisi saamassa 52 paikkaa 325-paikkaisesta parlamentista. Islamiin nojautuva PJD, jonka kaikki odottivat voittavan vaalit, näyttäisi saavan 47 paikkaa. PJD on julistanut epäilevänsä vaalivilppiä ja sen edustajat uskovat lahjontaa tapahtuneen. Kansainväliset tarkkailijat eivät ole havainneet merkkiä tällaisesta. Sosialistinen USFP sen sijaan ei menestynyt vaaleissa: Istiqlalin kanssa hallituksessa vuodesta 2002 toiminut parlamentin suurin puolue näyttäisi olevan putoamassa viidenneksi. Marokon puoluekartta on hyvin hajanainen, ja vaikka UDFP:n, Istiqlalin ja PJD:n katsotaan usein olevan ”kolme suurta” (Suomen politiikasta tuttua termiä lainatakseni) niin varsinaisten suurpuolueiden aika Marokossa on ohi.

Kaikki gallupit ovat viitanneet siihen suuntaan, että PJD voittaisi ylivoimaisesti, joten tämä on erittäin yllättävää. Toisaalta näissä gallupeissa, olivat ne sitten marokkolaisten, yhdysvaltalaisten tms. tahojen teettämiä, voidaan nähdä paljon tarkoitushakuisuutta. Kuninkaanvaltaa ja toisaalta demokratisoitumista tukevan islamistipuolueen PJD:n pääseminen hallitukseen olisi monien länsimaisten tahojen etujen mukaista, oiva tilaisuus esim. USAlle näyttää, että (maltillinen) islam voi olla hyvä liittolainen. Vaikka vaalit olisivat kuinka avoimet ja rehelliset, niin poliittisen, taloudellisen ja uskonnollisen vallan langat ovat viime kädessä kuningas Mohammed VI:n käsissä. Kaikkia hallituspuolueita pidetään jossain määrin korruptoituneina. Vuosi sitten pidettyjen kakkoskamarin vaalien jälkipuinti ja useiden poliitikkojen joutuminen oikeuden eteen äänten ostamisesta syytettyinä näyttäisi merkitsevän sitä, että hallinto on valmis taistelemaan korruptiota vastaan.

Perjantaisten vaalien äänestysprosentti on ollut jotain 37, eli ennätysalhainen. Tämä antaa osviittaa siitä, että marokkolaiset olisivat pettyneet maansa politiikkaan. Kuningas on onnistunut tekemään joitakin naisten asemaa ja ihmisoikeustilannetta parantaneita uudistuksia, mutta tänä vuonna radikaalien viikkolehtien toimittajat ja mielenosoittajat ovat joutuneet vaikeuksiin viranomaisten kanssa, viimeisimpänä kuninkaan pilkkauksesta syytetty Telquelin päätoimittaja Ahmed Benchemsi. Kansainväliset think thankit ovat epäilleet, josko niin kutsuttu demokratisoituminen onkin vain kosmeettista lajia…

Kirjoitan myöhemmin aiheesta lisää, toiv. jo tänään. Tämä oli vain pikainen purkaus.

Päivittelen vielä toista Maghreb-uutista: kauhea terrorismin viikko maailmalla huipentui Algerian terrori-iskuun, josta Al-Qaida (tai sen Pohjois-Afrikan osasto, ent GSPC) ilmoitti olevansa vastuussa. Kun aamulla luin niin 30 ihmisen ilmoitettiin menehtyneen, hirveää!





Klikkaa suutelevia naisia, löydät holokaustin kieltävää propagandaa

7 09 2007

Ranskalainen lehti Libération kertoi maanantaina julkaistussa artikkelissaan You Tubessa julkaistuista videoista, joissa pornotyyliin imuttelevien naisten ja seksikkään ”Vanessan” kuvien takaa paljastui videoita, joissa tunnettu revisionisti Robert Faurisson väittää, että juutalaisten kansanmurhaa ei koskaan tapahtunut. Video(t) on oletettavasti kuvattu 1981. Faurisson alkoi kritisoida virallista historiankirjoitusta 1970-luvun lopulla. Hänet tuomittin silloin rasistisesta kiihotuksesta ja vuosia myöhemmin holokaustin kieltämisen rikolliseksi määritelleen Loi Gasset´n (1990) nojalla, viimeksi vuonna 2006 ehdolliseen vankeuteen ja korvauksiin Faurissonin iranilaiselle televisiokanavalle antaman haastattelun johdosta.

Artikkelin mukaan videot on poistettu You Tubesta. Kävin pari päivää sitten vilkaisemassa ja kyllä ne siellä vielä olivat. Ehkä videoita ei poistettu, vaan ainoastaan tehtiin niiden katseleminen mahdottomaksi Ranskasta käsin (en aio testata miten Suomessa, kirjoitan tätä yliopiston koneella). Kansanmurhien kieltäminen on kielletty useissa Euroopan maissa, pian myös EU:n lainsäädännössä. Euroopan Neuvoston kyberrikollisuutta koskevan sopimuksen lisäprotokollan mukaan EN.n jäsenvaltioiden tulisi kansallisessa lainsäädännössään kriminalisoida sellaisen materiaalin levittäminen tietoverkoissa, jossa kielletään tapahtuneiden kansanmurhien olemassaolo. Eli tällaisia videoita ei kai sitten voisi periaatteessa näyttää muissakaan EN:n jäsenmaissa.

Vaikka You Tube tietääkseni rajoittaa pornografista materiaalia, on se monessa muussa suhteessa videosivustojen Villi Länsi. Tai Itä, Etelä, Kolmas ja Neljäs Maailma. Uukkarista löytyy iranilaisia dokumentteja, joissa holokaustia koskeva historiantutkimus leimataan salaliitoksi, videoita joissa saudinaiset tekevät jotain hassua kadulla ja pakenevat autolla, joissa egyptiläiset poliisit kiduttavat ja joissa herjataan toisten uskontoja mitä kekseliäimmillä ja mauttomimmilla tavoilla (en mä yleenäs näitä katso! uteliaisuuttani olen seurannut linkkejä….seli seli). Videoiden taso vaihtelee laidasta laitaan ja kaikkeen pitää tietysti suhtautua terveellä skeptisismillä. Kommenteissa lentävät hirveät herjat .Onko tämä ilmaisunvapautta vai huonoa käytöstä, sen päättäköön jokainen tykönään.

Linkki: Noam Chomsky puolustaa Faurissonin oikeutta ilmaista itseään.

PS. R&A leffat julkaistu, yay! Menen katsomaan ainakin Persepoliksen, jonka sarjakuvaversion sain juuri lahjaksi C:ltä. Tyhmä kirjoitusvirhe: Shane Meadowsin upea This Is England esiteltiin nettisivuilla nimellä This Is UK. Leffan tematiikassa on tärkeässä osassa juuri tuon England-sanan käyttöönotto.