Lex Nokia – hämärää meininkiä

7 12 2008

Lex Nokiaksi kutsuttu lakiesitys saattaa murentaa Suomen perustuslakiin kirjattua yksityiselämän suojaa, tarkemmin sanottuna viestin salaisuutta. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Oikeusoppineiden mielestä kyseinen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoksesta rikkoo Suomen perustuslakia, ja oikeuskanslerikin epäilee sitä. Helsingin Sanomat kysyi lukijoiltaan hyväksyvätkö nämä Lex Nokian. 82 prosenttia vastasi EI. Erityisen ongelmallisena pidetään sitä, että lainmuutos antaisi yrityksille suuremmat valtaoikeudet kuin poliisille. Kansanedustaja Jyrki Kasvi tuo blogissaan esille epäkohdan:

”Oikeusvaltion periaatteisiin ei vaan yksinkertaisesti sovi, että asianosaiselle osapuolelle annetaan oikeus päättää esitutkinnan aloittamisesta – ja oikeus suorittaa kyseinen esitutkinta.” Kasvi kysyy, eikö olisi parempi laajentaa poliisin toimintaoikeuksia?

Yritysvakoilu on todella ikävä asia. Mutta estäisikö työnantajan oikeus tutkia alaistensa sähköpostien tunnistetietoja yrityssalaisuuksia leviämästä eteenpäin? Tietokoneen lokitietojakin voidaan tutkia ja paljastaa kopiointi muistitikulle, mutta entä jos on tapana viedä työpaikan kannettava kotiin?  Salaisuuksiahan voi silloin vilauttaa kenelle vaan. Ja luulisi kunnon teollisuusvakoojien suosivan henkilökohtaisia tapaamisia. Entä ulkopuoliset sähköpostipalvelut, hotmailit  ja gmailit?  MicroPC-netin Kimmo Rouskun mukaan näiden kautta lähetettyjen sähköpostien tunnistetietoja ei saa selvittää.

Siteeraan työ- ja tasa-arvovaliokunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle jättämää eriävää mielipidettä.

”Esimerkiksi työnantajan sähköpostijärjestelmän käyttö yrityssalaisuuden vuotamiskanavana olisi sama, kuin jos naamioitunut pankkiryöstäjä ryöstäisi pankin ja kävelisi tekonsa jälkeen seuraavalle kassalle ja tallettaisi saaliinsa omalle tililleen.”

Lakiuudistus siis haittaisi vain dumeloimpien yritysvakoojien toimintaa, ja sitä lobbaavan Nokian pitäisi tietää tämä. On myös epäselvää, voiko tunnistetietojen avulla todistaa mitään oikeuden edessä.

Lex Nokia laajentaisi kaikkien yhteisötilaajien valtuuksia – siis myös esimerkiksi kirjastojen ja oppilaitosten mahdollisuuksia selvittää verkkonsa väärinkäytöksiä. Yhteisötilaaja joutuu ilmoittamaan tietosuojavaltuutetulle tunnistamistietojen käsittelyn aloittamisesta, ja toimittamaan tälle myös vuosiraportin. Lisäksi asiasta on ilmoitettava väärinkäytösepäilyn kohteelle tai hänen asiamiehelleen. Näin maallikon silmin ainakin esityksen pykälän 13 d mainitsema manuaalisen hakutoiminnon käyttö näyttäisi aika laveasti määriteltyltä -olisiko yhteisötilaajalla mahdollisuus ulottaa valvontaa perustellun väärinkäyttöepäilyn ulkopuolelle?

Electronic Frontier Finland (Effi) kirjoittaa sivuillaan:

”Seuraava konkreettinen skenaario voisi antaa jotain kuvaa lain mahdollisuuksista: Lukio X:stä on alettu julkaisemaan YouTubessa anonyymejä videoita, joissa kritisoidaan koulun opetuksen laatua ja opettajien huonoa henkeä. Rehtori on huolissaan tilanteesta, koska koulun maineen lasku voisi pudottaa oppilasmääriä ja aiheuttaa näin merkittävää haittaa sen toiminnalle. Hän päättää selvittää, kuka oppilas on videoiden julkaisemisen takana ja käynnistää tätä varten teknisen seurannan. Perusteena on koulun langattoman lähiverkon käyttöehdot, jotka kieltävät tekijänoikeuden alaisen materiaalin (tässä tapauksessa esimerkiksi videoiden taustamusiikin) postittamisen.

Verkkologista löytyykin nopeasti yhteydenotto YouTubeen, jonka jälkeen manuaalisen selvityksen kautta rehtori saa selville opiskelijan henkilöllisyyden. Tämä kaikki tapahtuu koko ajan täysin lain pykäliä seuraten.”

Yhteisötilaajien valvonnan keskittäminen tietosuojavaltuutetun vastuulle voi myös olla ongelmallista. Riittävätkö resurssit, ja kuka valvoo valvojaa?

Vielä ikävämpää on se, että Effin avoimeen kirjeeseen vastannut viestintäministeri Suvi Lindén näyttää pitävän taloyhtiön verkon luvattoman käytön epäilyä asiana, jota kyseinen taloyhtiö voisi omin päin lähteä tutkimaan, viestisalaisuutta rikkoen.

Huh huh.





Itsenäisyyspäivä 1967: asunnottomien alkoholistien juhla

6 12 2008

Ylen Elävä arkisto on mainio asia. Tsekatkaa tämä video Marraskuun liikkeen ja taiteilijayhdistys Kiilan järjestämästä asunnottomien alkoholistien itsenäisyyspäivän juhlasta vuodelta 1967.

Nya Pressen kirjoitti tilaisuudesta 7.12.1967 otsikolla Också 400 hemlösa firade 6 december. Med öl och korv! Asunnoton alkoholisti Birger Eriksson kertoi:

”Det var lite kallt här en natt, säger han. Jag sov med kaverin i en järnvägsvagn på Skatan. Det är liksom varmare om man är två, vi hade bara en palsa. Jag frös som fan, kaverin var kall och värmade int just. På moron kom en tredje kaveri med lite tenu för att bjuda. Då hoksa jag varför kaverin int värmde. Han var dö.”

Kaverin kohtalo oli valitettavan yleinen. Itsenäisyyspäivää edeltävinä viikkoina 44 asunnotonta oli menehtynyt  Helsingin kaduille, pakkasiin ja halpaan korvikealkoholiin, liekkiviinaan. Vastaperustettu Marraskuun liike ajoi poikkeavien ihmisten oikeuksia ja inhimillisempää kontrollipolitiikkaa. Itsenäisyyspäivän juhla oli todellinen menestys, jopa lähes 500 asunnotonta saapui maistelemaan olutta ja makkaraa. Lehdet ja televisio innostuivat esittelemään ”rantojen miesten” kuvia Linnan pukuloiston rinnalla, mikä suututti osan yleisöstä.

Katastrofaalinen tilanne johti vaatimattoman ”Liekkihotellin” avaamiseen kodittomien miesten hätämajoitukseksi. Liekkihotellin rakennuksesta tuli myöhemmin elävälle musiikille omistettu Lepakkoluola. Siellä minäkin koin kultaisella 1990-luvulla vaikka mitä.





Oikeistolaiset taiteilijat, vasemmistolaiset osakemiljonäärit

26 09 2007

Keskustelimme kavereiden kanssa Helsingin sanomien jutusta, jossa ihmeteltiin, miksi oikeistolaisuus on taiteilijoiden piirissä ihan out (HS 23.9. Suomalaisessa taiteessa oikea on yhä väärä). Taidepiirien vasemmistolaisuutta pidetään artikkelissa 1970-luvun jäänteenä. Pidimme jutun kysymyksenasettelua vähän absurdina. Ihan kuin jokaisella alalla pitäisi olla kaikki poliittiset kannat edustettuina. -Onkohan esimerkiksi vasemmistolaisia osakemiljonäärejä olemassa? kaverini pohti.

