Ihmisoikeuksien julistus 60 vuotta

10 12 2008

Kerrankin tapahtui jotain hyvää. YK:n kolmannessa yleiskokouksessa 10.12. 1948 hyväksyttiin julistus, jonka viesti oli yksinkertainen, tuttu, ja silti radikaali: ” Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”

Kolme vuotta toisen maailmansodan kauhujen, holokaustin ja Hiroshiman atomipommin jälkeen kansainvälinen yhteisö uskalsi tavoitella taivaita. Ei avaruutta, ei täydellistä maailmaa, vaan jotain paljon parempaa. Sitä mikä ihmiskunnalla jo on, mutta kaikille.

Nykyään ihmisoikeuksien julistus on käännetty 369 kielelle. Sillä ei ole koskaan ollut sopimuksen sitovuutta. Mutta julistuksena se on ehkä nykymaailman vaikutusvaltaisin, perusteksti jonka pohjalta on hahmoteltu myöhempiä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Se on tarjonnut heikoille mahdollisuuden puolustautua vahvempien sortoa vastaan, vedota oikeuksiin jotka jokaisella on silkan ihmisyytensä nojalla.

Ihmisoikeuksien julistuksen teksti on yhä valitettavan kaukana tämän maailman todellisuudesta. Sortoa tapahtuu jatkuvasti, kaikkialla. Mutta jokin on muuttunut. Kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö on kehittynyt valtavasti ja ihmisoikeuksia puolustavia kansalaisjärjestöjä on syntynyt jokaiseen maahan. Harva päättäjä kyseenalaistaa tasa-arvon vaikka ei sitä käytännössä kunnioittaisi. Ihmisoikeudet otetaan vakavammin kuin ennen ja sortajat joutuvat puolustelemaan tekojaan. Arvostelijatkin yrittävät yleensä tuoda esiin vaihtoehtoisia näkemyksiä oikeuksista, ei torjua koko ihmisoikeusajattelua.

Joulukuun 10. päivänä vietetään ihmisoikeuksien päivää. Tulkoon niitä 364 lisää.

Ps. Ihmisoikeuksia turvaava kehitys YK:ssa voi myös ottaa takapakkia, kuten Toimittajat ilman rajoja pelkää. Kirjoitin  aiheesta jo aikaisemmin.


IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS

1. artikla.

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

2. artikla.

Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.

3. artikla.

Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

4. artikla.

Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.

5. artikla.

Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

6. artikla.

Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.

7. artikla.

Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

8. artikla.

Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.

9. artikla.

Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.

10. artikla.

Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.

11. artikla.

  1. Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.
  2. Ketään ei pidä tuomita rangaistavaksi teoista tai laiminlyönneistä, jotka eivät kansallisen tai kansainvälisen oikeuden mukaan olleet rikollisia tekohetkellä. Myöskään ei pidä tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mikä oli sovellettavissa rangaistavan teon suoritushetkellä.

12. artikla.

Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.

13. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä.
  2. Jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa.

14. artikla.

  1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.
  2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.

15. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus kansalaisuuteen.
  2. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää kansalaisuutta eikä evätä oikeutta kansalaisuuden vaihtamiseen.

16. artikla.

  1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.
  2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta.
  3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.

17. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa.
  2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.

18. artikla.

Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

19. artikla.

Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

20. artikla.

  1. Kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen.
  2. Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen.

21. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus osallistua maansa hallitsemiseen joko välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien välityksellä.
  2. Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin.
  3. Kansan tahto on hallitusvallan perusta; tämä tahto on ilmaistava määräaikaisilla ja aidoilla vaaleilla, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestys on salainen tai muuta vaalivapauden turvaavaa menettelyä noudattava.

22. artikla.

Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

23. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
  2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
  3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
  4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.

24. artikla.

Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin.

25. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.
  2. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.

26. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan.
  2. Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen ke-hittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi.
  3. Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.

27. artikla.

  1. Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista.
  2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.

28. artikla.

Jokaisella on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.

29. artikla.

  1. Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.
  2. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa.
  3. Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä ja periaatteita.

30. artikla.

Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.

Ihmisoikeusjärjestö Witnessin video.

En osaa vastata videon kysymykseen. Luin aikoinani Amnestyn ja Human Rights Watchin laajoja raportteja. Surullista ja järkyttävää kamaa, mitä muuta voisin sanoa? Mutta silmäni eivät avautuneet siinä määrin, että olisin ryhtynyt laajamittaiseen työhön ihmisoikeuksien hyväksi. Lähetän joskus valmiita vetoomuksia, siinä kaikki.





Itsenäisyyspäivä 1967: asunnottomien alkoholistien juhla

6 12 2008

Ylen Elävä arkisto on mainio asia. Tsekatkaa tämä video Marraskuun liikkeen ja taiteilijayhdistys Kiilan järjestämästä asunnottomien alkoholistien itsenäisyyspäivän juhlasta vuodelta 1967.

Nya Pressen kirjoitti tilaisuudesta 7.12.1967 otsikolla Också 400 hemlösa firade 6 december. Med öl och korv! Asunnoton alkoholisti Birger Eriksson kertoi:

”Det var lite kallt här en natt, säger han. Jag sov med kaverin i en järnvägsvagn på Skatan. Det är liksom varmare om man är två, vi hade bara en palsa. Jag frös som fan, kaverin var kall och värmade int just. På moron kom en tredje kaveri med lite tenu för att bjuda. Då hoksa jag varför kaverin int värmde. Han var dö.”

Kaverin kohtalo oli valitettavan yleinen. Itsenäisyyspäivää edeltävinä viikkoina 44 asunnotonta oli menehtynyt  Helsingin kaduille, pakkasiin ja halpaan korvikealkoholiin, liekkiviinaan. Vastaperustettu Marraskuun liike ajoi poikkeavien ihmisten oikeuksia ja inhimillisempää kontrollipolitiikkaa. Itsenäisyyspäivän juhla oli todellinen menestys, jopa lähes 500 asunnotonta saapui maistelemaan olutta ja makkaraa. Lehdet ja televisio innostuivat esittelemään ”rantojen miesten” kuvia Linnan pukuloiston rinnalla, mikä suututti osan yleisöstä.

Katastrofaalinen tilanne johti vaatimattoman ”Liekkihotellin” avaamiseen kodittomien miesten hätämajoitukseksi. Liekkihotellin rakennuksesta tuli myöhemmin elävälle musiikille omistettu Lepakkoluola. Siellä minäkin koin kultaisella 1990-luvulla vaikka mitä.





Osuvaa: Ann Nixon Cooperin vuosisata

5 11 2008

Historiantutkijat ja -ystävät rakastavat pitkiä elämäntarinoita. Ja näkökään myös poliitikot.

”This election had many firsts and many stories that will be told for generations. But one that’s on my mind tonight’s about a woman who cast her ballot in Atlanta. She’s a lot like the millions of others who stood in line to make their voice heard in this election except for one thing: Ann Nixon Cooper is 106 years old.

She was born just a generation past slavery; a time when there were no cars on the road or planes in the sky; when someone like her couldn’t vote for two reasons — because she was a woman and because of the color of her skin.

And tonight, I think about all that she’s seen throughout her century in America — the heartache and the hope; the struggle and the progress; the times we were told that we can’t, and the people who pressed on with that American creed: Yes we can.

At a time when women’s voices were silenced and their hopes dismissed, she lived to see them stand up and speak out and reach for the ballot. Yes we can.

When there was despair in the dust bowl and depression across the land, she saw a nation conquer fear itself with a New Deal, new jobs, a new sense of common purpose. Yes we can.

When the bombs fell on our harbor and tyranny threatened the world, she was there to witness a generation rise to greatness and a democracy was saved. Yes we can.

She was there for the buses in Montgomery, the hoses in Birmingham, a bridge in Selma, and a preacher from Atlanta who told a people that ”We Shall Overcome.” Yes we can.

A man touched down on the moon, a wall came down in Berlin, a world was connected by our own science and imagination.

And this year, in this election, she touched her finger to a screen, and cast her vote, because after 106 years in America, through the best of times and the darkest of hours, she knows how America can change.

Yes we can.

America, we have come so far. We have seen so much. But there is so much more to do. So tonight, let us ask ourselves — if our children should live to see the next century; if my daughters should be so lucky to live as long as Ann Nixon Cooper, what change will they see? What progress will we have made?

This is our chance to answer that call. This is our moment.”

Toivottavasti Yhdysvaltojen uusi presidentti tosiaan kantaa huolta tulevista sukupolvista – toisin kuin edeltäjänsä. ”Emme peri maailmaa esi-isiltämme, vaan lainaamme sen lapsiltamme”, sanoo eräs intiaanien sananlasku. CNN:n pari viikkoa vanha juttu Ann Nixon Cooperista, joka on Obaman innokas tukija.

”I ain’t got time to die,” Cooper said with a smile. ”Even if he didn’t win, I was happy for him just to be nominated,” said the former socialite. ”The first black president — isn’t that something, at 106 years old?”

 





Kun asuin kummituslinnassa

17 08 2008

Ah, mätäkuu. Helsingin Sanomissa (16.8 ) oli juttu pääkaupungin kummitustarinoista, jotka ovat jännittävä osa kaupunkiperinnettä ja linkittyvät historiallisiin tapahtumiin. Mutta meedion haastatteleminen vaikutti yliluonnollisen eksotiikalla pelaamiselta. No, tyylinsä kullakin. Tienaakohan kuolleiden kanssa juttelulla oikein elantonsa?

Artikkelissa kerrottiin yhdestätoista tunnetusta helsinkiläiskummituksesta. Toivon, että niitä on oikeasti enemmän, sillä muuten elämme aaveasioiden kehitysmaassa. Oman kokemukseni mukaan historiaa tihkuva ilmapiiri saattaa laukaista todellisen kummitusjuttujen vyöryn.

Asuin vuosituhannen vaihteessa kahdeksan kuukautta pienessä linnassa Ranskan maaseudulla. Linna oli rakennettu 1700- ja 1800-luvuilla. Sen omisti kreivitär joka oli vuokrannut paikan vapaaehtoisjärjestölle nimelliseen hintaan. Tarkoitus oli kunnostaa linnasta hiljaista muuttotappiopaikkakuntaa elävöittävä majoitus-ja kulttuuritila.

Me vapaaehtoiset muurasimme, maalasimme ja laatoitimme. Iltaisin joimme halpaa viiniä, kuuntelimme Manu Chaoa ja haaveilimme kaupungeista, niiden kahviloista ja klubeista. Meillä ei ollut autoa ja lähin kylä oli kuuden kilometrin päässä. Busseja kulki aniharvoin.

Monet vapaaehtoisista kokivat linnassa outoja asioita. Ei selittämättömiä, mutta outoja. Espanjalainen Alicia näki nuoren tytön kyyristyneenä sohvan nurkkaan. Ranskalainen Joseph heräsi yöllä siihen että hänen huoneessaan oli joku. Hyytävä viima kosketti pojan poskea. Huumeisiinmenevän Josephin jutut oli helppo sivuuttaa, mutta entäs järkevän Charlotten joka asui huoneessa hänen jälkeensä? Tyttö heräsi ensimmäisenä linnayönään siihen että joku potkaisi häntä. Eikä sängyn reuna ollut lähelläkään. ”Kummitus inhosi minua koska en puhunut ranskaa”, Charlotte arveli. En tiedä kummituksesta mutta osa saksalaisista vapaaehtoisista käyttäytyi brittityttöä kohtaan töykeästi. Hän puhui aluksi vain englantia jota saksalaiset osasivat mutta eivät halunneet Ranskassa käyttää.

Hurjimman tarinan kertoi kreikkalainen Yannis. Hänen huoneeseensa oli kävellyt iäkäs mies joka oli sanonut: ”Olin täällä ennen töissä”. Myöhemmin kävi ilmi, että kukaan muu ei ollut nähnyt miestä. Yannisin huone oli lähellä tornia, linnan vanhinta osaa jota pidettiin yleisesti kummitusalueena. Muutin myöhemmin tähän huoneeseen. Siinä oli ranskalainen parveke ja hyvin tehokas kamiina.

Kuulin kertomuksia myös muualla tapahtuneista omituisista ilmiöistä. Danielle oli ystävineen murtautunut Etelä-Italiassa sijaitsevan kotikaupunkinsa kirkkoon ja harjoittanut jumalanpilkkaa. Hän ei suostunut kertomaan aktista tarkemmin. Seuraavana päivänä kirkon Neitsyt Maria-patsas oli itkenyt verta. Charlotte kertoi nähneensä pienenä Englannissa joukon lapsia, jotka olivat leikkineet ringa ringa rosesia. Kun Charlotte oli mennyt leikkiin mukaan, muut lapset olivat haihtuneet ilmaan. Leikki on joskus liitetty mustan surmaan aikaan, minkä vuoksi kysyin olivatko lapset näyttäneet sairailta. Mutta Charlotte oli ollut liian nuori muistaakseen yksityiskohtia.

Pelkäsin kokevani jotain, ihan mitä tahansa. Joskus jätin valot yöksi palamaan. Mitään ei tapahtunut. Kerran vierailimme läheisen kaupungin vanhassa vankityrmässä. Saksalaismiehityksen aikaan sinne oli vangittu vastarintaliikkeen jäseniä. Meille näytettiin huone, jossa oli pidetty kymmeniä poliittisia vankeja yhtä aikaa. Katossa oli reikä jonka kautta vangit kuulivat toveriensa huudot yläpuolella olevasta kidutushuoneesta. Opas ei kertonut kummitustarinoita. Eikö kidutetuilla ja murhatuilla olisi ollut hyvä syy kummitteluun?

Linnassa lapsuutensa kesät viettänyt kreivitär kertoi minulle paikan vaiheista. Entisaikaan kaikki linnan ympärysmaat olivat kuuluneet hänen suvulleen. Kreivitär käytti miehensä sukunimeä, koska ei arvostanut aatelistitteliään. Hän oli sosialistipuolueen aktiivijäsen. Paikkakuntalaiset olivat perinteisesti olleet maalaisväestöksi poikkeuksellisen vasemmistolaisia. Tämä selittyi ehkä sillä, että alueella oli aikaisemmin ollut tuottoisa hiilikaivos. Siihen aikaan kylässä oli asunut kuusi kertaa enemmän ihmisiä, jos oikein muistan. Suvun historiasta oli kirjoitettu kiehtova kirja, jota lueskelin huoneeni rauhassa. Minun oli helppo ymmärtää miestä joka jätti perheensä syrjäisen linnan ja muutti Pariisin Montmartrelle, taiteilijoiden keskuuteen. Samastuin myös sukuun naituun naiseen joka koki maaseudun eristyneisyyden avioliittonsa vaikeimmaksi koettelemukseksi.

Kysyin kreivittäreltä, oliko hän nähnyt linnassa kummituksia. Harmaatukkainen nainen hymyili. Hän ei ollut ikinä nähnyt mitään. Oli toki luonnollista, että erikoisessa paikassa asuvat nuoret näkivät ja kokivat kaikenlaista, mutta suvussa ei liikkunut kummitustarinoita. Linnan entisille asukkaille paikka oli ollut koti, ei kiehtovan pelottava vanha linna. Kaikki siellä eläneet olivat kokeneet luonnollisen kuoleman.





Klikkaa suutelevia naisia, löydät holokaustin kieltävää propagandaa

7 09 2007

Ranskalainen lehti Libération kertoi maanantaina julkaistussa artikkelissaan You Tubessa julkaistuista videoista, joissa pornotyyliin imuttelevien naisten ja seksikkään ”Vanessan” kuvien takaa paljastui videoita, joissa tunnettu revisionisti Robert Faurisson väittää, että juutalaisten kansanmurhaa ei koskaan tapahtunut. Video(t) on oletettavasti kuvattu 1981. Faurisson alkoi kritisoida virallista historiankirjoitusta 1970-luvun lopulla. Hänet tuomittin silloin rasistisesta kiihotuksesta ja vuosia myöhemmin holokaustin kieltämisen rikolliseksi määritelleen Loi Gasset´n (1990) nojalla, viimeksi vuonna 2006 ehdolliseen vankeuteen ja korvauksiin Faurissonin iranilaiselle televisiokanavalle antaman haastattelun johdosta.

Artikkelin mukaan videot on poistettu You Tubesta. Kävin pari päivää sitten vilkaisemassa ja kyllä ne siellä vielä olivat. Ehkä videoita ei poistettu, vaan ainoastaan tehtiin niiden katseleminen mahdottomaksi Ranskasta käsin (en aio testata miten Suomessa, kirjoitan tätä yliopiston koneella). Kansanmurhien kieltäminen on kielletty useissa Euroopan maissa, pian myös EU:n lainsäädännössä. Euroopan Neuvoston kyberrikollisuutta koskevan sopimuksen lisäprotokollan mukaan EN.n jäsenvaltioiden tulisi kansallisessa lainsäädännössään kriminalisoida sellaisen materiaalin levittäminen tietoverkoissa, jossa kielletään tapahtuneiden kansanmurhien olemassaolo. Eli tällaisia videoita ei kai sitten voisi periaatteessa näyttää muissakaan EN:n jäsenmaissa.

Vaikka You Tube tietääkseni rajoittaa pornografista materiaalia, on se monessa muussa suhteessa videosivustojen Villi Länsi. Tai Itä, Etelä, Kolmas ja Neljäs Maailma. Uukkarista löytyy iranilaisia dokumentteja, joissa holokaustia koskeva historiantutkimus leimataan salaliitoksi, videoita joissa saudinaiset tekevät jotain hassua kadulla ja pakenevat autolla, joissa egyptiläiset poliisit kiduttavat ja joissa herjataan toisten uskontoja mitä kekseliäimmillä ja mauttomimmilla tavoilla (en mä yleenäs näitä katso! uteliaisuuttani olen seurannut linkkejä….seli seli). Videoiden taso vaihtelee laidasta laitaan ja kaikkeen pitää tietysti suhtautua terveellä skeptisismillä. Kommenteissa lentävät hirveät herjat .Onko tämä ilmaisunvapautta vai huonoa käytöstä, sen päättäköön jokainen tykönään.

Linkki: Noam Chomsky puolustaa Faurissonin oikeutta ilmaista itseään.

PS. R&A leffat julkaistu, yay! Menen katsomaan ainakin Persepoliksen, jonka sarjakuvaversion sain juuri lahjaksi C:ltä. Tyhmä kirjoitusvirhe: Shane Meadowsin upea This Is England esiteltiin nettisivuilla nimellä This Is UK. Leffan tematiikassa on tärkeässä osassa juuri tuon England-sanan käyttöönotto.