Nähtyä, kuultua, luettua

Elokuvien linkit Internet Movie Databaseen. Lisää elokuva- ja kirja-arvosteluita blogin pääsivulla.

Elokuvia

Sinkkuelämää (Sex And The City, 2008). Yhyy! Miksi kyyninen sinkkusarja muuttui häähurmeiseksi rinsessarunkkailuksi? Pienenä piirsin tulevan hääpukuni, siinä oli hopeanharmaita ja valkoisia aitoja höyheniä. Sittemmin kasvoin isommaksi. Jotkut näköjään eivät. Leffan plussat: kledjut, pari läppää. ** 1/2

The Other Boleyn Girl (USA, UK, 2008) Kuningas, kaksi sisarta ja hullaantuminen joka muutti Englannin historian. Siinä vetävän, komean, mutta tavanomaisen hovidraaman ainekset. Euroopan kuuluisin sarjahurmaaja Henrik VIII jää väistämättä Boleynin pelurisiskosten varjoon. *** 1/2

Kaikki Eevasta (All About Eve, USA 1950). Miksei kukaan kertonut minulle tästä mestariteoksesta aikaisemmin? Rakastan manipulointi- ja juonittelutarinoita (minkä muun syyn vuoksi opiskelisin poliittista historiaa? Uran? Hah!). Teatterin maailma tarjoaa oivat puitteet selkäänpuukotusfiestalle, jossa vaihtuvien roolien alta hahmottuu tyhjien ihmisten kamppailu vallasta. *****

Räsynukke ( The Night Of The Hunter, USA 1955) Hurskaaksi papiksi tekeytyvä ketale jahtaa kahta pikkulasta lama-aikaan sijoittuvassa noir-elokuvassa. Tummasävyiset kuvat ihmisistä ja luonnosta luovat pelottavan tunnelman, kuin uudenlaisen maailman, joka särkyy vasta pontevan sankarirouvan astuessa kuvaan. ****1/2

Hiljainen sopimus (Gentleman’s Agreement, USA 1947) Journalisti tekeytyy työnsä puolesta juutalaiseksi sodanjälkeisessä USA:ssa ja kokee antisemitistisen syrjinnän nahoissaan. Elokuvan moraaliopetukset ovat välillä rautalangasta väännettyjä, ja tahti vähän turhan hidas nykykatsojalle. Mutta sivistynyt viha ei ole valitettavasti maailmastamme kadonnut, ja elokuva tekee siitä teräviä huomioita. ****

Vantage Point (USA, 2008) Poikkeuksellisen mukaansatempaava action-leffa. USA:n presidenttiä ammutaan Espanjassa, ja tapahtumat näytetään monta kertaa usean henkilön perspektiivistä. Action-puristit ovat kuulemma valittaneet leffan sekavuudesta ja virheistä, mutta minä, jolla painuvat simmut umpeen jasonbourneissa, jaksoin kerrankin pitää luomet ylhäällä, jopa takaa-ajokohtauksessa. Ja näinkö ne kännykkäterroristit oikeasti toimivat? ***1/2

Grindhouse: Death Proof (USA, 2007) Quentin Tarantinolle annetaan Kasparduksen aivopesupalkinto: hän saa minut lovettamaan retrohenkisiä filkkojaan vaikka niissä ei verileikeissä pihtailla. Death Proof kääntää naisvihamielisen trash-klassikon Faster Pussycat! Kill! Kill! sukupuoliasetelman päälaelleen. Tällä kertaa autoileva psykopaatti on mies, jolle tyttöporukka lopussa kostaa. Stuntnainen Zoë Bell näyttelee kerrankin omalla naamallaan ja taituroi ikimuistoisesti liikkuvan auton konepellillä. ****

Cloverfield (USA 2008) Cloverfieldin (ja Lostin) tuottaja J.J. Abrams esitelmöi TEDin sivuilla avaamattomasta taikalaatikosta, joka symboloi hänelle hyvää tarinaa. Tuntematon kiehtoo, tunnettu ei. Tämä pätee erityisen hyvin Cloverfieldiin, jossa kaatuvat pilvenpiirtäjät jaksavat pelottaa tasan niin pitkään kuin Manhattania terrorisoivaa hirviötä ei näytetä. Loppu olikin sitten aika hohhoijakkaa. J.J.n kannattaisi kuunnella itseään.***

Eastern Promises (UK, USA, Kanada, 2007) Nuori kätilö lähtee selvittämään synnytykseen kuolleen teinin henkilöllisyyttä ja tutustuu Lontoon venäläismafian julmaan todellisuuteen. Rosoisessa tarinassa on joitakin puhkikäytettyjä teemoja, mutta kokonaisuus on kiehtova, henkilöt vahvoja ja tunnelma synkänsuloinen. ****

Trial (Iran, USA 2002) Dokumentti kertoo Iranin maaseudulla asumasta muurarista, joka tekee vapaa-ajallaan elokuvia. Mitättömän budjetin elokuvat syntyvät vähävaraisten ihmisten talkootyönä. Aasien käyttäminen kamera-ajossa ja ihmisäänin tehdyt äänitehosteet ovat koomisia, mutta todistavat ihmisen halusta tehdä taidetta olosuhteista huolimatta. Valitettavasti Iranin viranomaiset eivät näe asiaa samalla tavalla**** +

Tehran has no more pomegranates (2006) Iranilaisen ohjaajan Teheran-dokumentti on kohteensa tavoin kaoottinen ja nopeatempoinen. Saastuneen, holtittomasti kasvaneen kaupungin ongelmia valotetaan sulavan ironian keinoin. ****

Parents (Foreldrar, Islanti, 2007) Tyylikäs kuvaus reykjavikilaisten parisuhteellisuudentajun heikkenemisestä. Riitojen ja valtapelien reunamailla vilahtavat välillä myös niiden unohdetut uhrit, lapset. ****

Sininen kuu (Lost Horizon, 1937) Länsimainen seurue päätyy Shangri-La’han, salaiseen, onnelliseen laaksoon Tiibetin vuoristossa. Toisille vieraista laakso on unelmien täyttymys, toisille vankila. Utopistinen tai pikemminkin eskapistinen elokuva vaikuttaa nykysilmin välillä kömpelöltä, mutta visio onnen tavoittelusta on yhä kultaa.*** 1/2

Il Giardino dei Finzi-Contini (Italia, 1971) Etuoikeutetut ferraralaisnuoret pyörivät rikkaan juutalaisperheen puutarhassa ja kauniin perijättären ympärillä. Sitten Italia liittyy toiseen maailmansotaan. Kesä on ohi, talvi edessä. **** 1/2

Itty Bitty Titty Committee (USA, 2007) Kiltti lesbotyttö liittyy radikaaliin feministiryhmään. Riot grrrl-estetiikalla ratsastavassa pätkässä on paljon hyviä aineksia, mutta välillä on hankala sanoa, oliko tekijöiden tarkoitus hupailla nuoren idealismin kliseillä vai eikö vain keksitty parempaa. Jos olisin 15 niin tämä olisi lempileffani. ***+

Buongiorno, Notte (Italia, 2003) Punaprikaatit kaappaavat italialaisen poliitikon Aldo Moron vuonna 1978. Kun vangin teloittaminen näyttää yhä todennäköisemmältä alkaa nuorta naisterroristia kaduttaa. Yksilön motiivien ja moraalisen vastuun teemat nousevat tapahtumien tarkkaa kuvausta tärkeämmiksi. **** +

Earth (India/Kanada, 1998) Deepa Mehtan elementtisarjan toinen osa on vaikuttava ja järkyttävä tarina Intian jaosta. Pienen parsitytön hoitaja on kaunis nainen, jolla on riittää kosijoita eri uskontokunnista. Harmiton kilpailu naisen suosiosta saa synkempiä sävyjä kun väkivalta hindujen, muslimien ja sikhien välillä murtaa vanhat ystävyyssuhteet.****

Switchblade Sisters (USA, 1975) Karujen kulmien teinitytöt tuntevat veitset ja aseet….mutta eivät sääliä! Kämppeydessään mahtava chixploitaatiofilmi, jonka kissatappelut saattavat Dynastian häpeään. *** 1/2

London to Brighton (2006) Pieni tyttö ja prostituoitu pakenevat ganstereita ja ihmishirviöitä Lontoosta Brightoniin. Hienot roolisuoritukset ja kauniiden, kylmien maisemien kuvaus tuovat valonpilkettä umpisynkkään tarinaan. ****

Outlaw (UK, 2007) Elokuvassa vääryyttä kärsineet miehet päättävät kostaa pahiksille. Minä haluan kostaa elokuvan tekijöille. Mars takaisin filmikouluun koko konkkaronkka! *1/2

28 viikkoa myöhemmin (28 Weeks Later, UK, 2007) Brittein saarten perikadosta kertoneen 28 päivää myöhemmin -elokuvan jatko-osa. Katastrofin aiheuttanut virus on taltutettu ja ensimmäinen siirtokunta perustetaan tiukasti sotilaiden valvonnassa. Inhimillisen typeryyden ketju päästää kauhun taas valloilleen. Veren, mäiskeen ja takaa-ajon lomassa nähdään upeita kuvia tyhjästä Lontoosta. ****

Shaun of the Dead (UK, 2004) Menestymättömällä miehellä on ongelmia tyttöystävänsä, kämppiksensä ja kaduilla riehuvien zombien kanssa. Splatter-, slacker- ja huumorielokuvan cocktail on vertaansa vailla. **** 1/2

The Power Of Nightmares (UK, 2004) Jihadistien ja neokonservatiivien yhteistä historiaa ja samantyyppisiä ideoita luotaava dokumentti on vähemmän vakuuttava kuin Curtisin aikaisempi The Century Of The Self, mutta sisältää silti mielenkiintoisen näkökulman kauhun politiikkaan. Väläykset vanhoista kauhuleffoista ja orientalistisesta Bagdadin varkaasta tarjoavat kerronnalle koomisen kuvituksen. ***1/2

Paksuna (Knocked up, 2007, USA) Paikoin vaivautuneen huvittava, paikoin hieman ahdistava kertomus baari-illan seurauksista. Uranainen ja luuserimies yrittävät saada olosuhteiden pakosta syntyneen parisuhteensa toimimaan. Varoitus: saattaa vähentää lisääntymishaluja. ***

The Century of the Self (2002, UK) Adam Curtisin neliosainen dokumentti siitä, kuinka 1900-luvun länsimaiset poliitikot käyttivät Freudin ideoita massojen kontrolloimiseen. Protestiliikkeiden individualismi kääntyi Curtisin mukaan itseään vastaan ja johti poliittisten ideoiden rappioon. ****+

The Laramie Project (2002, USA). Perustuu Moisés Kaufmanin näytelmään joka perustuu 200 ihmisen haastatteluihin. Nuoren homomiehen raaka murha tuo Laramien pikkukaupungille maailmanlaajuista huomiota. Kaupungin jokaisella asukkaalla on oma mielipiteensä tragediasta ja sen seuraamuksista.****1/2

This is England (2006, UK) Falklandin sodassa isänsä menettänyt brittipoika löytää kavereita skinheadien iloisesta possesta. Kun rasismi saa sijaa skinien keskuudessa on jokaisen valittava puolensa. Elokuvan henkilöt voi nähdä hyvinä tai pahoina, mutta ensisijaisesti kaikki ovat häviäjiä. ****1/2

Nuit Noire (2005, Belgia) Tv-elokuva lokakuun 17. päivän yöstä 1961 ja siihen johtaneista tapahtumista. Pariisin poliisin suorittama aseettomien algerialaisten mielenosoittajien joukkomurha järkyttää, kuten myös se, että tapahtumat pystyttiin kätkemään julkisuudelta 1990-luvulle saakka. Tarpeellinen elokuva, jossa tunnelma kiristyy uhkaavasti.***1/2

Hip-Hop: Beyond Beats and Rhymes (2006, USA) Hip hop -musiikkia rakastavan Byron Hurtin dokumentti musiikkilajin hypermaskuliinisesta mieskuvasta, naisvihasta ja homofobiasta. Hurt haastattelee mustia miehiä ja naisia joita tuhoisat stereotyypit koskettavat. Hip-hopin kulta-aika sijoittuu dokumentissa 1980-ja 1990-lukujen taitteeseen, sen sijaan nykyisen gangstarapin mieskuvan juuret löytyvät Kansakunnan synnyn rasistisesta kuvastosta. ****

Primer (2004, USA) Kaksi miestä tekee erikoisen keksinnön ja joutuu moraalisten dilemmojen eteen. Primer vakuuttaa yksinkertaisella ylöspanollaan ja käsittämättömän vaikealla juonellaan. Parin asuinkorttelin alueella tapahtuva scifileffa poikkeaa virkistävästi genren perinteistä. ****+

Walk On Water (2004, Israel) Mossadin hitman saa tehtäväkseen tutustua kahteen nuoreen saksalaiseen, joiden isoisä on lain kouraa paennut natsi. Tarina historian painolasteista, ennakkoluulojen voittamisesta ja siitä, voiko veden päällä kävellä. ****

Marock (2005, Marokko, Ranska) Rikkaat teinit sekoilevat Casablancan yössä marokkolaisessa kohuleffassa. Nuoria kiinnostavat enemmän päihteet ja seksi kuin ramadan, ja he voivat ostaa itsensä ulos jopa tapposyytteestä. Mutta vääräuskoisia ei isä annakaan deittailla. **1/2

Bobby (2006, USA) Robert Kennedyn murhaa vuonna 1968 todisti joukko ihmisiä Ambassador-hotellissa. Keitä he olivat, mistä he unelmoivat? Läpileikkaus amerikkalaisesta yhteiskunnasta pelon ja toivon aikaan. ***1/2

I’m a Cyborg But That’s OK (2006, Etelä-Korea) Irvokasta huumoria viljelevä tarina nuoresta naisesta, joka uskoo olevansa kyborgi ja joutuu mielisairaalaan. Persoonallinen lavastus, kuvaus ja musiikki tuovat mieleen Jean-Pierre Jeunet’n leffat.***1/2

Spider Lilies (2007, Taiwan) Kaunis elokuva rakkaudesta, traumoista ja muistojen voimasta. Nuori webcam-tyttö tapaa tatuoijanaisen, johon on rakastunut jo pikkutyttönä. Kirottua kukkaa esittävä tatuointi yhdistää tarinan osat toisiinsa. ***+

Dai-Nipponjin (2007, Japani) Absurdi pseudodokumentti tyypistä, joka muuttuu välillä jättikokoiseksi supersankariksi. Mies taistelee pahiksia vastaan, mutta japanilaiset eivät enää jaksa innostua suur-miehistään. Käsittämätöntä meininkiä, kyllä nauratti. ***1/2

Kirjoja

Francis Wheen: Kuinka humpuuki valloitti maailman. Nykyajan harhojen lyhyt historia. (How Mumbo-Jumbo Conquered the World-A Short History Of Modern Delusions, 2004). Ajatus Kirjat, Gummerus 2006.

Mahtava kirja, jonka ydinajatuksena on erilaisten harhaluulojen ruotiminen viimeisen 25 vuoden ajalta. Wheen on britti, joten pääpaino on angloamerikkalaisessa maailmassa, mutta osansa saavat myös ranskalaiset intellektuellit, radikaalit islamistit ja kuka nyt sattuukaan Wheenin jäljittämillä hömppäpoluilla hiihtämään. Läpi käydään puoliksi mietittyihin teorioihin pohjautuvat talousuudistukset ja hypetetyt ”menestystarinat” vääjäämättömine konkursseineen, uskomuslääkinnän ja ufobongailun nousu, postmoderni sota tiedettä vastaan, vasemmiston veljeily väkivaltaisten liikkeiden kanssa ja oikeiston järjetön hihhulismi. Kirja käy välillä hengästyttävällä vauhdilla läpi erilaisia ilmiöitä ja poimii matkan varrelta sitaatteja kaikenlaisilta vaikuttajilta. Kymmenen-kaksikymmentä vuotta vanhojen lehtijuttujen lainaaminen pisti miettimään, onko Wheen pitänyt jotain yllättävän tarkkanäköistä leikekirjaa vai kuinka monta arkistoa hän on kirjaa varten kahlannut läpi. Kirjan vahvuuksiin kuuluu tapahtumien lennokas yhdistäminen ja kritiikin (josta paljon on muilta lainattua) pelkistäminen pariin lauseeseen. Giddensin ja Blairin ”kolmannen tien” kritiikki vaikuttaa pinnalliselta, ainakin näin ei-britin näkökulmasta. Kolmannen maailman ongelmien pohdinta on hillityn varmaa ja nojaa luultavasti eniten muiden teksteihin. Parhaiten jäivät mieleen amerikkalaisten käsittämättömät ufo- ja kreationismimeiningit, Thatcherin talouspolitiikan erittely ja ilkeä, mutta tarkkanäköinen hyökkäys Diana-ilmiötä vastaan. Sekä tietysti kysymys länsimaisen vasemmiston sokeista pisteistä, jonka eräs opettajani muotoili: ”miksi sivistyneet nuoret aina lähtevät kaikenlaisiin vedätyksiin mukaan?” Välillä jäin miettimään, että olikohan tämä juttu todella noin, kuinka paljon tuossa oli Wheenin omaa poliittista tulkintaa mukana ja miltäköhän kommentti kuulosti alkuperäisessä asiayhteydessään. Mutta tällä on vähän merkitystä; kirja on ajatuksia herättävä visio maailman menosta. Sen kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta vastakkaiset näkemykset pitää perustella. Wheenin mielestä ihmiset ovat hylänneet valistuksen perinnön, empiirisen tutkimuksen ja terveen järjen. He ovat syleilleet helpompaa, mutta monessa suhteessa tuhoisampaa vaihtoehtoa: humpuukia!

Richard Dawkins: The God Delusion (2006) Suom. Jumalharha (Terra Cognita, 2007)

Jumalaa ei ole olemassa -Luojan kiitos! on tämän kirjan sanoma. Evoluutiokirjoistaan tunnettu biologi Richard Dawkins pyrkii osoittamaan, ettei korkeampia voimia ole olemassa. Paitsi fysiikan lait. Ateisti Dawkins kritisoi taitavasti sekä klassisia että uudempia jumalhypoteeseja. Dawkinsille kysymys on tieteellinen, ei teologinen. Monimutkaisen luojaolennon syntyminen ei vaikuta todennäköiseltä, mutta toisaalta päinvastaisten todisteiden löytyminen olisi kaikkien aikojen tiedeuutinen. Kirjassa kommentoidaan myös uskontojen valtaa tämänpuoleisessa ja hyökätään pyhien tekstien psykoottisia jumalkuvia kohtaan: haluaisiko kukaan uskovainen todella kohdata Vanhan Testamentin Jumalan? Eikö lapsia pitäisi suojella pelottelupropagandalta? Ja miksi ihmisten kriittinen ajattelu lähtee lomalle kun uskonasiat tulevat puheeksi? Dawkinsin tyyli on sujuvaa, värikästä ja suorasukaista. Kirja voi ärsyttää niitä, jotka eivät ole tottuneet mielipiteidensä kyseenalaistamiseen. Sen lukemisesta hyötyvät sekä vanhurskaat että jumalattomat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: