Gazan verilöyly

12 01 2009

Suomen Amnestylla oli syksyllä kampanja Gazan saarron poistamiseksi. Israel veti miehitysjoukkonsa pois  Gazan alueelta vuonna 2005 mutta jäi kontrolloimaan sen rajoja ja ilmatilaa.  Saartoa perusteltiin Hamasin terrori-iskuilla mutta sen seuraukset kantoi koko Gazan väestö. Vain pieni määrä humanitaarista apua päästettiin läpi. Tällainen kollektiivinen rankaiseminen on kansainvälisen oikeuden vastaista. Amnestyn vetoomuksessa vaadittiin Israelia purkamaan saarto ja Hamasia lopettamaan raketti-iskut.

Eikö palestiinalaisten kärsimyksillä ole mitään rajaa? mietin vetoomusta lähettäessäni.

Ei näköjään.

Israelin hyökkäys Gazaa vastaan jatkuu jo kolmatta viikkoa. Lähi-idän voimakkain armeija metsästää Hamasin taistelijoita ja tappaa samalla siviilejä. Puolitoista miljoonaa gazalaista asuttaa Espoon kokoista aluetta, eikä heillä ole mitään mahdollisuuksia paeta turvallisemmille seuduille . Tällä hetkellä palestiinalaisia on kuollut yli 900, heistä noin 300 lapsia. Haavoittuneita on lähemmäs 4000.  Hamasin johtajia ja taistelijoita on tapettu ja sen käyttämiä salakuljetustunneleita tuhottu. Samalla köyhän Gazan siviili-infrastuktuuri on kärsinyt valtavia vahinkoja. Israelilaisia on kuollut 14, suurin osa sotilaita. Kumpikaan osapuoli ei suostunut tulitaukoon YK:n päätöslauselmasta (8.1.) huolimatta.

Israelin ulkoministeri Tsipi Livni väitti vielä tammikuun alussa, että Gazassa ei ole humanitaarista kriisiä ja palestiinalaisten tilanne on ”kuten sen kuuluukin olla”. Myöhemmin Israel ilmoitti työskentelevänsä humanitaaristen järjestöjen kanssa. Kuitenkin osansa pommituksista ovat saaneet niinYK:n avustusjärjestö UNRWA (kaksi kuolonuhria) kuin Suomen kirkon ulkomaanavun ylläpitämä sairaalaklinikka. Uutisia siviilien kärsimyksistä tulee jatkuvasti. YK:n koulun pommitus, Samounin perhe, kuolleisiin äiteihinsä päiväkausia tarranneet nälkiintyneet lapset, fosforiaseet.

Suurin osa lehdistöstä ei pääse Gazaan, mutta on antanut äänen sinne jääneille. Missä on ihmisyys? Emmekö me ole ihmisiä? kyselee Gazasta bloggaava Oxfamin työntekijä Mohammed Ali. Hän kirjoittaa sairaaloiden resurssipulasta (Al Jazeera).

”The situation has now reached such a critical point that doctors frequently confront dilemmas such as whether to treat the child who is bleeding to death or the baby who has severe head injuries.

While doctors ask themselves these tough questions, some politicians continue to debate whether or not we are facing a humanitarian crisis.”

Toinen gazalainen, Fares Akram, kirjoittaa kokemuksistaan The Independentin sivuilla. Hänen raskaana oleva vaimonsa evakuoitiin,  isä ja sukulaispoika kuolivat pommituksissa.

”My father, Akrem al-Ghoul, was no militant. Born in Gaza and educated in Egypt, he was a lawyer and a judge who worked for the Palestinian Authority. After Hamas took over, he quit and turned to agriculture. Dad’s father, Fares, who had been driven out of his home in what is now Israeli Ashkelon in 1948, had bought the land in the 1960s.”

BBC:n sivuilla Islamic Relief Worldwiden avustustyöntekijä Hatem Shurrab suree erityisesti Gazan lasten kohtaloa.

”Every child that has died enjoyed playing, like other children across the world.

Every child that died had a family that loved them dearly.”

Hän kertoo, että vaaroista huolimatta osa Gazan lapsista on päättänyt jatkaa leikkimistä.

Israel on ilmoittanut lähestyvänsä tavoitteitaan Gazassa. Mitä tavoitteita? Hamasin raketti-iskujen lopettamisen ohella kommentaattorit mainitsevat yleensä Iranin ja libanonilaisen Hizbollahin uhan, Lähi-idän voimatasapainon, Israelin tulevat vaalit. Vaativatko nämä tosiaan Gazan pommittamista kivikaudelle? Hamasin tunnelit voi tuhota, mutta  voiko sen ideologialle tehdä saman? Tällä hetkellä Gazan verilöyly näyttää radikalisoivan paitsi palestiinalaisia myös kaikkien arabimaiden asukkaita. Kansalaiset vaativat maidensa hallituksilta tiukempaa Israelin-politiikkaa. Syytökset kohdistuvat erityisesti Gazan-rajansa sulkeneeseen Egyptiin.  Maltillinen arabipolitiikka on joutunut puolustuskannalle, mikä tuskin yllättää ketään, edes Israelin johtoa.

Suurin osa israelilaisista tukee kohtuuttomiakin sotatoimia, mutta soraääniä löytyy -onneksi. Haa’retz-lehden sivulta löytyy ihailtava yritys herätellä maanmiesten moraalia. Gideon Levy kritisoi palestiinalaissiviilien tappamista ja kertoo hienon tarinan jossa on opetus.

”The legend, lest it be a true story, tells of how the late mathematician, Professor Haim Hanani, asked his students at the Technion to draw up a plan for constructing a pipe to transport blood from Haifa to Eilat. The obedient students did as they were told. Using logarithmic rulers, they sketched the design for a sophisticated pipeline. They meticulously planned its route, taking into account the landscape’s topography, the possibility of corrosion, the pipe’s diameter and the flow calibration. When they presented their final product, the professor rendered his judgment: You failed. None of you asked why we need such a pipe, whose blood will fill it, and why it is flowing in the first place.”

Kun ihmishenget ovat kyseessä ei kukaan voi vedota siihen, että tekee vain työtä käskettyä.

Sotaa vastustava israelilainen Jeremiah Haber esittää Magnes Zionist-blogissaan ajatuskokeen.

”Suppose Hamas terrorists were hiding out in Tel Aviv (or Los Angeles, or London, for that matter — the exercise is equally illuminating applied to the U.S. and or any other ”civilized” Western state). Would an assault of the sort we have seen against Gaza even be contemplated? Would Israeli officials grimly but dispassionately calculate the cost-benefit ratio concerning a massive aerial assault on Jewish neighborhoods? Would American and European officials condone such an attack? Would the pundits express their sympathy with Israel’s terrible dilemma? Of course not! The very idea of such an action would be recognized immediately as morally outrageous, and anyone who proposed it would be treated with contempt.”

Blogissa on myös terävä teksti YK:n koulun pommituksen vaihtelevista selityksistä.

Kansainvälisen yhteisön kyky hillitä väkivaltaa on tunnetusti hyvin rajallinen. Poliittiset intressit menevät liian usein ihmisoikeuksien puolustamisen edelle. Silti ihmetyttää, kun USA tarjoaa Israelille vankkumattoman tukensa. Bushin kaudella Yhdysvaltojen on ollut hyvin vaikeaa esiintyä demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana. Euroopan unioni on ulkopoliittisena toimijana vielä heikko. Barack Obama on ilmoittanut aloittavansa aktiivisen Lähi-idän-politiikan  jo hallintonsa alkutaipaleella. Hänen ei uskota antavan Israelin kohdella palestiinalaisia entiseen malliin, ainakaan Yhdysvaltojen tukemana, mitä pidetäänkin yhtenä syynä siihen, että Gazaan hyökättiin juuri nyt. Toivotaan parasta.

Hannu Reime esitti YLE:n sivuilla kysymyksen: ”elleivät Israelin sotilaiden teot Gazassa ole sotarikoksia, mitkä sitten sellaisia ovat?” Maineikas Lähi-idän kirjeenvaihtaja Robert Fisk kirjoittaa, että jos Hamas olisi pommittanut YK:n koulua tappaen 40 suojaa etsinyttä siviiliä, sitä pidettäisiin sotarikoksena -tätä nimitystä on käytettävä siis myös Israelin kohdalla.

Kansainvälinen diplomatia voi tuoda kaivatun tulitauon, ehkä jopa edistää Israelin ja Palestiinan loputtoman konfliktin ratkaisua.  Kansainvälisen oikeuden tehtävä on tutkia ja tuomita kaikkien osapuolten rikokset. Tärkeintä on kuitenkin rauhan rakentaminen. Johtajilta saattaa puuttua poliittista tahtoa rauhan rakentamiseen, mutta se ei saa koitua siviilien tuhoksi. Verilöylyn on loputtava, eikä uutta saa tulla enää koskaan.

Muita linkkejä:

Gaza – Sderot: Life in spite of everything. (arte.tv) .  Tsekatkaa tämä linkki! Lyhyitä videoreportaaseja tavallisten  ihmisten elämästä Gazasta ja Sderotista (rakettiterrorismista pahiten kärsinyt israelilaiskaupunki). (edit 15.1.)

Heidi Huuhtanen: Hamasille annettava mahdollisuus osallistua rauhanprosessiin. Fiksunoloinen, pragmaattinen lähestymistapa konfliktin ratkaisuun -voisiko tämä toimia?

Robert Fisk: Leaders lie, civilians die, and the lessons of history are ignored. ja Why do they hate the West so much, we will ask.

Israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’tselem on pitänyt kirjaa israelin ja palestiinan konfliktin uhreista. Nancy Kanwisher teki tältä pohjalta analyysin tulitaukorikkomuksista pitkältä aikaväliltä. Israel oli rikkojana 79% tapauksista. Toinen näkemys israelilaisen tiedustelu- ja terrorismintutkimusinstituutin sivuilla.

Jimmy Carter: An unnecessary war. USA:n entisen presidentin kertomus neuvotteluista Hamasin ja Israelin kanssa.

BBC: Kuka on siviili?

Habib Battah: In the US, Gaza is a different war. Mielenkiintoinen artikkeli USA:n Gaza-uutisoinnista verrattuna Al Jazeeraan.Itsekin huomasi yhdysvaltalaisuutisoinnin köykäisyyden ja Gaza-uutisten puutteen verrattuna eurooppalaisiin lehtiin, Al Jazeerasta puhumattakaan. Toisaalta AJ:lla taitaa olla toimittaja Gazassa.

Al Jazeera haastatteli Hamas-johtajaa, joka  julistaa Hamasin voittavan sodan. Hän on itse Damaskoksessa turvassa.

Europe From Below palestiinalaislasten koulumatkallaan kohtaamasta väkivallasta.

Michel Chossudowsky kirjoittaa Global Researchin sivuilla konfliktista Gazan maakaasuvarojen valossa.

Alexander Stubb: Gazan tragedian olisi voinut välttää.

Mona Eltahawy: Israel, Opium of  the People

Nicholas D. Kristof: The Gaza Boomerang.

Bitter Lemons. Israelilaisia ja palestiinalaisia näkemyksiä rinnakkain, viikoittain .

Palestine News Network.

The Jerusalem Post.

EI: The Electric Intifada.

Life must go on in Gaza and Sderot. Palestiinalaisen ja israelilaisen yhteinen blogi.

Global voices, Gaza.