Netti-Hesarin keskustelussa tuotiin esille monia hyviä pointteja, kuten se, että rockmuusikot tahkoavat rahaa kunnon kapitalistin tavoin ja lähtevät barrikadeille tekijänoikeuksiensa loukkaamisesta. Joku sanoi myös, että oikeistolaisesti suuntautuneet taideihmiset menevät mainosalalle, tai tekevät menestyviä elokuvia tai musiikkivideoita. Suomi on pitkään ollut pienten varallisuuserojen maa, mikä on vaikuttanut kulttuuriin. Rikkautta on pidetty epäilyttävänä, mutta tämä lienee muuttunut. Toisaalta Suomessa voivat kauppatieteilijätkin perustaa rap-yhtyeen. Muualla tällainen katu-uskottavuuden puute naurettaisiin suohon.

Eivätkö Suomen taiteilijat ja älymystö olleet melko oikeistolaista porukkaa aina 1960-luvulle asti, jotain Kiilaa lukuun ottamatta? Kansallismeininkiä ja niin poispäin? Tosin sillä ei ole paljoakaan tekemistä Hesarin jutussa penätyn kaupallisuuden kanssa. Eri aika, eri oikeisto. Vanhempieni ikäpolvi muistaa hyvin 1970-luvun ja äänekkäät, ärsyttävät taistolaiset. Joo, tiedän, se oli tosi kurjaa. Suuret ikäluokat joutuivat nuorena kuuntelemaan vanhempiensa sotajuttuja. Me joudumme kuuntelemaan valitusta hirveistä vähemmistökommunisteista. Kulttuuripiireissä pidettiin tyhmänä jos kutsui Neuvostoliittoa totalitaariseksi valtioksi. Känniset kansandemokraatit aukoivat Kosmoksessa demareille päätään. Tai jotain. Mutta Helsingin yliopistolla oli Kansallisilla Ylioppilailla koko 1970-luvun ajan eniten paikkoja edustajistossa. Taisivat olla hyvin hiljainen enemmistö kun heitä ei kukaan tunnu muistavan.

Hesarin jutussa tuodaan onneksi esille se, että jako oikeistoon ja vasemmistoon on ainakin taiteen puolella menettänyt merkityksensä, nykyään ollaan vaikkapa vihreitä tai feministejä. Omasta mielestäni taiteen kuuluu ensijaisesti etsiä uusia ulottuvuuksia, tarjota uusia näkökulmia. Hesarin jutussa taiteilijoilta kaivataan vapaan markkinatalouden puolustamista. Mitä, onko kapitalismi vaarassa? Onko Suomessa suurikin kansanliike, joka haikailee Itäblokkia takaisin? Tai haluaa palata luontaistalouteen? Taiteilijan ei tarvitse ylistää vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Paitsi Pohjois-Koreassa.

—     —–      ——    ————–

PS. Puhuin aiheesta taiteilijafrendini kanssa. Hän sanoi, että muiden maiden taiteilijoissa on enemmän oikeistolaisia. Toisaalta hän sanoi, että hänen kaikki tuntemansa kuvataiteilijat, jotka voidaan laskea tähän sarjaan, ovat joko syntyneet rikkaisiin perheisiin tai sitten tekevät videojuttuja, joilla tienaa hyvin. Suomessa vain kourallinen kuvataiteilijoita elää pelkästään taidetta tekemällä. Muilla on joku päivätyö. Ja materiaalit ovat kalliita. Käsittääkseni kirjailijoilla on sama juttu, harvat pystyvät elättämään itsensä romaaneilla. Varallisuus ei välttämättä vaikuta poliittiseen suuntautumiseen, mutta jos taiteilija elää vaatimattomasti, niin markkinatalouden riemut tuskin heijastuvat hänen taiteeseensa.





Hyviä uutisia Suomesta, huonompia maailmalta

19 09 2007

Olisi kiva ottaa tavakseen kirjoittaa blogiinsa hyvistä uutisista, mutta hankala sanoa, kuinka usein tällaisia loppujen lopuksi saadaan. Esimerkki hyvästä uutisesta: suomalaiset tekevät itsemurhia paljon entistä vähemmän.

Itsemurhien määrä on laskenut jopa 40% vuoden 1990 jälkeen. Suomi ei ole enää maailman itsemurhatilastojen kymmenen kärkijoukossa. Suomen nykyinen luku 18 itsemurhaa 100 000 henkilöä kohden on sama kuin Ranskassa ja Itävallassa. Laskua on tapahtunut sekä miesten että naisten itsemurhissa. Miesten itsemurhaluvut ovat laskeneet erityisen reippaasti, toisaalta miesten itsemurhat ovat Suomessa noin kolme kertaa yleisempiä kuin naisten. Alle 20-vuotiaiden itsemurhat ovat vähentyneet puoleen viimeisen 15 vuoden aikana. Lasten ja nuorten mahdollisuudet saada psykiatrista hoitoa ovat kaksinkertaistuneet, KTL:n tutkimusprofessori Jouko Lönnqvist kertoi Helsingin sanomissa.

Vuosien 1965 ja 1990 välillä itsemurhien määrä Suomessa kolminkertaistui. AFP:n uutisessa ( ranskalaiset ehtivät ennen Ilta-Lehteä, jopas on) kiinnitettiin huomiota siihen, että nämä olivat Suomelle taloudellisen kasvun ja kehityksen, modernisaation ja urbanisaation vuosia. Yhteiskunnallinen muutos, joka Suomessa tapahtui monia muita maita ripeämmässä tahdissa, voisi ehkä osaltaan selittää itsemurhalukujen kasvua. Vanhan agraari-Suomen yhteisöllisyys korvattiin vaatimuksella yksilöllisestä menestymisestä. Kaupungistuminen tapahtui nopeasti mutta mukava kaupunkikulttuuri ja uudenlainen yhteisöllisyys eivät välttämättä syntyneet yhtä sutjakkaasti. En ole alan asiantuntija, mitä mieltä te olette? Voiko itsemurhia edes selittää yhteiskunnallisilla seikoilla? Kilpailu työpaikoista ja työpaikoilla näyttää kiihtyneen viime vuosina, ja suomalaisten elämä on muuttunut monessa suhteessa arvaamattomammaksi. Mutta itsemurhia tehdään vähemmän.

Itsemurhien taustalta löytyy usein masennusta, päihteiden väärinkäyttöä, stressiä, ristipaineita ja ratkaisemattomia psyykkisiä ongelmia. KTL:n Lönnqvistin mukaan itsemurhien vähenemistä voidaan selittää erityisesti masennuksen tehostuneella hoidolla. Itsemurhat ovat vähentyneet 1990-luvun lamasta ja alkoholin kulutuksen kasvusta huolimatta. Mutta ne ovat yhä yleisin kuolinsyy 20-34 vuotiailla miehillä. Alueellisilla tekijöillä on vaikutusta: maaseudulla, erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa asuvat miehet ovat vaaravyöhykkeessä. Naisille vaarallisin ikä on 45-50-vuotiaana. Toisaalta nuoret, kaupungeissa asuvat naiset ja yksinäiset vanhukset ovat nousseet uusina riskiryhminä esiin.

Itsemurhat ovat Suomessa laskussa, mutta maailmanlaajuisesti ei ole aihetta iloon. Viime viikon maanantaina vietettiin Maailman Terveysjärjestön WHO:n julistamaa itsemurhien ehkäisyn päivää. Maailmassa kuolee päivittäin 3000 ihmistä oman kätensä kautta. WHO:n mukaan viimeisen 45 vuoden aikana itsemurhaluvut ovat kasvaneet 60% maailmanlaajuisesti. Itsemurha on yksi 15-44-vuotiaiden kolmesta yleisimmästä kuolinsyystä, sekä miehillä että naisilla. Ja itsemurhayritykset saattavat olla jopa 20 kertaa yleisempiä kuin onnistuneet itsemurhat.

Kamalaa!





Kännissä olet normaali!

12 09 2007

En usko, että kovin moni teini eksyy blogini sivuille. Mutta siltä varalta että eksyisi ja jostain syystä uskoisi, että minulla on hänelle jotain tarjottavaa, niin sanoisin: Kännissä on kivaa! Mutta melkein kaikki suomalaiset teinit tämän tietävätkin.

Kävin sen karsean Kännissä olet ääliö -mainoskampanjan sivuilla, mutta omalle sukupuolelleni tarkoitettu video oli niin hitaasti latautuva, että palasin Googleen ja lueskelin blogitekstejä aiheesta. Eikä sen jälkeen huvittanut valita sitä ympyrää ja ristiä. Okei, kokeillaan miehille tarkoitettua versiota. Tyyppi makasi käsi verisenä täydessä ammeessa ja joku nainen oli kaatunut komeroon…ja videolla kaikki tapahtui ihan liian hitaasti. Olen kärsimätön luonne enkä jäänyt odottelemaan. Mutta hei, ainakaan siitä ammekaverista ei tarvitse keskustella että raiskattiinko se vai ei.

On hankala sanoa, keille mainoskampanja on suunnattu. Sivuilla vaadittiin täysi-ikäisyyttä, mutta kai nyt jokainen nuori internetissä sanoo olevansa 18. Sanovathan ne kapakoiden ovillakin siskon papereilla esiintyessään että joo, meil on sama nenä, päästä sisään. Itselläni oli kaverin kaverin serkun paperit, ja se tyttö näytti ihan minulta, ei mitään ongelmia ikinä. Mainoskampanja kuulemma haluaa puuttua nuorten juomiseen, mutta eivät täysi-ikäiset ole alkoholiasioissa nuoria. Kysykää vaikka Sedu Koskiselta, se niitä juottaa.

Olen aina itse ollut sitä mieltä, että on ihan turha tehdä nuorten alkoholinkäytöstä erillistä ongelmaa. Suomessa on vakava alkoholiongelma, joka koskettaa meitä kaikkia. Onhan se ikävää, että 15-kesäiset ryömivät Espalla, mutta onko se jotenkin paremman näköistä kun 50-vuotias riehuu taksijonossa? Joo, teineillä on herkempi maksa ja blaa blaa. Mutta heidän isillään on ongelmia pumpun kanssa. Teinit uskovat olevansa aikuisia, ja aikuiset uskovat teinien olevan lapsia. Tämän vuoksi teinit uskovat, että aikuiset ovat perseestä. Todistaakseen olevansa aikuisia teinit käyttäytyvät kuten he näkevät aikuisten käyttäytyvän. Eli dokaavat. Keski-ikäisen ördääjän viesti nuorille on: kännissä olet normaali!

Osittain tämä on totta. Ihminen voi juoda alkoholia kohtuudella, niin että se nousee päähän mutta ei lähde vatsasta seikkailemaan sen ylemmäs. Kännissä voi pitää hauskaa, tanssia, flirttailla, olla ärsyttävä ja vähän turhankin iloinen. Kännissä voi saada uusia ystäviä, uusia oivalluksia. Pieni ryyppääminen ei johda morkkikseen. Suomi on väkivaltainen maa, ja suuri osa väkivallanteoista tapahtuu humalassa. Tässä mielessä juopottelu on vaarallista. Mutta ystävien kanssa voi pitää hauskaa ilman että tarvitsisi pelätä raiskausta, pahoinpitelyä, tippuria tai kuolemaa. Järki käteen, ihmiset. Kännissäkin.

UPDATE 2.10: Tuli mieleen tuota Mainonnan eettisen neuvoston päätöstä lukiessani vielä pari kysymystä. Miksi miehille ja naisille on eri kampanja? Ja jos kerran naisvideolla kyseessä ei ole raiskaus, vaan nainen nauttii seksistä, niin miksi hänen pitäisi hävetä jälkeenpäin? Itse asiassa mainoskampanja on suunnattu alle 30-vuotiaille, joihin itsekin kuulun. Internet-reaktioiden perusteella mainoskampanjaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti. Taisivat mainostoimistossa aliarvioida suomalaisten koulutustason ja medianlukutaidon.

Ja vielä update (2.12) : Profeministimiehet tutustuivat kampanjaan minua paremmin ja tsekkasivat myös sen faktaosion. Ote heidän kannanotostaan:

”Seksuaaliseen väkivaltaan viitataan myös kampanjan faktaosiossa. Siinä kerrotaan miten liiallinen alkoholinkäyttö lisää naisen riskiä ajautua ”väärään seuraan” ja joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi. Kampanjan miesosiossa muistutetaan – aivan aiheestakin – siitä, miten alkoholi alentaa kynnystä ryhtyä laittomiin tekoihin, kuten väkivaltaan, ilkivaltaan tai varkauteen. Kuitenkin, kun on kyse seksuaalirikoksesta, suurin ongelma kampanjan mukaan onkin uhrin juominen.

Seksuaalirikoksille tyypillistä on, että uhrin käytöksestä pyritään etsimään syitä tapahtuneeseen. Jokainen seksuaalista väkivaltaa tai häirintää kärsinyt nainen on kyllä saanut kuulla moneen kertaan, mitä hänen olisi pitänyt tehdä toisin, tai olla tekemättä ollenkaan, ollakseen vetämättä puoleensa rikosta. Kampanjan tekijät tuskin tekevät naisille mitään palvelusta liittyessään tähän kuoroon.”





Suomen kieli, LOL!

10 09 2007

 

Possessiivisuffiksittomuus on nykyään pop. Kävin taannoin Adeccon sivuilla, ja mitä siellä lukikaan? Minun Adecco -jätä avoin hakemus. Arvatkaa jätinkö. Jokin aika sitten lähti Sonera samaan villitykseen mukaan Minun Sonera -mainoskampanjallaan. Suosikilla on Mun Suosikki -mainoksensa, mutta näinhän voi sanoa, se on puhekieltä. Vai onko se sittenkin puhe kieltä?

Näyttää pahalta lihavoituna, vai mitä? Yhdyssanavirheitäkin on mainoksissa yhä enemmän. Entäs internet? Keskustelufoorumit ja jotkut wikit ovat todellisia kieliopin kaatopaikkoja.

Soneran nettisivuilla oli samaa Minun Sonera -skeidaa, joten vaihdoin sivun kieleksi englannin. Puhutaan kaikki tästä lähtien englantia! Tehdään ehkä vielä enemmän virheitä, mutta eipähän tunnu yhtä pahalta kuin oman kielen pahoinpitely.

Kaikki tekevät kielivirheitä, nekin joille maksetaan hyvän kielen käytöstä. Akateemisten tutkijoiden teksti saattaa olla täysin käsittämätöntä, myös historian kaltaisilla yleiseen ymmärrettävyyteen tähtäävillä aloilla. Kustannusyhtiöillä on entistä vähemmän aikaa ja resursseja teosten editointiin, joten oman kirjan julkaisusta haaveilevien kannattaa mennä äidinkielen preppauskursseille.

Älkää nyt luulko, että tästä blogista löytyisi aina mallisuomea: omat muistikuvani pilkku- ja muista säännöistä vaipuivat unohduksiin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Silti paheksun Soneraa. Luotan Suomen äikänmaikkoihin, enkä usko, että huono suomi mainoksissa tai netissä vaikuttaa nuorten kielitaitoon. Mutta me aikuiset olemme vaaravyöhykkeessä. Meidän kieltämme ei jatkuvasti ohjata tai korjata. Kieli muuttuu, ja me sen mukana…mutta mikä on luonnollista muutosta, mikä laiskuudesta johtuvaa rappeutumista?

Lukioni tiukka äikänmaikka olisi itse asiassa kuollut jos olisin aloittanut jonkun aineeni sanalla possessiivisuffiksittomuus -eli sanalla, jolla aloitin tämän blogitekstin. Äikänmaikan mielestä yksinkertaisuus oli hyvän tekstin tärkeimpiä kriteereitä. Ehkä maikan kieliunelma toteutuu lähitulevaisuudessa, kun kaikki suffiksit, rektiot ja muut turhuudet ovat kielestämme kadonneet.