Uskonto ja uiminen

16 09 2008

Helsingin Sanomissa (7.9. 2008) oli juttu musliminaisten uimavuorosta. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä on itse asiassa maahanmuuttajanaisille suunnattu, kaikille naisille avoin uimavuoro. Hesarin artikkelissa puhutaan myös musliminaisten uimakoulusta joihin osallistuu noin 240 naista ja tyttöä vuodessa, ja annetaan ymmärtää että muslimitytöt eivät opi uimaan ilman omaa koulua.

Kunpa toimittajat välttäisivät sanomasta sellaisia asioita kuin ”muslimitytöt eivät voi uskonnollisista syistä osallistua koulujen uimaopetukseen.” Kaikki muslimit eivät suinkaan katso uskontonsa vaativan tiukkaa sukupuolierottelua. Islam ei ole mikään monoliitti. Maailman toiseksi suurimman uskonnon kannattajakuntaan mahtuu monenlaisia suuntauksia, näkemyksiä ja elämäntapoja. Paikallisella kulttuurilla ja politiikalla on suuri vaikutus ihmisten uskontoon.

Olen asunut Marokossa, muslimimaassa jossa miehet ja naiset käyvät yhdessä rannoilla ja uima-altailla, kuten länsimaissa. Marokossakin konservatiivit ja islamistit (eli poliittisen islamin kannattajat) paheksuvat rantameininkiä, mutta he eivät voi estää maltillisempia maanmiehiään elämästä omalla tavallaan. Vuonna 2004 säädettiin uusi perhelaki, joka paransi naisten asemaa lain edessä merkittävästi. Uudistusten perustelut löytyivät – mistä muualta kuin – islaminuskosta. Marokossa naisten pukeutuminen vaihtelee. Kaduilla näkee länsimaistyylistä pukeutumista, trendikästä muslim chicia, perinteisiä djellaboja (huivin kanssa tai ilman), ja joskus jopa kasvot peittäviä niqabeja. Nirunarutoppeihin pukeutuvat marokottaret eivät välttämättä ole vähemmän uskonnollisia kuin hijabin käyttäjät -paitsi fundamentalistien mielestä. Marokossa päähuivi ei ole puhtaasti uskonnollinen, vaan myös poliittinen symboli.

Toivoisin, että suomalaiset todella sitoutuisivat sukupuolten tasa-arvoon, ja tukisivat siihen tähtääviä aloitteita myös muiden kulttuureiden piirissä, eivät toiseen suuntaan kulkevaa kehitystä. Toivoisin myös, että lapsia suojeltaisiin uskontojen ylilyönneiltä. Monet muslimitytöt valitsevat teini-iässä islamilaisen päähuivin tai hunnun, ja kunnioitan heidän päätöstään. Mutta kun on kyse uimaan opettelevista ekaluokkalaisista, niin voidaan tuskin puhua heidän omasta vakaumuksestaan. Lapsilla on oikeus lapsuuteen, vanhempien uskonnosta riippumatta. Kasvettuaan he voivat valita itse oman maailmankatsomuksensa.

Kaspardus suosittelee:

Fadwa El Guindi: Veil: Modesty, Privacy, and Resistance (1999). Oxford, Berg.

Leila Ahmed: Women and Gender in Islam: Historical Roots of a Modern Debate (1992). New Haven: Yale University Press.

Linkkejä:

Helsingin Sanomat, Uusi Suomi

Iivi Anna Masson blogi

Morocco moves to drop headscarf, BBC

Morocco’s veiled feminists, Quantara

Carpe Diem -blogi: Une plage pour les femmes!  (ranskaksi. Marokkolaisbloggari on löytänyt Libanonissa mahtavan ”naisten rannan”, ja miettii voisiko sama olla mahdollista Marokossa. Eräs maannainen sanoo, että emme elä vielä islamistilandiassa, toinen pitää kysymystä keskiaikaisena…Blogista käy myös ilmi, missä mustaan chador-kaapuun pukeutuvat marokottaret käyvät uimassa: hiljaisilla rannoilla, vaatteet päällä)

Juttu burkinista, peittävästä uima-asusta, Helsingin Sanomat

Ranskassa tällaisista asioista keskustellaan ilmeisesti vähän väliä. Kesällä kaupunkipolitiikasta vastaava valtiosihteeri Fadela Amara kommentoi yleisen uimahallin naisille varattua vuoroa. Hän piti sitä vaarallisena sukupuolten tasa-arvon kannalta, ja arveli taakse kätkeytyvän uskonnolliseen integrismiin liittyvää painetta. Amara tuli viisi vuotta sitten Suomessakin tunnetuksi lähiöiden naisten oikeuksia ajavan Ni Putes Ni Soumises liikkeen johtohahmona. Hän on muslimi ja kertoo rukoilevansa viisi kertaa päivässä, mutta tunnetaan sekularismin (laïcité) vankkana kannattajana.





Ramadan: mitä ulkopuolisen kannattaa tietää

21 10 2007

Ramadan, tuo muslimien pyhin kuukausi, tuli ja meni melkein huomaamatta. Mikä teki oloni haikeaksi. En voi ymmärtää Ramadanin pyhyyttä ja merkitystä koska en ole muslimi. Mutta viime vuonna Marokossa asuessani mullisti Ramadan minunkin arkeni. Opettelin seuraavat säännöt:

1. Älä mene ulos heti auringonlaskun jälkeen. Muslimit ovat koko päivän syömättä ja juomatta. Auringonlaskun rukouksen jälkeen he syövät kodeissaan ftour-aterian. Ulkona liikkuvat ainoastaan ne joilla ei ole kotia mihin mennä. Marokossa ihmisvilinä on ystäväsi, tyhjät kadut vihollisiasi. Minua varoitettiin liikkumasta ulkona heti pimeän laskeudutta, mutta kerran jouduin palaamaan kotiin tähän aikaan. Mitään ei tapahtunut, mutta tunnelma ulkona oli aika pelottava.

2. Mene ulos muutama tunti auringonlaskun jälkeen. Syötyään kotona f’tour -aterian ihmiset lähtevät kyläilemään ja kaupungille. Ja syövät lisää. Monet lihovat Ramadanin aikaan, vaikka jotkut uskonoppineet pitävät mässäilyä sopimattomana, naistenlehdistä nyt puhumattakaan. Medinat eli vanhat keskustat kapeine ostoskatuineen täyttyvät ihmisistä. Kyläilyt sukulaisten luona saattavat venyä pitkälle aamuyön puolelle. Ihmettelen aina Välimeren maiden ihmisten valvomiskykyä. Menen nukkumaan yleensä viimeistään kahdeltatoista, ja bileiltana jaksan valvoa pari tuntia myöhempään. Olen varmaan antanut suomalaisista tylsän kuvan ulkomaiden asukeille, mutta perjantai-illasta sunnuntaiaamuun juhlivat helsinkiläisystäväni tekevät parhaansa korjatakseen tilanteen. Luotan teihin, kaverit!

3. On hyvä antaa jotain köyhille. Ramadanin aikaan rikkaat ihmiset lahjoittavat suuria summia hyväntekeväisyyteen. Tavalliset ihmiset antavat kerjäläisille enemmän ropoja kuin yleensä. Minäkin annoin hövelimmin, etenkin lähikortteleiden kerjäläisille. En halunnut vaikuttaa ilkiöltä. Köyhät koputtelevat iltaisin ovia ja pyytävät ruokaa. Marokkolaisen ystäväni mukaan yksikään Ramadania viettävä koti ei voi kieltäytyä ruokkimasta köyhiä ”koska Ramadanin aikaan rikkaat näkevät nälkää kuten köyhät, ja köyhät juhlivat kuten rikkaat”. Ramadan on siis sosiaalisen tasoituksen kuukausi. Myös minä ja kämppikseni saimme yhden kerjäläisen ovemme taakse. Sanoimme, että emme vietä Ramadania, mutta tarjosimme jotain ruokaa. Kuvio toistui parina iltana, kunnes eräänä iltana annoimme vain säälittävää leipää. Kerjäläinen ei palannut. Marokkolaiset tuttumme paheksuivat kerjäläisen käyttäytymistä sillä ainoastaan muslimeilta sopii odottaa ruoka-apua.

4. Passi mukaan lounaalle ja viinikauppaan. Ramadanin aikana sosiaalinen kontrolli pelaa: paastorikkureita ei suvaita. Supermarkettien viinaosastoilta saa alkoholijuomia vain ulkomaanpassia näyttämällä. Useimmissa ravintoloissa ei paikallisille tarjoilla mitään päiväsaikaan. Tunisialainen kaverini meni kerran lounaalle ranskalaisten ystäviensä kanssa. Tarjoilija otti ranskalaisten tilaukset vastaan mutta tivasi tunisialaiselta tämän uskontoa. Kaverini vastasi, ettei se kuulu tarjoilijalle, jolloin tarjoilija halusi tietää oliko hän marokkolainen. Kielteisen vastauksen kuullessaan tarjoilija toi kaverilleni mitä tämä pyysikin. Huomasin saman pätevän monessa asiassa: ulkomaalaiset saavat tehdä mitä haluavat, mutta marokkolaisen asioihin voivat muut marokkolaiset sekaantua. Liberaalisti uskontoa tulkitseva tuttunikin paheksui trendikahvilassa näkemiään lounastajia, sillä paasto on sentään yksi islamin viidestä peruspilarista. Aina on niitä, jotka syövät salaa, mutta myös niitä, jotka pohtivat onko oman syljen nieleminen syntiä.

5. Varo liikennettä. Kun auringonlasku punertaa talojen katot menevät kaupat kiinni ja ihmiset suuntaavat koteihinsa. Autoilijat ajavat kuin kaistapäät. Marokkolainen liikenne on suomalaisille ja monille muillekin aluksi pelottavaa, kuin Italiassa mutta potenssiin 10. Itse asiassa marokkolaiset autoilijat ottavat jalankulkijat huomioon paremmin kuin helsinkiläiskuskit. Ramadanin iltapäiväruuhkissa autoilijoiden huomaavaisuus karisee pois. Hurjastelu tuo mieleen katastrofileffat, joissa ihmiset ajavat henkensä kaupalla luonnonmullistusta tai tappavaa tautia pakoon. Sitä se nälkä teettää.

6. Kunnioita muiden paastoa. Yritin välttää julkisesti syömistä jos pystyin. Kerran krapulassa join teetä ja söin kakkuja Kasbahin kahvilassa. Siellä on paljon turisteja, joten en erottunut joukosta. Chefchauenin reissulla hostellin emäntä joutui heräämään aikaisin paistaakseen munia ainoastaan meidän seurueellemme, naisrukka.

Juon aina 1,5 litraa vettä tunnin juoksulenkillä, enkä muuttanut tapojani juostessani Ramadanin aikaan Hiltonin puistossa. Muut kuntoilijat loivat suuntaani paheksuvia katseita. Monet marokkolaiset urheilevat iltapäivällä ilman nestetankkausta. Naapurin tytöt kertoivat, että lukiossa saattaa olla aamulla liikuntatunti, ja sitten kaikki joutuvat olemaan juomatta ja syömättä koko päivän. Sissiteinejä.

Jotkut ei-muslimituttuni paastosivat. Rabatin ekspatriaatit pitivät yksittäisiä paastopäiviä, mutta amerikkalainen ystäväni, joka oli vapaaehtoisena pienessä kaupungissa Saharan laidalla noudatti sawmia (eli paastoa) koko Ramadanin ajan. Vierailimme hänen luonaan Ramadanin loppupuolella. Etelän ilma on hyperkuivaa ja siellä oli syksylläkin kuumaa kuin pätsissä. En voi ymmärtää kuinka kukaan voi olla juomatta sellaisessa paikassa. Kaverini teki työtä paikallisten nuorten parissa, ja olisi menettänyt pienen, vieraita kulttuureja huonosti tuntevan yhteisön kunnioituksen ellei olisi paastonnut muiden mukana.

7. Älä odota keneltäkään yhtään mitään. Ramadanin aikaan ihmisten pitäisi kunnioittaa islamin opetuksia tavallista huolellisemmin, rukoilla ja ajatella hyviä ajatuksia. Marokossa viimeksi mainittu ei aina tunnu sujuvan niin kuin pitäisi. Nälkäiset ihmiset voivat olla hyvin ärtyisiä ja monet työskentelevät puoliteholla. Kokouksia ja työtapaamisia on vaikea sopia, varsinkin jos haluaa saada jotain aikaan. Viranomaiset ottavat oleskelulupahakemuksen vastaan mutta eivät tee asian hyväksi mitään ennen kuun loppua. Toisaalta on niitä, jotka raatavat aamusta iltaan kuten elämänsä jokaisena päivänä. Monet perheenäidit näkevät käsittämättömän paljon vaivaa valmistaakseen Ramadan-herkkuja muiden tehtäviensä ohella.

8. Älä ihmettele jos heräät keskellä yötä omituiseen metakkaan. Asuimme Rabatissa miellyttävällä, keskiluokkaisella alueella. Mutta parvekkeemme ja monet ikkunoistamme antoivat vilkkaalle, pitkien palmujen reunustamalle kadulle, jonka toisella puolella sijaitsi huomattavasti työväenluokkaisempi alue. Tämä teki lähishoppailusta sangen jännittävää puuhaa, mutta Ramadanin aikaan ymmärsin, että sijainnilla oli myös varjopuolensa. Heräsin kahden aikaan yöllä rumpujen paukkeeseen ja ihmishälinään. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä olisi voinut olla kyse. Kelattuani läpi kaikki mahdolliset uhkaskenariot huomasin metelin liikkuvan talostamme poispäin. No, jos se on jotain vakavaa niin kai siitä on aamulla lehdissä, päättelin. Seuraavana päivänä marokkolainen työkaverini nauroi, kun kerroin öisestä metelistä. Hän kertoi, että traditioihin kuuluu varhainen herätys syömään ja rukoilemaan. Kaupungeissa tätä harrastetaan enää vain kansanomaisimmilla alueilla. Työkaverini piti kahta epätavallisen aikaisena rummutusaikana, aamurukoukseenhan oli vielä monta tuntia.

9. Nauti herkuista ja paikallisten vieraanvaraisuudesta. Ramadanin aikaan leipomot laajentavat tarjontaansa. Tiskit pursuavat sataa sorttia leivoksia ja pasteijoita. Osallistuin muutamalle Ramadan-päivälliselle. Parhaiten jäi mieleen naapurien minulle ja kämppikselleni järjestämä ateria. Rouva halusi näyttää mitä marokkolainen ruoka voi parhaimmillaan olla. Menimme kuuden aikaan syömään ftour-ateriaa. Tarjolla oli hariraa ja toista ruokaisaa keittoa, hunajalettuja, ohuista säikeistä muodostuvia leivonnaisia, makeita kakkuja, munia, ja ties mitä. Rasvaista ja makeaa ruokaa, joka täytti nopeasti. Nam nam, söimme mahamme täyteen. Jälkiruoaksi oli rasvoista ja sokereista tehtyä mömmöä. Tuoteselosteen kuullessani ajattelin, että äiti tappaisi minut jos tietäisi. Aterian jälkeen katselimme televisiosta Ramadan-saippuaa ja rupattelimme. Jossain vaiheessa perheen äiti kysyi: no, milloin haluaisitte syödä? Taas? kysyimme järkyttyneinä. Kävi ilmi, että tämä oli vasta alkua. Varsinaisella illallisella söimme kanaa ja nuudelintapaista yhteiseltä vadilta, keittoa ja kakkuja. Lopulta mahaan ei mahtunut muruakaan. Mutta tässähän on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä, rouva valitti. Tyttäretkään eivät enää suostuneet syömään, kai he välittivät linjoistaan. Kiitimme upeasta ateriasta ja hoipertelimme omaan asuntoomme vatsojamme pidellen. Tarjosimme joskus naapureillemme päivällistä mutta pastamme ja vohvelimme eivät yltäneet Ramadan-ruokien tasolle. Hävisimme kokkisodan suosiolla.

Valitettavasti en ottanut kuvia ihanista Ramadan-ruoista. Suippokantisissa ruukuissa kypsytettävät taginet ovat Marokon lahja maailmalle. Lemppareihini kuuluvat erilaiset lammastaginet, esimerkiksi taateleilla ja manteleilla maustetut, sitruuna-oliivi-kanatagine ja tagine kefta. Olin juuri ennen Ramadania eräissä bileissä joissa valmistettiin ja syötiin iso tagine. Pojat kyllä kertoivat, mistä ruumiinsosasta ruoka oli tehty, mutta vasta kun kaikki liha ja kasvikset oli syöty näimme karun totuuden omin silmin.

syyskuu-marokko-050.jpg

Jep, se on lampaan pää. Suomalaiset kaverini kirkuisivat kauhusta jos tarjoilisin jotain vastaavaa. Mutta se oli hyvää!

Edit 16.18. 2008. Ranskankielinen Tel Quel-lehti (no. 301/2007) kirjoitti marokkolaisten uskontoa koskevasta tutkimuksesta (linkki). Haastatelluista 1156 kansalaisesta 60 % oli sitä mieltä, että Ramadan-paaston rikkoja ei ole muslimi. 44,1 prosenttia oli sitä mieltä, että rikkureita pitäisi rangaista, 40,8 % piti paastoamista yksityisasiana, ja 14,2 prosentin mielestä yhteiset säännöt vaativat paastoamista. En tiedä mitä loput 0,9 prosenttia ajattelevat. 

Tämä ruokailukuva on otettu Ramadanin aikaan, mutta kuvan apina EI NOUDATA paastoa. Eikä kuvan nainenkaan, mutta hänellä on sentään sivistyneemmät pöytätavat.

sahara-146.jpg





Marokkolaisesta demokratiasta

30 09 2007

Marokon parlamenttivaalien (9.9. 2007, katso aikaisemmat jutut Marokon vaaleista ja politiikasta) äänestysprosentti jäi maan historian surkeimmaksi: vain 37% äänestäjistä vaivautui uurnille. Demokratiaa voidaan pitää vaalien yhtenä häviäjänä, vaikka kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan vaalit olivat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta läpinäkyvät ja demokraattiset. Lisäksi 19% äänistä mitätöitiin, ne olivat joko valkoisia lappuja tai jotain muuta kuin poliitikkojen nimiä /numeroita. Voisiko osasyynä olla se, että jopa 57% äänestysikäisistä on lukutaidottomia? Ranskankielisen Tel Quel-lehden haastattelema koulutettu äänestäjäkin sanoo raapustaneensa paperiin mitä sattuu, kun ei yksikään puolue kiinnostanut. Hyväksi uutiseksi voidaan laskea se, että 80% äänestäjistä kävi hakemassa äänestyslipukkeen lähimmältä äänestyspaikalta ennen vaaleja.

Tel Quelissa arvellaan marokkolaisten kysyneen itseltään ”uskonko järjestelmään?”. Viisi miljoonaa vastasi: en. Länsimaissa ja Marokon kriittisessä lehdistössä, johon Tel Quel luetaan ( ja jolla on ollut huono vuosi, Marokon sananvapaustilanteesta saan toivon mukaan blogattua myöhemmin) on arvosteltu kuninkaan kaikkialle ulottuvia valtaoikeuksia. Mutta TQ:n haastattelema sosiologi viittaa käsittämättömään kyselytulokseen: 95% marokkolaisista toivoisi, että kuninkaalla olisi enemmän valtaa. Vaikka tilastoa epäilisi, niin silti on selvää, että perustuslain 19. artiklan kritisointia harjoittaa pieni osa poliittista ja mediaeliittiä (esimerkiksi Tel Quelia ja sen arabiankielistä sisarjulkaisua luetaan 30-miljoonaisen kansan piirissä vähän). Kansa luottaa kuninkaaseen paljon enemmän kuin poliittisiin puolueisiin. Ihmiset valittavat, että kansanedustajat katoavat vaalien jälkeen eikä heistä kuule mitään. Sen sijaan kuningas Mohammed VI:n tekemisiä voi seurata joka päivä televisiosta: ”M6” tapaa valtiollisia vieraita, osallistuu neuvotteluihin, avaa sairaalan siellä ja moskeijan täällä. Kuningasta ihaillaan vahvana johtajana joka välittää kansasta, ja hänen kuviaan riippuu jokaisen puodin tai kahvilan seinällä.

Vaalien jälkeen islamiin nojautuvan PJD:n (Kehitys- ja oikeuspuolue) edustajat syyttivät muita puolueita äänten ostamisesta. He pettyivät saatuaan parlamenttipaikkoja melkein puolet odotettua vähemmän. Mutta islamistit olivat useissa kaupungeissa ehdottomasti suosituin puolue. PJD sai paljon ääniä urbaanilla Casa-Rabat-Tanger -akselilla. Maaseudulla, Saharassa ja Rifillä, sekä kaupungeista Marrakeshissa pärjäsivät muut puolueet. Maalla äänestysprosentti oli korkeampi kuin kaupungeissa. PJD:tä äänestettiin pohjois-Marokossa, Istiqlalia etelässä. Tel Quelin mukaan maaseudulla äänestetään ehdokkaita heidän paikallisen asemansa, ei poliittisen ideologian perusteella. Saharassa (johon marokkolaiset laskevat myös Länsi-Saharan) äänestettiin erityisesti heimosyiden perusteella.

Konservatiivisen Istiqlal-puolueen vaalivoittoa on selitetty sen tehokkaalla puoluekoneistolla ja hyvällä paikallisella vaalityöllä. Kuningas on nimittänyt Istiqlalin pääsihteerin Abbas El Fassin pääministeriksi ja hallituksen kokoajaksi. Tel Quelissa tätä pidetään huonona ratkaisuna demokratian kannalta. Toisaalta on hyvä, että kuningas kunnoittaa vaalitulosta pääministeriä nimittäessään, ja lisäksi El Fassin ohittaminen olisi loukannut koko Istiqlal-puoluetta. Mutta El Fassi ryvettyi 2000-luvun alussa työministerinä eräässä skandaalissa, ja mikä pahempaa, hänen poliittinen agendansa perustuu ensisijaisesti kuninkaan tahdon mukailuun, eikä hänen uskota edustavan edistystä tai moderneja arvoja. El Fassi on siteerannut kuninkaan vuosittaisia valtaanastujaisjuhlan puheita inspiraationsa lähteenä ja sanonut luottavansa vain kuninkaaseen vapauksiensa takaajana. Tuleva pääministeri ilmoitti kuitenkin olevansa avoin kaikelle poliittiselle yhteistyölle, joitakin vähemmistösuuntauksia, ”kuten (Länsi-) Saharan itsemääräämisoikeutta tai valtion maallistumista (laïcité) kannattavia”, lukuun ottamatta. Hänen taholtaan tuskin kannattaa odottaa suuria ajatuksia tai edistyksellisten uudistusten ajamista -paitsi tietysti jos ne ovat kuninkaan ideoita.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Istiqlalin, vasemmistopuolueiden USFP:n ja PPS:n, Mouvement populairen, ja RNI:n muodostama koalitio jatkaisi hallituksessa. PJD:n islamistit jäänevät taas pois hallituksesta, mikä harmittanee paitsi heidän tukijoitaan myös monia vastustajia, jotka toivoisivat puolueen suurelta osin oppositioasemaan perustuvan suosion kääntyvän laskuun.

Marokon vaaleista englanniksi: Al Jazeera ja Financial Times.





Marokon politiikasta

9 09 2007

Monille suomalaisille Marokon poliittinen elämä lienee melko hämärää, joten alla lyhyt tulkinta merkittävimmistä toimijoista. Lukaisin vaaliohjelmat pikaisesti, kommenttini eivät siis ole mitään syvällistä analyysia.

Istiqlal, joka saanee vaaleissa eniten parlamenttipaikkoja, on Marokon puolueista vanhin. Se perustettiin vuonna 1943 ajamaan Marokon itsenäisyyttä Ranskan siirtomaavallan alta. Puolue edustaa nationalistista oikeistoa tai keskustaoikeistoa. Vaaliohjelmassa mainitaan (toisin kuin PJD:llä) Marokon kansainvälisen roolin vahvistaminen ja Maghreb-maiden (Marokko, Tunisia, Algeria, usein myös Libya ja joskus Mauritania) yhtenäisyyden vahvistaminen. Algerian ja Marokon välien paikkaaminen edellyttäisi Länsi-Saharan kriisin ratkaisua, eli duunia riittää. Istiqlalin vaaliohjelma on myös selkeästi talouspainotteisepi, ja siinä on paljon konkreettisia parannusehdotuksia.

PJD (ransk. Parti de Justice et Developpement, nimetty Turkin AKP:n mukaan. Sori, nämä ovat kaikki ranskaksi, en osaa pahemmin arabiaa) on puolueena nuori, mutta itse asiassa jotkut sen jäsenistä olivat jo 197o-luvulla radikaalissa islamilaisessa nuorisoliikkeessä mukana. Vuonna 1998 perustetun islamiin nojautuvan (suoranaisesti uskonnolliset puolueet kielletty Marokossa, minkä vuoksi PJDläiset eivät kutsu itseään islamisteiksi, mutta kaikki muut kutsuvat) suosio vuoden 2002 parlamenttivaaleissa yllätti kaikki. Puolue jätettiin kuitenkin oppositioon. PJDläisistä osa on vanhoillisia islamisteja, jotka mielellään näkisivät valtiota johdettavan sharian tiukan tulkinnan mukaan. PJD:n liberaalimmille edustajille, joihin myös puheenjohtaja El Othmani kuuluu, kelpaa islamin lähteiden itsenäisen tulkinnan, ijtihadin, käyttö uskonnon ja nykymaailman vaatimusten yhteensovittamisessa. Vaaliohjelmassaan PJD nosti uskonnollisten instituutioiden tukemisen, vähävaraisista huolehtimisen, perhearvot mutta myös naisten aseman parantamisen (nämä kaikilla puolueilla), demokratisoitumisen ja korruptionvastaisen tasitelun. PJD on huolissaan nuorista, mutta onko huumeista ja sukupuolitaudeista puhuminen sittenkin riskialtista populistiselle puolueelle?PJD on pyrkinyt esiintymään erityisesti köyhien puolueena, mutta sillä on merkittävää kannatusta myös korkeasti koulutettujen keskuudessa. Saattaa olla, että lukutaidottomat ihmiset vierastivat vaaleja…mutta toisaalta, äänestysprosentti oli ennätysalhainen.

Seuraaviksi tulivat Mouvement populaire, joka ajaa erityisesti berberikielten ja -kulttuurin asemaa, sekä Rassemblement national des indépendants, riippumattomat.

USFP (Union socialiste des forces populaires) on vasemmistolainen, lähellä keskustaa oleva puolue, joka oli edellisen kuninkaan Hassan II valtakaudella (1961-1999) pitkään oppositiossa. ”Lyijyvuosien” aikana radikaaleimmat sosialistit joutuivat vainon kohteeksi, tunnetuin uhri oli 1965 Pariisissa kadonnut Mehdi Ben Barka. USFP sai vuoden 2002 vaaleissa eniten paikkoja eli 50, nyt he näyttävät jäävän viidenneksi suureksi puolueeksi. Heidän vaaliohjelmaansa oli vaikea saada nettisivuilta auki, itse jättäisin jo sen perusteella äänestämättä…

Marokon puoluepolitiikan ulkopuolelle jättäytyy Al Adl Wal Ihsane (Oikeus ja hyväntekeväisyys), islamilainen liike joka marokkolaisen toimittajatuttuni sanoin ”hallitsee katua”. Liikkeen perustaja, Abdesslam Yassine, on alkujaan suufilaisveljeskunnassa vaikuttanut, mutta Sayid Qutbin teosten inspiroimana poliittisen islamin teille lähtenyt karismaattinen johtaja. Oikeudella ja hyväntekeväisyydellä ei ole virallista asemaa. Liikkeen annetaan toimia, mutta sen monet jäsenet ovat joutuneet oikeuden eteen, koska he eivät tunnusta kuninkaan asemaa Amir Al-Mouminina eli uskovaisten johtajana. He haluavat Marokosta islamilaisen demokratian. Yassine on ennustanut, että Marokon järjestelmä hajoaa sisäisiin ristiriitaisuuksiinsa, minkä jälkeen toteutetaan yhteiskunnan täysivaltainen islamisaatio (tämän piti tapahtua 2006, Yassine on sittemmin siirtänyt ennustetta). Liikkeen edustajat korostavat tulevan muutoksen rauhanomaista luonnetta. Yassinen tytär Nadia Yassine on noussut isänsä vanhetessa liikkeen näkyvimmäksi julkiseksi edustajaksi. On hankala sanoa, kuinka paljon Yassinen liikkeen kannatus vaikuttaa ”kuninkaan islamistien” PJD:n kannatukseen. Edellisten vaalien jälkeen PJD:tä äänestäneet tulivat onnittelemaan Yassinen joukkoja, eli kansan saattaa olla vaikea erottaa partajengiä toisesta. Paitsi että Yassinella on joulupukki ja Othmanilla trendikäs pikkuparta.

Oikeus ja hyväntekeväisyys on sanoutunut irti väkivallasta, mutta terrorismin uhkaa ei Marokossa voi aliarvioida. Keväällä nuori mies räjäytti itsensä nettikahvilassa onnistumatta tappamaan muita. Viime kuukausina on löydetty yhä uusia terroristisoluja, ja turvallisuustaso on tälläkin hetkellä tietääkseni huipussaan. Casablancan veristen terrori-iskujen (2003) jälkeen Marokon viranomaiset ovat pidättäneet useita terroristiryhmiä. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet terroristiepäiltyjen pidätyksiä ja oikeudenkäyntejä. Jihadistisen fundamentalismin pelätään leviävän nuorten marokkolaisten maailmaan erityisesti arabisatelliittikanavien (köyhempienkin asumusten katolla on lautasantenni), sekä köyhien kortteleihin pystytettyjen epävirallisten moskeijoiden ja internetkahviloiden kautta.

Marokon kuningas Mohammed VI on ylin poliittinen ja uskonnollinen auktoriteetti, joka viime kädessä määrää kaikesta. Lakialoitteet, joilla on kuninkaan tuki, saattavat kohdata voimakasta vastustusta, näin kävi esimerkiksi naisen asemaa parantaneelle perhelaille jonka jokainen kohta piti määritellä islamiin sopivaksi ennen kuin se meni läpi. Mutta kuninkaasta täysin riippumattomia instituutioita ei ole, ja hän pitää käsissään suurta osaa taloudellisestakin vallasta. PJD:n suosion ovat jotkut nähneet mahdollisuutena vaatia muutoksia, mutta toiset sanovat, että hallitukseen päästessään tämäkin puolue alkaisi myötäillä kuningasta.

Makhzen on termi, jolla viitataan Marokon johtavaan eliittiin. Kuninkaan perheen vaikutusvaltaisimmat jäsenet, ltärkeät liikemaailman edustajat, sotilaseliitti, maaomistajat, heimojen johtajat…eivät välttämättä kuitenkaan vaalein valittavat poliitikot. Ota tästä sitten selvää.

Naisten asema Marokossa on parantunut suuresti viime vuosina. PJD ja Al Adl asettuivat muutama vuosi sitten uudistetun perhelain taakse, ja ovat nyt äänekkäästi vaatimassa naisten oikeuksia. Marokkolaisiin feministeihin kuuluu nykyään sekä maallisia että naisten oikeudet islamilaiseen kehykseen asettavia (jälkimmäisen porukan tunnustaa päähuivista). Vaaleissa oli erillinen naisten lista naisehdokkaiden läpipääsyn helpottamiseksi. Marokon kansalaisjärjestökentässä naisten ihmisoikeuksia ajavat ryhmät ovat vahvasti edustettuina. Kaupunkien koulutetuilla naisilla on paljon mahdollisuuksia, mutta maaseudun köyhien, lukutaidottomien naisten aseman eteen on tehtävä vielä paljon.

Edit: Vielä tuosta terrorismista. En halua, että suomalaisille jäisi kuva, että Marokko on erityisen vaarallinen maa. Totta, että terrori-iskun vaara on aina olemassa, mutta sen tosiasiallista suuruutta on hankala arvioida. Kohtaamani ihmiset, jotka ovat tulevat sellaisista eurooppalaisista suurkaupungeista kuin Lontoo tai Pariisi ovat yleensä pitäneet Marokkoa vähintään yhtä turvallisena kuin kotikaupunkejaan. Marokko on suosittu turistikohde, ja monilla ranskalaisilla on kakkoskoteja Marokossa tai he vetäytyvät sinne eläkepäiviään viettämään. Marokon hallituksen toimia terrori-iskujen suunnittelusta epäiltyjä vastaan on välillä arvosteltu lehdistössä. On esitetty epäilyjä, että suuri osa pidätetyksistä olisi aiheettomia. Politiikan taustalla on uumoiltu olevan tarve luoda marokkolaisille mielikuva, että ilman järeitä toimenpiteitä (=vahvaa kuningasvaltaa) terroristit voisivat syöstä Marokon samanlaiseen väkivallan kierteeseen kuin Algerian 1990-luvulla. Algerian viimeaikaiset terrori-iskut ja Al Qaidan vaikutusvallan lisääntyminen alueella pelottavat luonnollisesti myös marokkolaisia. Maiden välinen maaraja on periaatteessa suljettu, mutta käytännössä ihmisten, aseiden ja jopa lehmien salakuljetus on suurta bisnestä. Vähän ennen vaaleja marokkolaisessa Meknesin kaupungissa nuori mies sytytti kaasukanisterin ja heitti sen päin turistibussia. Kuski sulki oven ja ainoastaan terroristi vahingoittui räjähdyksessä.

Marokkolainen terrorismi liitetään monesti köyhyyteen, mutta tämä ei ole koko totuus. Casablancan vuoden 2003 itsemurhaterroristit olivat kotoisin köyhästä Sidi Moumenin korttelista. Terrori-iskujen suunnittelijoina on kuitenkin ollut. mm. insinöörejä. Vuonna 2006 löydettyyn Ansar El-Mehdi -terroristiverkostoon kuului myös varakkaan luokan naisia. Nämä naiset, jotka olivat ilmaisseet kiinnostusta itsemurhaiskuihin Irakissa nähtiin joissain lehtijutuissa jännitystä ja romantiikkaa etsivinä haihattelijoina, kuin jonkinlaisina vallankumousromantiikasta innostuneina moderneina Madame Bovaryina. Tetouanin kaupungissa on eräs köyhä asuinalue, josta on monta nuorukaista lähtenyt Irakiin tehdäkseen itsemurhaiskun.





Marokon vaalit: islamistit eivät voittaneetkaan

9 09 2007

Marokon konservatiivinen Istiqlal-puolue on ilmeisesti voittamassa Marokon parlamenttivaalit, jotka pidettiin perjantaina. Ääntenlaskennan lopullinen tulos saadaan vasta sunnuntai-iltana, mutta tähänastisten tietojen mukaan Istiqlal olisi saamassa 52 paikkaa 325-paikkaisesta parlamentista. Islamiin nojautuva PJD, jonka kaikki odottivat voittavan vaalit, näyttäisi saavan 47 paikkaa. PJD on julistanut epäilevänsä vaalivilppiä ja sen edustajat uskovat lahjontaa tapahtuneen. Kansainväliset tarkkailijat eivät ole havainneet merkkiä tällaisesta. Sosialistinen USFP sen sijaan ei menestynyt vaaleissa: Istiqlalin kanssa hallituksessa vuodesta 2002 toiminut parlamentin suurin puolue näyttäisi olevan putoamassa viidenneksi. Marokon puoluekartta on hyvin hajanainen, ja vaikka UDFP:n, Istiqlalin ja PJD:n katsotaan usein olevan ”kolme suurta” (Suomen politiikasta tuttua termiä lainatakseni) niin varsinaisten suurpuolueiden aika Marokossa on ohi.

Kaikki gallupit ovat viitanneet siihen suuntaan, että PJD voittaisi ylivoimaisesti, joten tämä on erittäin yllättävää. Toisaalta näissä gallupeissa, olivat ne sitten marokkolaisten, yhdysvaltalaisten tms. tahojen teettämiä, voidaan nähdä paljon tarkoitushakuisuutta. Kuninkaanvaltaa ja toisaalta demokratisoitumista tukevan islamistipuolueen PJD:n pääseminen hallitukseen olisi monien länsimaisten tahojen etujen mukaista, oiva tilaisuus esim. USAlle näyttää, että (maltillinen) islam voi olla hyvä liittolainen. Vaikka vaalit olisivat kuinka avoimet ja rehelliset, niin poliittisen, taloudellisen ja uskonnollisen vallan langat ovat viime kädessä kuningas Mohammed VI:n käsissä. Kaikkia hallituspuolueita pidetään jossain määrin korruptoituneina. Vuosi sitten pidettyjen kakkoskamarin vaalien jälkipuinti ja useiden poliitikkojen joutuminen oikeuden eteen äänten ostamisesta syytettyinä näyttäisi merkitsevän sitä, että hallinto on valmis taistelemaan korruptiota vastaan.

Perjantaisten vaalien äänestysprosentti on ollut jotain 37, eli ennätysalhainen. Tämä antaa osviittaa siitä, että marokkolaiset olisivat pettyneet maansa politiikkaan. Kuningas on onnistunut tekemään joitakin naisten asemaa ja ihmisoikeustilannetta parantaneita uudistuksia, mutta tänä vuonna radikaalien viikkolehtien toimittajat ja mielenosoittajat ovat joutuneet vaikeuksiin viranomaisten kanssa, viimeisimpänä kuninkaan pilkkauksesta syytetty Telquelin päätoimittaja Ahmed Benchemsi. Kansainväliset think thankit ovat epäilleet, josko niin kutsuttu demokratisoituminen onkin vain kosmeettista lajia…

Kirjoitan myöhemmin aiheesta lisää, toiv. jo tänään. Tämä oli vain pikainen purkaus.

Päivittelen vielä toista Maghreb-uutista: kauhea terrorismin viikko maailmalla huipentui Algerian terrori-iskuun, josta Al-Qaida (tai sen Pohjois-Afrikan osasto, ent GSPC) ilmoitti olevansa vastuussa. Kun aamulla luin niin 30 ihmisen ilmoitettiin menehtyneen, hirveää!