Belgia yrittää lennättää haavoittuneita lapsia sairaalahoitoon Belgiaan. Olen miettinyt, miksi lapsien ei anneta poistua Gazasta? Olisiko sekin Israelille liian suuri turvallisuusuhka?

Free Gaza -liikkeen avustuslaiva Spirit of Humanity on lähtenyt kohti Gazaa ja sen pitäisi saapua perille huomenna tiistaina. Matkustajina on lääkäreitä, journalisteja, ihmisoikeustyöntekijöitä ja EU-parlamentaarikkoja, ja lastina lääkintätarpeita. Edellinen laiva kääntyi takaisin kun Israelin rannikkovartijat ampuivat kohti. Järjestön mukaan laiva ei ollut Israelin vesillä, Israelin mukaan oli.

17.1.Update.

Olen ollut erittäin tyytyväinen siihen, että monet tahot ovat tuominneet Israelin päivä päivältä hullummaksi ja hirveämmäksi käyvän hyökkäyksen, joka on toivottavasti pian ohi (ja ei, tämä ei todellakaan ole kädenojennus Hamasille, joka on myös rikkonut ihmisoikeuksia ja vastuussa konfliktista. Hamasin on EU määritellyt terroristijärjestöksi, mutta Israel on liittolaisemme jolta pitäisi voida odottaa enemmän).  Ban Ki-Moon ”raivostui” YK:n rakennusten pommittamisesta, Gordon Brownin mukaan tekoja ei voi puolustella, EU-parlamentti nimitti hyökkäystä kollektiiviseksi rangaistukseksi ja pisti EU-Israel assosiaatiosopimuksen syventämisen jäihin. Kansainvälinen paine on vaikuttanut, ja Israelin hallitus äänestää yksipuolisesta tulitauosta tänään iltapäivällä. USA ja Israel tekivät sopimuksen aseiden salakuljetuksen estämisestä (Hamasille). Olisiko aika harkita myös Israelin varustamisen vähentämistä, Yhdysvallat? Israelille oli tälläkin viikolla matkalla asetoimitus Yhdysvalloista, jonka Kreikka onneksi pysäytti.

Olen myös iloinen arvostamani kansainvälisen oikeuden professorin Martti Koskenniemen tiukoista sanoista Suomen kuvalehdessä (16.1.). Hänen ”näkemyksensä on, että vaikka Israelin toiminta on vastoin kaikkea moraalia, uskontoa ja inhimillisyyttä, on epätodennäköistä, että kansainvälisoikeudellisesti seuraisi mitään”. YK:n turvallisuusneuvosto voisi tehdä päätöksen sotarikosten tutkimisesta, mutta ”Israelin osalta Yhdysvallat estäisi päätöksen YK:n turvallisuusneuvostossa”. Koskenniemen mukaan mikä tahansa muu valtio saisi ”täydellisen kansainvälisen tuomion” moisista rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Konservatiivisena pidetty Wall Street Journal julkaisi kansainvälisen oikeuden professorin mielipiteen, jonka mukaan Israel on syyllistynyt sotarikoksiin, kuten Hamaskin.

Tänään Israel taas pommitti YK:n koulua, tappaen ilmeisesti kaksi lasta. Israelilaiset asianajajat kieltävät sotarikokset, ja ovat valmiita puolustamaan valtionsa edustajin.

Tänään tapahtui myös israelilaisen TV-kanavan lähetyksessä karmea käänne. Palestiinalainen lääkäri, joka  raportoi puhelimitse Gazasta ja tarjoaa israelilaiselle yleisölle harvinaisen tilaisuuden kuulla Gazan tapahtumista paikan päältä, oli puhumassa suorassa lähetyksessä kun pommi iskeytyi hänen taloonsa. Israelilainen TV-kanava ryhtyi suorassa lähetyksessä toimintaan tilanteen pelastamiseksi: Gazaan lähetettiin ambulanssi hakemaan perheenjäseniä israelilaiseen sairaalaan. Al Jazeeran mukaan lääkärin kolme lääkärin tyttäristä kuolivat (video YouTube). Tapaus kumosi israelilaisen ihmisoikeusjärjestön B’tselemin mukaan israelilaisten väitteen, jonka mukaan ambulansseja ei voi päästää Gazaan koska Hamas ei salli sitä.

Kuten aikaisemmin mainitsin, B’tselem on pitänyt tilastoa Israelin ja Palestiinan konfliktin uhreista ja tuhoista monen vuoden ajalta. Käykää katsomassa.

Sara Royn artikkeli Gazan katastrofaalisesta tilanteesta.

Tämä liittyy toiseen konfliktiin, mutta kannattaa tutustua. On todennäköistä, että mikään ei ole muuttunut. Human Rights Watch teki perusteellisen selvityksen Israelin toiminnasta Israel-Libanon-konfliktissa 2006. Israel väitti aikoinaan (kuten nytkin) että siviiliuhrien hurja määrä (n. 900) johtui Hizbollahin tavasta käyttää siviilejä ihmiskilpenä. Human Rights Watchin mukaan suurin osa siviilien kuolemista johtui kuitenkin siitä, että sotilaat eivät tehneet eroa siviilien ja taistelijoiden välillä. ”Human Rights Watch’s research shows that the IDF’s repeated failure to distinguish between civilians and combatants cannot be explained as mere mismanagement of the war or a collection of mistakes. The evidence suggests that Israeli officials must have known that their assumption regarding the absence of civilians in southern Lebanon was erroneous.”

Historiantutkija, kansainvälisten suhteiden professori Avi Shlain luo kriittisen katseensa Israel-Palestiina-konfliktin historiaan, ja kutsuu Israelin sotatoimia Gazassa osuvasti silmä silmäripsestä -taktiikaksi. Piti siteerata tätä kohtaa tekstissä, mutta unohdin.

Moments of Gaza-blogi. Sain sivulta selville mm. kuinka gazalaiset onnistuvat bloggaamaan. Natalie Abou Shakra on kirjoittanut kauniin, vihaisen tekstin Gazan opiskelijoilta maailman opiskelijoille.

En voi suositella Wikipediaa lähteenä noin yleisesti (koska artikkelien taso vaihtelee laidasta laitaan), mutta jatkuvasti päivittyvä artikkeli 2008-2009 Israel-Gaza conflict on kyllä mielenkiintoinen – lähteet on sentään merkitty joten ne voi käydä itse tsekkaamassa.

Useiden asiantuntijoiden mielipidekirjoituksia The New York Timesin debattisivulla.

Menachem Kellner puolustaa sotaa Open Democracyn sivuilla. International Herald Tribune yrittää niinikään valottaa israelilaisten perspektiiviä.

BBC:n sivuilla juttu Masadasta, paikasta jossa juutalaiskapinalliset tekivät vuonna 70 eaa. joukkoitsemurhan mieluummin kuin antautuivat roomalaisille.  Haastatellut israelilaiset vetävät yhtäläisyysmerkit Gazan konfliktin ja Masadan välille: juutalaisten on puolustettava itseään kuten muinoin. Jos joku ei-juutalainen tekisi moisia vertailuja, pitäisin sitä yksinkertaisesti antisemitistisenä.

Randall Kuhn kehittelee Obaman analogiaa ”jos minua ammuttaisiin raketeilla”: When Israel Expelled Palestinians.

Kolumni: Paul Kayen anoppi kuoli Hamasin raketti-iskussa. Nyt hän haluaa vain rauhaa.

Tariq Ali puolustaa Hamasia, demokratiaa ja yhden valtion ratkaisua.

Guerilla Radio, italialaisen Vittorio Arrigonin blogi Gazasta (italiaksi). Varoitus: sisältää karmeita kuvia.

575px-shalomsalaampeacesvg



Toiminnot

Information

8 responses

12 01 2009
Nimetön

Onpas taas yksipuolinen tulkinta. Näyttää taas siltä, että syyllisen löytäminen on rauhaa tärkeämpää, sillä etsimällä syyllistä ei rauhaa saada aikaan.

Mitä sinä tekisit jos venäläiset ampuisivat Lappeenrantaan ja Imatralle raketteja?

12 01 2009
kaspardus

Siteeraan itseäni edellä olevasta tekstistä: ”Tärkeintä on kuitenkin rauhan rakentaminen.”

Mutta myönnetään, olen järkyttynyt siviilien hillittömästä tappamisesta joka jatkuu tällakin hetkellä. Näyttää siltä, että kumpikin osapuoli on syyllistynyt sotarikoksiin, vaikka varmasti ei voi sanoa kuin vasta perusteellisen tutkimuksen myötä.

The Independent kertoi epäilyistä, joiden mukaan Israel rikkoo kansainvälisen oikeuden sääntöjä. Seuraavia pitäisi noudattaa (ja pahoittelen etten käännä suomeksi, mutta minulla on muuta tekemistä, enkä kääntänyt mitään itse tekstissäkään):

Proportionality: No more force should be used than is necessary, and casualties should be kept to a minimum. The response should be in proportion to the level of the threat.

Civilians: Should not become victims of the war and have the right to be protected and their safety ensured.

Children: Are not to be treated as combatants; medicines, food and clothing should be allowed through.

Targets: Only military targets should be attacked and indiscriminate bombing is forbidden.

Weapons: White phosphorus should not be used as a weapon of war in civilian areas, but Israel has argued that there is nothing to stop it being used as a smokescreen.

Ajatuskokeesta: neuvottelin venäläisten kanssa. Jos kävisi ilmi, että 1, 5 miljoonaa venäläistä olisi ahtautunut Espoon alueelle (suunnilleen Gazan kokoinen) vailla mahdollisuuksia poistua, käydä kauppaa, pääsyä kunnolliseen sairaalahoitoon, veteen, ravitsemukseen, tarvikkeisiin jne. niin poistaisin Espoota ympäröivän saarron, mikä oli raketteja ampuvien venäläisten rauhan ehtona. Saattaa olla, etteivät venäläisryhmät noudattaisi tulitaukoa, mutta sitä ei tiedä ennen kuin kokeilee, hyökkäyksiä voi aina lykätä seuraavaan päivään. Tapettuja venäläisiä sen sijaan ei voisi enää ikinä tuoda takaisin. Venäläisten raketithan ovat hyvin tehottomia, ja koko Venäjä täysin mitätön verrattuna Suomen armeijaan.

Voit myös kääntää ajatusleikin toisin päin ja miettiä, miltä tuntuisi jos suomalaiset eläisivät samanlaisissa oloissa kuin palestiinalaiset. Sekä Israelilla että palestiinalaisilla on oikeus omaan, elinkelpoiseen valtioon, rauhassa sorrolta ja terrorilta. Tämä saadaan neuvottelujen, ei sodan avulla.

13 01 2009
Nimetön

Mutta mitä helvetin väliä sillä on kumpi on ”syyllinen”? Ja voiko kumpaakaan osapuolta edes nimetä ei-syyttomäksi? Ei todellakaan, sillä molemmat ovat aiheuttaneet tämän sopan yhdessä. Siksi on täysin epäjohdonmukaista tuomita vain toista tai toista toista enemmän. Ja kuten totesin, sinä kiinnität huomiosi juuri Israelin syyllisyyteen. Miksi, kun syyllisiä on kaksi?

Tiedätkö mikä ajatuskokeen vastauksessai mättää tässä tapauksessa? Hamas ei tahdo neuvotella, vaan ajaa juutalaiset mereen ja tuhota Israelin valtion. Myöhemmin sanot, että molemmilla on oikeus omaan valtioon. Noh, jostain kumman syystä Israel on valmis toimimaan rauhanomaisten palestiinalaisten kanssa, mutta Hamas ei rauhanomaisten israelilaisten kanssa. Rauha ja kaksi valtiota ovat mahdottomuus Hamasin ollessa vallassa.

13 01 2009
kaspardus

Tekstiosiossa en kertaakaan käyttänyt sanaa syyllinen. Kommentissa vastasin: ”Näyttää siltä, että kumpikin osapuoli on syyllistynyt sotarikoksiin, vaikka varmasti ei voi sanoa kuin vasta perusteellisen tutkimuksen myötä. ” MIten ihmeessä tästä saa sen kuvan, että miettisin kumpi on syyllinen, tai että haluaisin nimetä toisen osapuolen syyttömäksi?

Kerroin allekirjoittaneeni Amnestyn vetoomuksen, jossa vaadittiin Israelia purkamaan saarto ja Hamasia lopettamaan raketti-iskut. Ilmaisin tyytymättömyyteni palestiinalaisten tilanteeseen. Jos israelilaiset joskus elävät samankaltaisissa oloissa kirjoitan myös heidän puolestaan samanlaisia vetoomuksia, ja tämä pätee muihinkin ryhmiin.

Ilmaisin hirvittävän huoleni siviilien, en Hamasin taistelijoiden puolesta. Hamasin ideologia on epämiellyttävä, fundamentalistinen ja antisemitistinen, enkä ole huomannut sen johtajien välittävän israelilaisten tai palestiinalaistenkaan hengenmenosta (linkittämäni Al Jazeeran haastattelu vahvisti mielipidettäni) . Kritisoin tekstissä erityisesti Israelia enkä Hamasia koska a) jotenkin oletin, että Hamasin terrorismin tuomitseminen on aika itsestään selvää ja toisaalta b) tällä hetkellä Hamas on onnistunut tappamaan 13 israelilaista, ja Israel yli 900 palestiinalaista. Hamasilla saattaa olla rooli tulevissa neuvotteluissa (tai sitten ei, mikä vain toimii rauhan kannalta), mutta sotilaallisesti se ei ole tällä hetkellä yhtään mitään. Israelilla on konfliktin avaimet hallussaan, ja kansainvälinen kritiikki ja kohtuuttomien siviilivahinkojen tuomitseminen voisi saada sen lopettamaan sotatoimet.

13 01 2009
Nimetön

Lähinnä se pisti silmään, että kirjoitit varsin laajasti Israelin toteuttamista vääryyksistä, mutta Hamas ja Israelin toiminnan syyt jäivät hämärään.

Minä taas näen Hamasin tuomitsemisen yhtä suurena itsestäänselvyytenä kuin Israelin toimien tuomitsemisen. Eli siis täysinä itsestäänselvyyksinä. Mutta koska kaikki eivät näe asiaa samoin koen tarpeelliseksi kirjoittaa tasapuolisesti muistakin ettei kuva tilanteesta vääristyisi. Tietenkin Israel on tappanut enemmän, mutta olennaista on se miksi se tappaa. Ja siitä aiheesta taas et tässä juurikaan kerro.

Huolestuttavinta on, että sama linja vallitsee kansainvälistäkin keskustelua. Media alkaa jylläämään vasta, kun Israel iskee Gazaan, koska Hamasin iskuja Israeliin ei pidetä yllättävinä. Näin luodaan yksipuoleinen kuva tavalliselle kansalaiselle.

Mitä Israelin voimankäyttöön tulee, niin sotilaallisen voiman lakkauttaminen ei auta mitään. Raketti-iskut Israeliin jatkuvat ja jatkuvat eikä sillä saavuteta rauhaa. Tutustumalla Israelin historiaan voi myös huomata, että se asevoimille on ollut käyttöä. Maantiede taas valottaa miksi.

14 01 2009
CS

American policy and Gaza/Obama/Russian Gas
How everything is related (article in french).
http://mondeenquestion.wordpress.com/

14 01 2009
K80

Moi,

kiitos hyvästä kirjoituksesta; itse pidin sitä tasapainoisena siinä mielessä, että kirjoitus kuitenkin otsikon perusteella kommentoi Israelin hyökkäystä Gazaan sekä sen aiheuttamaa tuhoa, eikä nähdäkseni pyri ottamaan ”kaikkeen” kantaa, vaikka olennaisimmat Israelin perustelut hyökkäykselle tulevatkin esiin. Hirveän vaikea tähän vuosikymmeniä jatkuneeseen mutkikkaaseen konfliktiin on yhdessä blogikirjoitukessa vaikea ottaa kantaa, ja minusta onkin mielekästä käsitellä asiaa tässä formaatissa hiukan rajallisemmin.

Tässä omasta mielestäni yksi kiinnostavimmista kannanotoista koskien hyökkäystä ja sitä, mitä se saattaa merkitä Israelille:

Haaretz julkaisee kiinnostavia, kriittisiä, pohdiskelevia kannanottoja liittyen erilaisiin konfliktin taustatekijöihin:
http://www.haaretz.com/hasen/spages/1052057.html
http://www.haaretz.com/hasen/spages/1055241.html

17 01 2009
kaspardus

Ei kestä K80, kiva että joku tykkäsi. Postin aihe oli tämänhetkinen tilanne, ”tykillä kärpästä” -tyylinen hyökkäys, jonka seurauksia kutsun verilöylyksi. Konfliktin kumpikin puoli vetoaa historiaan, ja saatan kirjoittaa mielenkiintoisesta aiheesta jossain myöhemmässä postissa. Mutta historiantutkijana ja ihmisoikeuksien kannattajana en hyväksy nykyhetken ihmisoikeusloukkausten selittelemistä historialla (enkä oikein millään muullakaan).

Mielenkiintoisia linkkejä. Jännä lukea, että Ehud Barak on sanonut, että liittyisi terroristi-organisaatioon, jos olisi palestiinalainen. Amira Hassin artikkelissa viitattiin historian yksipuoliseen muistamiseen, (jota tietysti harjoittavat myös palestiinalaiset, mutta Hass kirjoittaa israelilaisille). Robert Fisk kertoo Amira Hassista kirjassaan The Great War for Civilization. The Conquest of the Middle East, kannattaa lukea. Hass on toimittajana erikoistunut palestiinalaisten asioihin, ja muutti Ramallahiin ymmärtääkseen heitä paremmin. Hän siteeraa vanhempiensa keskitysleirikokemuksia moraalisena innoittajanaan: äiti kertoi kuinka tavalliset saksalaiset katselivat juutalaisten kärsimystä puuttumatta asiaan. Hass ei halua tehdä samaa virhettä.

CS:n linkittämässä artikkelissa nähtiin nykyhetki ”turbokriisien” aikana, jolloin poliitikkojen päätöksiä ei kannata ylianalysoida, sillä ne ovat tapahtumien hektisen rytmin sanelemia eivätkä välttämättä merkki pitkän tähtäimen linjauksista. Tekstissä mainituista Bushin hallinnon YK-äänestyksestä pidättäytymisestä (8.1.) ja Guardian-lehdelle vuodetusta tiedosta Obaman hallituksen valmiudesta neuvotella Hamasin kanssa nousi kummastakin kohua. Israelin PM Olmert kerskui soittaneensa Bushille ja vaikuttaneensa USA:n päätökseen, minkä Washington tietysti kielsi. Hillary Clinton kielsi kaikki neuvotteluhalut Hamasin kanssa, paitsi jos se luopuu väkivallasta. Toisaalta vuoto koski salaisten neuvotteluiden mahdollisuutta (tyyliin USA-PLO 1970-luvulla, Israelkaan ei tiennyt näistä) joten eihän niitä tarvitsisikaan myöntää…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: