Viimeinen ateria

29 08 2008

Mitä söisin jos tietäisin kuolevani?

  • laadukkaita oliiveja
  • tomaatti-mozzarellasalaattia. Ehdottomasti käytettävä luomutomaatteja. Mausteena voisi olla mm. korianteria, oliiviöljyä ja sitruunaa.
  • bortschia
  • kermaista kalakeittoa, lapsuuden lempiruokaa
  • grillattuja kasviksia, ainakin paprikaa, kesäkurpitsaa ja sieniä
  • lohisashimia
  • punaista mätiä, smetanaa ja silputtua sipulia
  • graavilohta + tummaa vuokaleipää
  • tanjia marrakshiaa
  • lampaanpaistia
  • boeuf bourguignonia, coq au vinia tai jotain muuta viinissä haudutettua liharuokaa.
  • 1 valkosipulimarinoitu kanavarras
  • 1 flammekueche
  • erilaisia juustoja
  • espanjalaista kuivattua makkaraa, tai ranskalaista saucissonia
  • ananasta ja vesimelonia
  • mustikoita ja mansikoita
  • luonnonjogurttia ja hunajaa
  • chilisuklaakakkua
  • juustokakkua, esimerkiksi Barryn juustokakkua (Joka kodin keittokirja)

Menu tulisi kaiketi kalliiksi, ja veisin monta elikkoa mukanani manan maille. Harkitsin lisäksi ostereita, sitruunapiirakkaa, tagineja ja intialaista ruokaa. Pizza olisi riski, niitä on niin moneen lähtöön.

Kuolemaantuomitut saavat esimerkiksi Yhdysvalloissa valita viimeisen ateriansa. Sanottakoon tässä välissä, että kuolemanrangaistus on mielestäni kammottava, epäinhimillinen käytäntö, josta ei ole mitään hyötyä. Jos haluatte lukea lisää synkästä aiheesta niin Timen sivuilla kirjoitetaan teloitettavien ruokatoiveista ja niiden toteuttamisen mielekkyydestä.

Nykyihmisten viimeinen ateria taitaa usein olla sairaalaruokaa. Olen kuullut, että se voi olla aika mautonta. Vakavasti sairaille ihmisille ei varmaan tarjota mausteista murkinaa.

Mitä te söisitte viimeisellä ateriallanne?

Kaspardus suosittelee:

  • Jacques Brel, Le dernier repas (YouTube, engl. tekstitys)
  • Suuri pamaus (La Grande Bouffe, 1973, IMDB ). Elokuva neljästä miehestä, jotka päättävät syödä itsensä hengiltä.


Mainokset




Mitä opin tällä viikolla

27 08 2008

Päätin pitää päiväkirjaa viikon aikana oppimistani asioista. Tehtävän johdonmukainen toteuttaminen osoittautui vaikeaksi. Alun perin tarkoitus oli pysytellä tiukasti faktoissa, mutta lipsuin pian jorinaan ja puoliksi ajateltuihin mielipiteisiin. Käytin viikostani 51 tuntia työhön ja työmatkoihin, mutta en oppinut reseptionistan hommissa mitään muuta kuin laminointikoneen käyttöä. Onneksi siellä oli internet.

Maanantai

Suomen sodan (1808-09) leipäpulalla oli vaikutuksensa siihen, että Ruotsin ja Suomen armeijoissa otettiin näkkileipä kenttämurkinaksi. (lähde: Hesari)

Espoon kaupunki on käyttänyt maan pakkolunastusoikeuttaan vain kaksi kertaa. (kaveri)

Älä koskaan ikinä muutu on Egotripin biisi, ei Don Huonojen. Ei pidä teeskennellä tuntevansa pop-musiikkia jos ei sitä tunne.

Antropologit voivat välttää noloja virheitä à la Margaret Mead asumalla tarpeeksi pitkään tutkimassaan kulttuurissa, jolloin siihen pakostikin tutustuu pintaa syvällisemmin. Ystävyys tutkittavien kanssa saattaa joskus aiheuttaa tutkimuseettisiä dilemmoja, mutta yleensä tuttavallinen suhde ihmisiin on tiedonhankinnan kannalta pikemminkin plussaa. Sain lisäksi kuulla käytännön kokemuksia Rion favelassa elämisestä. (vanha kaveri jonka tapasin sattumalta ja joka kutsui luokseen syömään salaattia).

Tiistai.

Suomalaiset marketit voivat olla amerikkalaisten silmissä huvittavia. (Fail Blog)

Ei kannata luottaa reittioppaaseen ja luulla, että johonkin pääsee kätevimmin Espoon kautta oikaisemalla.

Jos on kerrassaan pakko mennä Espooseen, niin pitää mennä pyörällä ja ottaa kunnon kartta mukaan. Espoo on mahtava paikka niin kauan kuin siihen suhtautuu metsänä jossa on taloja, ei kaupunkina jossa on metsää.

Jos joutuu menemään bussilla Espooseen, niin kannattaa käyttää reittiopasta ja lisätä noin tunti matkustusaikaa sen antamiin reitteihin. Jokin menee kuitenkin aina vikaan.

Espoossa matkustellessa on hyvä pitää paperinenäliinoja mukana, sillä myöhästyttyään bussista, jäätyään väärällä pysäkillä ja liftatessaan toiselle pysäkille voit joutua käymään ”naistenhuoneessa”.

Tämä kaikki tukee hypoteesia, jota olemme kehitelleet Lostia seuraavien helsinkiläiskaverieni kanssa. Espoo muistuttaa Craphole Islandia (ransk. île pourri). Meno- ja paluumatkan on tapahduttava tismalleen samaa reittiä tai seuraa ”sivuvaikutuksia”. Espoossa aika kulkee eri tahtia kuin tosimaailmassa, mikä selittää miksi määränpäähän saapuu vasta 1-2 h Reittioppaan antamien tietojen jälkeen. Jos Espoon-matkaaja tarvitsee ”vakion”, suosittelen Helsinkiä. Se on yllättävän lähellä, vaikka vaikea saavuttaa.

En ole ainoa, joka sanoo Venäjää aina välillä vahingossa Neuvostoliitoksi. Varsinkin kun se käyttäytyy neuvostoliitonomaisesti. (keskustelu isän kanssa)

On olemassa vuokranantajia, jotka hyväksyvät lemmikit. Ehkä noin 10 per kaupunki. Pitäisikö sittenkin muuttaa Espooseen? Jos länsimetro rakennetaan, muuttuuko Espoo helpommin hallittavaksi?

Keskiviikko

”Lukihäiriö eli ongelma lukissa voi olla henkilön sielunelämälle kivulias asia. Siitä kärsivää ei tule mitenkään sanallisesti tai elein ja matkien halventaa, vaan hänen vaikeuksiinsa tulee suhtautua mitä suurimmalla ymmärryksellä ja hienotunteisesti.” Lähde: Aino Ahtiainen, Hameväen opas.

Hameväen opas on mahtavaa kamaa. Tykkäsin lukihäiriö-jutusta, sillä näinhän se on, toisten ulkonäköongelmiin tulisi suhtautua hienotunteisesti. Eikä hienotunteisuutta kannata unohtaa muissakaan tilanteissa. Lukihäiriö-sanan uudesta merkityksestä tulee mieleen äitini kertoma tarina. Joskus aivan pienenä ihmettelin äidin pukeutumista, ja hän selitti että kyseessä oli kerros-look. Pari päivää myöhemmin aloin vähäisellä puhetaidollani hokemaan, että pitää olla lukia, lukia! Äidillä kesti jonkin aikaa tajuta mistä oli kyse. Olin lapsena poikkeuksellisen kiinnostunut ulkonäöstä.

Torstai.

Sosiaalidemokraateilla on kampanja nimeltä Unelma. Hesarissa arveltiin, että demarit ammentavat M. L. Kingin perinnöstä. Tai ehkä Maria Guzeninan MTV-muisteloista. Omasta mielestäni Unelma kuulostaa lehmän, kääretortun tai kvarkin nimeltä. Seuraavaksi lumo, kauneus, ylös ja alas.

Kokoomuksella on Toivo. Onpas obamaista. No, on tänä vuonna nähty selvempiäkin Barack-plagiaatteja.

Kokoomus perustaa politiikkansa mm. kristilliseen etiikkaan. Oho. Puolueen onneksi tämä on Suomi eikä mikään sekulaari Turkki. Huvittaisi tietää, miten kristillinen etiikka sopii Kokoomuksen muihin arvoihin (demokratia, länsimainen talousjärjestelmä), joita Jeesus tuskin tunsi. Perustuuko etiikka Vuorisaarnaan vai Ilmestyskirjaan? Pitääkö varakkaiden kokoomuslaisten antaa omaisuutensa köyhille kuten Jeesus kehotti? Kuinka moni puolueväestä on edes lukenut Raamatun läpi?

En voi väittää lukeneeni Raamattua kokonaan, mutta minulle ei ole edes hihhuleimpina aikoinani tullut mieleen perustaa moraaliani kristinuskon tuhansiin epämääräisiin tulkintoihin. Inspiraatio on eri asia, ja sitä voivat tarjota uskonnot, filosofia ja poliittiset aatteet. Omatunto ensin, kuten sekularismia puolustava Austin Dacey sanoo.

Perjantai

Opin uuden ranskankielisen sanan, antéchriste. Se tarkoittaa antikristusta, kuten ehkä arvasittekin. Näköjään McCainin tukijoukot ovat tehtailleet mainoksen, jossa Obamaa vertautuu Charlton Hestonin esittämään Moosekseen, mutta retoriikka muistuttaa myös spekulaatioista, että Barack olisi itse antikristus. Tyhmät amerikkalaiset. Opin yläasteen uskontotunnilla, että Antikristus nousee valtaan EU:n kautta, ei USA:n. Silloin kristittyjä tullaan vainoamaan kuin Rooman aikoina konsanaan, koska he eivät suostu ottamaan pedon merkkiä (jonkinlaista viivakoodia) käteensä. Viivakoodin avulla Antikristus seuraa kaikkien tekemisiä. Ja ilmastonmuutosta ei kuulemma kannata pelätä, koska kun Jeesuksen toisen tulemisen myötä kaikkialle maailmaan saadaan puhdas, trooppinen ilmasto.

Nyt tajuatte miksi puolustan sekularismia. Kaikki kunnia jokaisen uskolle, mutta turha yrittää pakottaa kaikkia ihmisiä samaan muottiin.

Hestonin roolit kiertoon. Odotan sellaisen amerikkalaispoliitikon ilmaantumista, joka itkisi hiekkaan vajonneen Vapaudenpatsaan edessä.

Opin, että on olemassa ihmisiä, joille maksetaan siitä että he testaavat seksileluja. Sekä yksin että jonkun kanssa.

Miltäköhän tuntuu olla seksilelutehtaassa töissä? Missä seksilelut valmistetaan? Löytyykö kumisten dildojen taustalta hyvinpalkattuja ammattilaisia vai köyhää lapsityövoimaa? Kuuluvatko seksilelutyöläiset johonkin ammattiliittoon?

Käväisin Vanhan 1968-tapahtumassa ja opin, että toisten kuuskytluku loppui vuoteen 1970, toisten vuoteen 1978. Puhujilla oli hyviä pointteja, näkökulmia ja mielipiteitä jotka antoivat ajattelemisen aihetta, mutta en oikeastaan oppinut mitään uutta.

Lauantai

Suomen suosituin urheilija on Tero Pitkämäki. Hänen lajinsa on keihäänheitto ja hän sai siitä pronssia Pekingin olympialaisissa. Tiedän urheilusta niin vähän, että se alkaa olla jo häpeällistä. Urheilu on mielestäni jännittävää ainoastaan kun olen itse mukana liikkumassa tai pelaamassa. Jos tiedän jonkun ammattiurheilijan nimeltä niin se johtuu luultavasti siitä, että hän on esiintynyt mediassa jonkun muun kuin urheilua käsittelevän asian yhteydessä. Tero breikkasi tajuntaani sen Amnesty-jutun vuoksi, mutta vasta tänään opin liittämään häneen tittelin ”keihäänheittäjä” pelkän ”urheilijan” sijaan. Onhan se nolo moka, jos Amnesty on laittanut listaansa urheilijoiden nimiä heidän tahtomattaan, mutta asian uutisointi oli silti aika kamalaa, ”härskiä”-otsikoineen päivineen. Sanoiko joku urheilijoista tosiaan, että on olemassa ihmisoikeusloukkauksia pahempia asioita? Jään uteliaana odottamaan, että joku kertoisi mitä nämä mahtaisivat olla.

Muita urheilijoita joiden nimet olen oppinut näiden olympialaisten yhteydessä: Phelps, uimari. ja akvaario-otus, hah. Lisäksi Hesarin Kuukausiliitteessä oli juttu Ruotsista joka on ihana maa koska sieltä on kotoisin joku ihana naisurheilija jonka nimi alkaa C:llä.

Opin myös uuden ranskankielisen sanan, colistier. Se tarkoittaa henkilöä joka on jonkun kanssaehdokkaana vaaleissa, kuten Joe Biden Barack Obaman varapresidenttiehdokkaana. Jostain kumman syystä olen viime aikoina lukenut USA:n presidentinvaaleista ranskalaisista nettilehdistä. Uutisten sisältö on melko samanlaista kuin suomalaisissa lehdissä: Obama, Obama, Obama, Obama, Obama, Fagerholm, Obama, Obama, Obama….Aina välillä mainitaan joku McCain, joka näyttää ajoittain jopa johtavan kisaa.

Sunnuntai

Yritin korjata urheilutietämättömyyttäni.

EU voitti olympialaiset 273 mitalilla! Wuuhuu! Olin kerrankin innoissani urheilu-uutisesta. Sitten sain selville ettei näitä oikeasti lasketa, paitsi Café Babelin sivuilla.

Suomi sai yhden kultamitalin, yhden hopean ja kaksi pronssia. Onnea Satu, Sanna ja Minna, Tero ja Henri! Unohdan nimenne huomenna. Jouduin turvautumaan Wikipediaan tiedon löytämiseksi. Ilmeisesti uutissivustoilla luullaan, että ihmiset seuraavat olympialaisia päivittäin eikä niille ole järjestetty tärkeimpiä tietoja nopeasti löydettäviksi.

Opin myös, että käsittämättömiä määriä ruokaa heitetään hukkaan, tutkimuksen mukaan jopa puolet maailmassa tuotetusta ruoasta. Kamalaa! Tähän vaikuttaa varmasti monia tekijöitä, kuten huonosti suunnitellut tuotanto-ja myyntiketjut sekä nirsoileva kulutuskulttuuri. Työskentelin nuorempana pikaruokalassa, ja muistan surreeni kymmenen minuutin ikäisinä poisheitettyjä hampurilaisia. Me työntekijät emme tietenkään saaneet koskea niihin.

Toisaalta tutkimus saattaisi kerrankin tukea paheellisia kulutustottumuksiani. Olen sekasyöjä ja ostan yleensä halvinta. Reilun kaupan kahvit ja banaanit sopivat budjettiini, mutta luomutomaatit on pakko jättää hyllyyn. Suuri osa syömästäni proteiinista koostuu viimeisen päivän lihoista. Tiedättehän, hinta-alennus 50 %. Lähikaupastani löytyy tällaista lihaa lähes joka päivä, ja ilman minua ja muita vähävaraisia opiskelijoita ne nakattaisiin roskiin. Kuten partiokaverini muotoili muinaisilla retkillämme: jos jotain ruokaa yli jää, sen Kaspardus sisäänsä mättää.

Viikon oppimiset: keskiverto tulos. Opin aika vähän mitään konkreettista. Opin taas kerran, että en tiedä tarpeeksi tärkeistä asioista, ja että oppiminen ei tapahdu itsekseen.

Linkit:

Hesari

Armeija ei luovu näkkäristä

Espoon kaupunki

Älä koskaan ikinä muutu, YouTube

Code of Ethics, American Anthropological association

Fail blog

Espoon karttapalvelu

Back In The USSR, The Beatles, YouTube

Aino Ahtiainen: Hameväen opas

Demarit

Kokkarit

Unelmatorttu, Maku-reseptiarkisto

Martin Luther King: I have a dream-puhe, Google Video

Austin Dacey

Raamattu

Mc Cainin kampanjavideo: Barack Obama ”The One”, YouTube

Heston ja Vapaudenpatsas, SPOILER, YouTube

YLEn Elävä arkisto: Vanhan valtaus 1968

Liberation

Cafe Babel

Treehugger

The Onion

Pekingin olympialaiset: One World, One Dream.

UPDATE 7.10.2008: Kävin Kokoomuksen sivuilla, jotka oli uusittu. Siellä ei enää puhuta kristillisestä etiikasta, vaan mm. perinteistä ja ”hengellisestä ja aineellisestä pääomasta, jonka edeltävät sukupolvet ovat meille jättäneet”.





Kun asuin kummituslinnassa

17 08 2008

Ah, mätäkuu. Helsingin Sanomissa (16.8 ) oli juttu pääkaupungin kummitustarinoista, jotka ovat jännittävä osa kaupunkiperinnettä ja linkittyvät historiallisiin tapahtumiin. Mutta meedion haastatteleminen vaikutti yliluonnollisen eksotiikalla pelaamiselta. No, tyylinsä kullakin. Tienaakohan kuolleiden kanssa juttelulla oikein elantonsa?

Artikkelissa kerrottiin yhdestätoista tunnetusta helsinkiläiskummituksesta. Toivon, että niitä on oikeasti enemmän, sillä muuten elämme aaveasioiden kehitysmaassa. Oman kokemukseni mukaan historiaa tihkuva ilmapiiri saattaa laukaista todellisen kummitusjuttujen vyöryn.

Asuin vuosituhannen vaihteessa kahdeksan kuukautta pienessä linnassa Ranskan maaseudulla. Linna oli rakennettu 1700- ja 1800-luvuilla. Sen omisti kreivitär joka oli vuokrannut paikan vapaaehtoisjärjestölle nimelliseen hintaan. Tarkoitus oli kunnostaa linnasta hiljaista muuttotappiopaikkakuntaa elävöittävä majoitus-ja kulttuuritila.

Me vapaaehtoiset muurasimme, maalasimme ja laatoitimme. Iltaisin joimme halpaa viiniä, kuuntelimme Manu Chaoa ja haaveilimme kaupungeista, niiden kahviloista ja klubeista. Meillä ei ollut autoa ja lähin kylä oli kuuden kilometrin päässä. Busseja kulki aniharvoin.

Monet vapaaehtoisista kokivat linnassa outoja asioita. Ei selittämättömiä, mutta outoja. Espanjalainen Alicia näki nuoren tytön kyyristyneenä sohvan nurkkaan. Ranskalainen Joseph heräsi yöllä siihen että hänen huoneessaan oli joku. Hyytävä viima kosketti pojan poskea. Huumeisiinmenevän Josephin jutut oli helppo sivuuttaa, mutta entäs järkevän Charlotten joka asui huoneessa hänen jälkeensä? Tyttö heräsi ensimmäisenä linnayönään siihen että joku potkaisi häntä. Eikä sängyn reuna ollut lähelläkään. ”Kummitus inhosi minua koska en puhunut ranskaa”, Charlotte arveli. En tiedä kummituksesta mutta osa saksalaisista vapaaehtoisista käyttäytyi brittityttöä kohtaan töykeästi. Hän puhui aluksi vain englantia jota saksalaiset osasivat mutta eivät halunneet Ranskassa käyttää.

Hurjimman tarinan kertoi kreikkalainen Yannis. Hänen huoneeseensa oli kävellyt iäkäs mies joka oli sanonut: ”Olin täällä ennen töissä”. Myöhemmin kävi ilmi, että kukaan muu ei ollut nähnyt miestä. Yannisin huone oli lähellä tornia, linnan vanhinta osaa jota pidettiin yleisesti kummitusalueena. Muutin myöhemmin tähän huoneeseen. Siinä oli ranskalainen parveke ja hyvin tehokas kamiina.

Kuulin kertomuksia myös muualla tapahtuneista omituisista ilmiöistä. Danielle oli ystävineen murtautunut Etelä-Italiassa sijaitsevan kotikaupunkinsa kirkkoon ja harjoittanut jumalanpilkkaa. Hän ei suostunut kertomaan aktista tarkemmin. Seuraavana päivänä kirkon Neitsyt Maria-patsas oli itkenyt verta. Charlotte kertoi nähneensä pienenä Englannissa joukon lapsia, jotka olivat leikkineet ringa ringa rosesia. Kun Charlotte oli mennyt leikkiin mukaan, muut lapset olivat haihtuneet ilmaan. Leikki on joskus liitetty mustan surmaan aikaan, minkä vuoksi kysyin olivatko lapset näyttäneet sairailta. Mutta Charlotte oli ollut liian nuori muistaakseen yksityiskohtia.

Pelkäsin kokevani jotain, ihan mitä tahansa. Joskus jätin valot yöksi palamaan. Mitään ei tapahtunut. Kerran vierailimme läheisen kaupungin vanhassa vankityrmässä. Saksalaismiehityksen aikaan sinne oli vangittu vastarintaliikkeen jäseniä. Meille näytettiin huone, jossa oli pidetty kymmeniä poliittisia vankeja yhtä aikaa. Katossa oli reikä jonka kautta vangit kuulivat toveriensa huudot yläpuolella olevasta kidutushuoneesta. Opas ei kertonut kummitustarinoita. Eikö kidutetuilla ja murhatuilla olisi ollut hyvä syy kummitteluun?

Linnassa lapsuutensa kesät viettänyt kreivitär kertoi minulle paikan vaiheista. Entisaikaan kaikki linnan ympärysmaat olivat kuuluneet hänen suvulleen. Kreivitär käytti miehensä sukunimeä, koska ei arvostanut aatelistitteliään. Hän oli sosialistipuolueen aktiivijäsen. Paikkakuntalaiset olivat perinteisesti olleet maalaisväestöksi poikkeuksellisen vasemmistolaisia. Tämä selittyi ehkä sillä, että alueella oli aikaisemmin ollut tuottoisa hiilikaivos. Siihen aikaan kylässä oli asunut kuusi kertaa enemmän ihmisiä, jos oikein muistan. Suvun historiasta oli kirjoitettu kiehtova kirja, jota lueskelin huoneeni rauhassa. Minun oli helppo ymmärtää miestä joka jätti perheensä syrjäisen linnan ja muutti Pariisin Montmartrelle, taiteilijoiden keskuuteen. Samastuin myös sukuun naituun naiseen joka koki maaseudun eristyneisyyden avioliittonsa vaikeimmaksi koettelemukseksi.

Kysyin kreivittäreltä, oliko hän nähnyt linnassa kummituksia. Harmaatukkainen nainen hymyili. Hän ei ollut ikinä nähnyt mitään. Oli toki luonnollista, että erikoisessa paikassa asuvat nuoret näkivät ja kokivat kaikenlaista, mutta suvussa ei liikkunut kummitustarinoita. Linnan entisille asukkaille paikka oli ollut koti, ei kiehtovan pelottava vanha linna. Kaikki siellä eläneet olivat kokeneet luonnollisen kuoleman.





Video: suomenopiskelijat laulavat Mitä kuuluu Marja-Leena

10 08 2008

Kuopiossa heinä-elokuussa järjestetyn suomen kielen kesäkurssin opiskelijat laulavat Leevi And The Leavingsin biisin Mitä kuuluu Marja-Leena?

Opiskelijat edustavat noin tusinaa eri kansallisuutta. George Harrisonin nimen lausuminen suomalaisittain lienee merkki todellisesta omistautumisesta suomen kielelle ja kulttuurille.

Mitä kuuluu Marja-Leena? I’m Sorry

Että sinulle soitan mä vieläkin

Tänä iltana tyhjeni kaljakori

Kun sun vanhaa kuvaa mä katselin

Sua koulussa rakastin salaisesti

Koska olin niin ujo ja hiljainen

Ehkä juuri siksi näin kauan kesti

Ennen kuin mä kehtasin kertoa sen.

Mitä kuuluu Marja-Leena?

Vieläkös sun ihanteena

On Beatles ja George Harrison?

Mitä kuuluu Marja-Leena?

Minä juomaan ratkenneena

Olen yksinäinen ja onneton

Kai arvaat miksi sulle nyt soitin

Ja sua keskellä yötä häiritsin

No tietysti sinulle kertoa koitin

Kuinka sinua rakastan vieläkin.

Mitä kuuluu Marja-Leena?

Vieläkös sun ihanteena

On Beatles ja George Harrison?

Mitä kuuluu Marja-Leena?

Minä juomaan ratkenneena

Olen yksinäinen ja onneton.

Mitä kuuluu Marja-Leena?

Vieläkös sun ihanteena

On Beatles ja George Harrison?

(Marja-Leena)

Mitä kuuluu Marja-Leena?

(Mitä kuuluu?)

Minä juomaan ratkenneena olen yksinäinen ja onneton.

(Minä juomaan ratkenneena, olen yksinäinen ja onneton)

Mitä kuuluu Marja-Leena?

(Voi kuulemiin)

Vieläkös sun ihanteena

On Beatles ja George Harrison?

Mitä kuuluu Marja-Leena?

Minä juomaan ratkenneena

Olen yksinäinen ja onneton

Mitä kuuluu Marja-Leena?

Vieläkös sun ihanteena

On Beatles ja George Harrison?

Mitä kuuluu Marja-Leena?

Minä juomaan ratkenneena olen yksinäinen ja onneton.

Sanat Lyrics Mania.





Päivän sitaatti: eväät ehkäisevät väkivaltaa

6 08 2008

Yliopisto-lehti (6/2008 ) haastatteli väkivallan tutkijoita. Suomalaiset väkivallanteot tehdään tyypillisesti humalassa, mutta murhaavaan juopumustilaan ei kuka tahansa päädy. Taustalla on usein kakkostyypin alkoholismi josta kärsii kymmenisen prosenttia kaikista alkoholisteista.

”Kakkostyypin alkoholistilla taipumusta aggressiivisuuteen tuo serotoniinitason mataluus ja uusien tulosten mukaan myös lihassokerin eli glykogeenin vähäisyys, Virkkunen kertoo. Kun tällaisilla ominaisuuksilla varustettu ihminen ryyppää syömättä koko illan ja jonottaa nälkäisenä ruokaa, viha leimahtaa helposti.

– Klassiset nakkikioskitappelut voivat selittyä lihassokerin vähäisyydellä. Säännöllinen syöminen todennäköisesti vähentäisi väkivallantekoja. Vanhan kansan viisautta saattoikin olla, että alkoholia saadakseen täytyi ostaa myös ruokaa. Sehän oli aiemmin ravintolakulttuurissamme jopa sääntönä.”

Toinen sitaatti jutusta Työttömyys, viina, kirves ja perhe:

”Väkivalta- ja henkirikostilastojen perusteella oma koti on suomalaisen miehen turvallisin paikka. Naiselle se on vaarallisin. Parisuhdeväkivaltaa esiintyy meillä 2-3 kertaa enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Noin 20 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa tai sen uhkaa.”

Hui. Väestöliitolla on Kotirauhaa-kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Sivuilta löytyy tietoa, vastauksia ja apua väkivallan uhreille ja tekijöille.





Päivän sitaatti 2: Solzhenitsyn ihmissydämestä

4 08 2008

En ole valitettavasti koskaan lukenut arvostetun kirjailijan ja rohkean toisinajattelijan Alezandr Solzenitsynin teoksia, mutta pidän paljon alla olevasta sitaatista. Löysin sen vain englanniksi.

“If only there were evil people somewhere insidiously committing evil deeds and it were necessary only to separate them from the rest of us and destroy them. But the line dividing good and evil cuts through the heart of every human being. And who is willing to destroy a piece of his own heart?”

”Kunpa jossain olisikin pahoja ihmisiä kavalasti suorittamassa pahoja tekojaan ja meidän muiden tarvitsisi vain eristää heidät joukostamme ja tuhota heidät. Mutta raja hyvän ja pahan välillä kulkee läpi jokaisen ihmisen sydämen. Ja kuka on valmis tuhoamaan palan omaa sydäntään?” (käännös Kaspardus, paremman puutteessa).

Hyvästi Alexandr Solzhenitsyn (11.12.1918 -3.8.2008). Toivottavasti nykyisillä ja tulevillakin diktatuureilla riittää kaltaisiasi piikkejä lihassaan.*

Linkki: Jörn Donner Solzhenitsynista, Ilta-Sanomat.

JK. On vähän noloa tunnustaa julkisesti ettei ole ikinä lukenut Solzhenitsynia, varsinkin kun kehtaa siteerata häntä blogissaan. Jos lukijoilla on parempia sitaatteja ja asiantuntemusta niin kommentoikaa ihmeessä.

* Kaltaisiasi-sanasta: tarkennettakoon, että Solzhenitsynin monet mielipiteet poikkesivat omistani kuin yö päivästä. Mutta se ei estä minua arvostamasta hänen saavutuksiaan.





Päivän sitaatti: tietokoneet vs. McCain

4 08 2008

Presidenttiehdokas John McCain on tunnustanut olevansa internet-asioissa ”neandertalilainen”. The New York Timesin mukaan viisastelevat tietokonetyypit naureskelevat McCainille, mutta miksi?

Computers have become something of a cultural marker — in politics and in the real world. Proficiency with them suggests a basic familiarity with the day-to-day experience of most Americans — just as ignorance to them can suggest someone is “out of touch,” or “old.”

“We’re not asking for a president to answer his own e-mail,” said Paul Saffo, a Silicon Valley futurist who teaches at Stanford. “We’re asking for a president who understands the context of what e-mail means.”

Olen samaa mieltä Paul Saffon kanssa: presidentin on ymmärrettävä internetin merkitys ja vaikutusvalta nykymaailmassa. Suomessakin uuden teknologian ja tietoverkkojen tunteminen kuuluu kansalaistaitoihin, mutta välillä it-osaamista painotetaan turhankin paljon. Monia tietokoneohjelmia oppii käyttämään aika nopeasti. Tärkeämpää on hallita tasokkaan sisällön tuottaminen, medianlukutaito ja kriittisyys informaatiotulvassa kahlatessa. Näihin tarvitaan vahvaa yleissivistystä. Se on vuosien työn tulos, osa kulttuurisen pääoman kokoamisprosessia joka jatkuu läpi elämän.

McCainin leiri vakuuttaa, että puutteellisista it-taidoistaan huolimatta ehdokas ei ole mikään neo-luddiitti. Minun puolestani yhdysvaltalaiset voisivat olla huolissaan myös ulkopolitiikan asiantuntijana esiintyvän McCainin muuta maailmaa koskevasta tietotasosta: hän ei esimerkiksi tiedä Tsekkoslovakian lakanneen olemasta, luulee Putinia Saksan presidentiksi, sotkee shiiat ja sunnit, ja myöntää ettei ymmärrä talousasioita niin hyvin kuin pitäisi. Joo, en minäkään, mutta en olekaan pyrkimässä presidentiksi.

Update 11.8. Taloustieteilijä Paul Krugman arvelee kolumnissaan The New York Timesissa, että republikaanien ideologiaan on pesiytynyt tietämättömyyden arvostaminen.

Now, I don’t mean that G.O.P. politicians are, on average, any dumber than their Democratic counterparts. And I certainly don’t mean to question the often frightening smarts of Republican political operatives.

What I mean, instead, is that know-nothingism — the insistence that there are simple, brute-force, instant-gratification answers to every problem, and that there’s something effeminate and weak about anyone who suggests otherwise — has become the core of Republican policy and political strategy. The party’s de facto slogan has become: “Real men don’t think things through.”

Miettimättä jättämisen mallinukke on tietysti nykyinen presidentti, mutta hän on vain jäävuoren huippu. Ajatelkaa kaikkia niitä ihmisiä jotka häntä äänestivät. Tietämättömyyden ihannointi on kuitenkin republikaanipuoluetta laajempi ilmiö. Tsekatkaa Susan Jacobyn argumentti amerikkalaisesta typeryyskulttuurista, jolla on pitkät perinteet mutta joka selvästi vahvistunut viime vuosikymmeninä. Jacoby esittää kirjansa The Age Of American Unreason perusväitteen Washington Postissa ja Point Of Inquiryn podcast-haastattelussa.

Amerikkalaisesta idiotiasta bloggaaminen täältä rapakon takaa on hauskaa, halpaa ja ihan liian helppoa. Ehkä se tarjoaa inspiraatiota kotikutoisen hölmöläiskulttuurin uhmaamiselle. Tämä puuha kannattaa yleensä aloittaa oman itsensä sivistämisestä. *poistuu lukemaan tutkimuskirjallisuutta.*