Päivän sitaatti: eväät ehkäisevät väkivaltaa

6 08 2008

Yliopisto-lehti (6/2008 ) haastatteli väkivallan tutkijoita. Suomalaiset väkivallanteot tehdään tyypillisesti humalassa, mutta murhaavaan juopumustilaan ei kuka tahansa päädy. Taustalla on usein kakkostyypin alkoholismi josta kärsii kymmenisen prosenttia kaikista alkoholisteista.

”Kakkostyypin alkoholistilla taipumusta aggressiivisuuteen tuo serotoniinitason mataluus ja uusien tulosten mukaan myös lihassokerin eli glykogeenin vähäisyys, Virkkunen kertoo. Kun tällaisilla ominaisuuksilla varustettu ihminen ryyppää syömättä koko illan ja jonottaa nälkäisenä ruokaa, viha leimahtaa helposti.

– Klassiset nakkikioskitappelut voivat selittyä lihassokerin vähäisyydellä. Säännöllinen syöminen todennäköisesti vähentäisi väkivallantekoja. Vanhan kansan viisautta saattoikin olla, että alkoholia saadakseen täytyi ostaa myös ruokaa. Sehän oli aiemmin ravintolakulttuurissamme jopa sääntönä.”

Toinen sitaatti jutusta Työttömyys, viina, kirves ja perhe:

”Väkivalta- ja henkirikostilastojen perusteella oma koti on suomalaisen miehen turvallisin paikka. Naiselle se on vaarallisin. Parisuhdeväkivaltaa esiintyy meillä 2-3 kertaa enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Noin 20 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa tai sen uhkaa.”

Hui. Väestöliitolla on Kotirauhaa-kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Sivuilta löytyy tietoa, vastauksia ja apua väkivallan uhreille ja tekijöille.





Ei muuta pelättävää kuin pelko itse?

9 11 2007

Opin Facebookista, että tänään on Keoston julistama pelon vastainen päivä. Tarkoitus olisi miettiä pelkoja ja niiden järkevyyttä, sekä sitä, miten pelkoa voisi vähentää. En ehkä allekirjoita kaiken pelon eliminoimista, sillä ero turhien ja järkevien pelkojen välillä on häilyvä. Mutta minä olenkin aika pelkääjä. Äitini on joskus käyttänyt itsestään nimitystä Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin, sen Tove Janssonin Muumi-tarinan mukaan. Olen valitettavasti seurannut äitini jalanjälkiä. Lista peloistani:

1) Onnettomuudet. Pelkään luonnononnettomuuksia, liikenneonnettomuuksia ja kotionnettomuuksia. Jälkimmäinen lienee erityisen absurdi pelonaihe. Pelkään tipahtavani parveltani. Kiinteistönvälittäjä sanoi, että parven tikkaat ovat hengenvaaralliset, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä mitään niiden korjaamiseksi. Pelkään jättäväni hellan päälle. Pelkään saavani ruokamyrkytyksen, koska syön joskus ruokia, joiden parasta ennen-päivä on jo ohi. Toisaalta jos todella pelkäisin, en kai söisi niitä.

2. Pelkään ilmastonmuutosta ja terrorismia. Asialliset ympäristön tilaa koskevat uutiset saattavat huolestuttaa minua, mutta Sarasvatin hiekkaa -kirjan tapaiset (fiktiiviset) maailmanlopun visiot saavat minut näkemään painajaisia. Terrorismin pelko on periaatteessa irrationaalista, sillä iskun todennäköisyys on lähes aina pieni. Marokossa asuessani en ollut kovinkaan huolestunut laajan terroristiverkoston paljastuessa. Ajattelin, että jos kaikki niiden mastermindit on pidätetty niin mahdolliset jälkijoukot tuskin ryhtyvät mihinkään. Mutta yksinäinen laukku Helsingin metrossa sai minut kerran nousemaan ulos ennen omaa pysäkkiäni.

3. Pelkään palata yöllä kotiin. Kysyin asiaa parilta (miespuoliselta) kaveriltani, ja he sanoivat ettei heitä ikinä pelota kävellä öisessä Helsingissä. Minulla on yleensä lyhyt kotimatka ja asun Kruununhaassa joka tunnetaan rauhallisuudestaan. Kaikista pelottavinta onkin, että jos joku kävisi kimppuuni, niin kadulla ei todennäköisesti olisi ketään auttamassa. Ja vaikka olisikin, niin tekisivätkö he mitään?

4. Korkeat paikat. Rakastan vuoria, mutta minua pelottaa kävellä vuoristopoluilla ja istua autossa joka ajaa kapeilla vuoristoteillä. Äitini uskoo, että tämä on tervettä itsesuojelua. Pelkään korkeita paikkoja vähemmän kuin muut perheenjäseneni. Firenzen-matkallamme vanhempani ja siskoni odottivat alhaalla kun minä kiipesin Il Duomon kupoliin.

5. Verikokeet! Tämä on luultavasti pahin irrationaalinen pelkoni. En kestä ajatusta, että joku vie vertani. Suoneni ovat jotenkin normaalia syvemmällä, ja vertani otettaessa joudutaan yleensä etsimään suonta molemmista käsistä, mikä ei auta ollenkaan. Kun polvilumpioni meni sijoiltaan niin minulle laitettiin jotain vahvaa kipulääkettä suoneen. Tämä oli melkein kauheampaa kuin jalan aiheuttama kipu.

6. Hämähäkit. En pelkää pieniä hämähäkkejä, mutta isoja kylläkin. Ne ovat niin yliluonnollisen kamalan näköisiä, että en edes uskaltaisi katsoa niitä silmiin (tai simäryppääseen). Suomessa ei tällaisia ole paitsi lemmikkikaupoissa, mutta entä trooppisella alueella? Uskallanko ikinä mennä hämähäkkimaihin?

7. Porakoneet, moottorisahat ja muut mahdollisesti vaaralliset laitteet. En luota omaan ruumiiseeni, enkä muidenkaan. Jos joku pöristää isoa poraa muiden vieressä, niin miten voi olla varma, ettei se osu jonkun silmään?

8. Epäonnistuminen, rakkaiden menettäminen, rakkauden menettäminen, työttömyys. Toisin sanottuna pelon aihe on tulevaisuus. Ja elämä itse.

On joitakin asioita, joita pelkään vähemmän kuin muut. Näihin kuuluvat

1. Liftaus. Monet pitävät liftausta liian vaarallisena, minä en. Haluan elää maailmassa, jossa ihmiset voivat luottaa tuntemattomiinkin. Järjen käyttö on tietysti suotavaa. Ei pidä liftata iltaisin tai kaupungeissa, tai vaarallisissa maissa. Eikä pidä nousta epäilyttävien tyyppien autoihin. Ranskassa ja Suomessakin on huonojen liikenneyhteyksien alueita, joilla liftaus on autottomille kätevin mahdollisuus matkustaa kylien ja kaupunkien välillä, ja sitä pidetään siksi normaalina.

2. Jotkut sosiaaliset tilanteet. Minun on usein melko helppo lähestyä vieraita ihmisiä. Tärkeälle tyypille soittaminen saattaa hieman jännittää, mutta ihmisten tapaaminen henkilökohtaisesti käy minulta kohtalaisen luontevasti. Kääntöpuolena on malttamattomuus: olen varmasti karkoittanut uusia ystäviä suorasukaisuudellani, potentiaalisista hoidoista nyt puhumattakaan.

3. Kulkukissoista tarttuvat sairaudet. Jos kissalla ei ole näkyvää vammaa tai sairautta, niin en yleensä voi vastustaa kiusausta silittää sitä. Kissat ovat ihania, toivottavasti saan joskus omia.

Keskustelin eilen kavereideni kanssa Jokelan koulumurhista. Puhuimme siitä, kuinka väkivaltainen maa Suomi on. Kyseessä oli yksittäinen hullu, mutta osa meistä toivoi laajempaa keskustelu suomalaisista henkirikoksista. Usein sanotaan, että media luo turhia pelkoja retostelemalla rikoksilla. Tämä on osittain totta. Ostan hyvin harvoin iltapäivälehtiä, mutta luen aina kauppareissulla otsikot, ja kysyn joskus kassalta tapauksesta lisää (lähikauppani on melko hiljainen, ja kassahenkilö ehtii lukea kaikki lehdet läpi). Kaikesta väkivaltauutisoinnin kritiikistä huolimatta en voi olla ihmettelemättä, kuinka mitä friikeimmät perhesurmat ja mustasukkaisuusdraamat eivät aiheuta enemmän reaktioita. Suomalaisella naisella on paljon suurempi mahdollisuus joutua väkivallan uhriksi kotona kuin ulkosalla, eli ei minunkaan kannattaisi pimeitä katuja pelätä. 1990-luvulla Suomessa tapahtui EU-maista eniten murhia henkeä kohti. Tilanne muuttui, kun unioni sai uusia jäseniä. Entisten kommunistimaiden murhalukuja voi selittää yhteiskunnan nopealla muutoksella sekä verraten huonolla taloudellisella tilanteella. Mikä on meidän tekosyymme? Se, että suomalaiset yleensä tappavat puolisoitaan, lapsiaan ja ryyppykavereitaan eivätkä ventovieraita ei ole mikään syy kohauttaa olkapäitään ja unohtaa koko ilmiö. Miksi kulttuurimme on näin väkivaltainen?

Väkivalta on vakava ongelma, mutta niin on sekin, että media lietsoo pelkojamme, ja herkät ihmiset (joihin taidan itse kuulua) alkavat pelätä kanssaihmisiään. Tämä murtaa pohjaa ystävälliseltä yhteisöllisyydeltä, jonka ei tarvitse nyky-yhteiskunnassakaan olla mahdottomuus. Pelon ilmapiirin luominen saattaa palvella joitakin poliittisia tavoitteita, mutta kuka meistä tarvitsee rikoksilla ja terrorismilla ratsastavia poliitikkoja? Tarvitsemme väkivaltaa ehkäisevää työtä ja apua uhreille ja heidän perheilleen. Pelon ilmapiirin sijaan tarvitsemme suojelun ilmapiirin, sellaisen, jossa ihmiset välittävät naapureistaan ja ohikulkijoistakin sen verran että tunkevat nenänsä heidän asioihinsa ennen kuin on liian myöhäistä. Kysyvät toisiltaan mitä kuuluu, onko kaikki hyvin, voinko auttaa. Tragedioita ei aina pysty aavistamaan, mutta joskus kyllä.

Jokelan surmat järkyttivät koko kansaa ja saivat tuhannet ihmiset osoittamaan sympatiaa uhrien omaisille. Toivon että muutkin väkivallan uhrit ja heidän perheensä saisivat samanlaista tukea. Ja toivon että tekisimme kaikki parhaamme, ettei tällaista tapahtuisi enää ikinä.

UPDATE 10.11: Moni on ilmaisssut Jokelan tragedian järkyttäneen turvallisuudentunnettaan. Ymmärrän koululaisten pelontunteen lisääntymisen, ja myös sen, että vanhemmat pelkäävät lastensa puolesta. Koulua on pidetty turvallisena paikkana. Matti Vanhanen sanoi tapahtumien viiltäneen suomalaisten turvallisuudentunnetta, varmaan ihan totta. Mutta Aki Riihilahden The Times-kirjoitus Times, IS) tuntui liioittelulta: suomalaiset pelkäävät ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen. Olen iloinen Riihilahden puolesta, jos hän ei ole aikaisemmin tässä maassa pelännyt. Suomen poikkeuksellisen korkeat henkirikostilastot näyttävät jääneen mieheltä lukematta. Omasta puolestani täytyy sanoa, että luulen tapahtuneen kaikessa kauheudessaankin itse asiassa lisänneen turvallisuudentunnettani. Tällä kertaa murhat eivät jääneet vain parin iltapäivälehden myyntivalteiksi, vaan ihmiset järkyttyivät ihan oikeasti ja ilmaisivat sankoin joukoin tukeaan uhrien omaisille. Ehkä suomalaiset sittenkin välittävät siitä, mitä tässä maassa tapahtuu. Ehkä väkivallan ehkäisemiseksi tehdään tulevaisuudessa enemmän.

UPDATE 18.1.2008. MT3:n nettisivuilla juttu suomalaisista henkirikoksista, joiden määrä on kasvanut entisestään viime vuosina. Oikeusministeriön rikostorjuntaneuvoston pääsihteeri Hannu Takala kutsuu henkirikoslukuja ”kansalliseksi häpeäksi”. Takala uskoo, että luku on puolitettavissa pitkäjänteisellä työllä. Hyviä esimerkkejä tästä löytyy läntisestä Euroopasta. Henkirikosten määrän kasvuun on vaikuttanut vuoden 2004 alkoholiveron alennus, joka ohjasi kulutusta väkevämpien juomien suuntaan. Stefan Aniszewski havaitsi veronalennuksen tuhoisat vaikutukset jo vuonna 2005 valmistuneessa, palkitussa pro gradu- työssään Alkoholin kulutus ja henkirikokset Suomessa. Jokelan tapaus oli poikkeus säännöstä, sillä suurin osa murhista ja tapoista tehdään humalassa. Parisuhdeväkivalta on Takalan mukaan yksi suurimmista ongelmista.





Hyviä uutisia Suomesta, huonompia maailmalta

19 09 2007

Olisi kiva ottaa tavakseen kirjoittaa blogiinsa hyvistä uutisista, mutta hankala sanoa, kuinka usein tällaisia loppujen lopuksi saadaan. Esimerkki hyvästä uutisesta: suomalaiset tekevät itsemurhia paljon entistä vähemmän.

Itsemurhien määrä on laskenut jopa 40% vuoden 1990 jälkeen. Suomi ei ole enää maailman itsemurhatilastojen kymmenen kärkijoukossa. Suomen nykyinen luku 18 itsemurhaa 100 000 henkilöä kohden on sama kuin Ranskassa ja Itävallassa. Laskua on tapahtunut sekä miesten että naisten itsemurhissa. Miesten itsemurhaluvut ovat laskeneet erityisen reippaasti, toisaalta miesten itsemurhat ovat Suomessa noin kolme kertaa yleisempiä kuin naisten. Alle 20-vuotiaiden itsemurhat ovat vähentyneet puoleen viimeisen 15 vuoden aikana. Lasten ja nuorten mahdollisuudet saada psykiatrista hoitoa ovat kaksinkertaistuneet, KTL:n tutkimusprofessori Jouko Lönnqvist kertoi Helsingin sanomissa.

Vuosien 1965 ja 1990 välillä itsemurhien määrä Suomessa kolminkertaistui. AFP:n uutisessa ( ranskalaiset ehtivät ennen Ilta-Lehteä, jopas on) kiinnitettiin huomiota siihen, että nämä olivat Suomelle taloudellisen kasvun ja kehityksen, modernisaation ja urbanisaation vuosia. Yhteiskunnallinen muutos, joka Suomessa tapahtui monia muita maita ripeämmässä tahdissa, voisi ehkä osaltaan selittää itsemurhalukujen kasvua. Vanhan agraari-Suomen yhteisöllisyys korvattiin vaatimuksella yksilöllisestä menestymisestä. Kaupungistuminen tapahtui nopeasti mutta mukava kaupunkikulttuuri ja uudenlainen yhteisöllisyys eivät välttämättä syntyneet yhtä sutjakkaasti. En ole alan asiantuntija, mitä mieltä te olette? Voiko itsemurhia edes selittää yhteiskunnallisilla seikoilla? Kilpailu työpaikoista ja työpaikoilla näyttää kiihtyneen viime vuosina, ja suomalaisten elämä on muuttunut monessa suhteessa arvaamattomammaksi. Mutta itsemurhia tehdään vähemmän.

Itsemurhien taustalta löytyy usein masennusta, päihteiden väärinkäyttöä, stressiä, ristipaineita ja ratkaisemattomia psyykkisiä ongelmia. KTL:n Lönnqvistin mukaan itsemurhien vähenemistä voidaan selittää erityisesti masennuksen tehostuneella hoidolla. Itsemurhat ovat vähentyneet 1990-luvun lamasta ja alkoholin kulutuksen kasvusta huolimatta. Mutta ne ovat yhä yleisin kuolinsyy 20-34 vuotiailla miehillä. Alueellisilla tekijöillä on vaikutusta: maaseudulla, erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa asuvat miehet ovat vaaravyöhykkeessä. Naisille vaarallisin ikä on 45-50-vuotiaana. Toisaalta nuoret, kaupungeissa asuvat naiset ja yksinäiset vanhukset ovat nousseet uusina riskiryhminä esiin.

Itsemurhat ovat Suomessa laskussa, mutta maailmanlaajuisesti ei ole aihetta iloon. Viime viikon maanantaina vietettiin Maailman Terveysjärjestön WHO:n julistamaa itsemurhien ehkäisyn päivää. Maailmassa kuolee päivittäin 3000 ihmistä oman kätensä kautta. WHO:n mukaan viimeisen 45 vuoden aikana itsemurhaluvut ovat kasvaneet 60% maailmanlaajuisesti. Itsemurha on yksi 15-44-vuotiaiden kolmesta yleisimmästä kuolinsyystä, sekä miehillä että naisilla. Ja itsemurhayritykset saattavat olla jopa 20 kertaa yleisempiä kuin onnistuneet itsemurhat.

Kamalaa!





Kännissä olet normaali!

12 09 2007

En usko, että kovin moni teini eksyy blogini sivuille. Mutta siltä varalta että eksyisi ja jostain syystä uskoisi, että minulla on hänelle jotain tarjottavaa, niin sanoisin: Kännissä on kivaa! Mutta melkein kaikki suomalaiset teinit tämän tietävätkin.

Kävin sen karsean Kännissä olet ääliö -mainoskampanjan sivuilla, mutta omalle sukupuolelleni tarkoitettu video oli niin hitaasti latautuva, että palasin Googleen ja lueskelin blogitekstejä aiheesta. Eikä sen jälkeen huvittanut valita sitä ympyrää ja ristiä. Okei, kokeillaan miehille tarkoitettua versiota. Tyyppi makasi käsi verisenä täydessä ammeessa ja joku nainen oli kaatunut komeroon…ja videolla kaikki tapahtui ihan liian hitaasti. Olen kärsimätön luonne enkä jäänyt odottelemaan. Mutta hei, ainakaan siitä ammekaverista ei tarvitse keskustella että raiskattiinko se vai ei.

On hankala sanoa, keille mainoskampanja on suunnattu. Sivuilla vaadittiin täysi-ikäisyyttä, mutta kai nyt jokainen nuori internetissä sanoo olevansa 18. Sanovathan ne kapakoiden ovillakin siskon papereilla esiintyessään että joo, meil on sama nenä, päästä sisään. Itselläni oli kaverin kaverin serkun paperit, ja se tyttö näytti ihan minulta, ei mitään ongelmia ikinä. Mainoskampanja kuulemma haluaa puuttua nuorten juomiseen, mutta eivät täysi-ikäiset ole alkoholiasioissa nuoria. Kysykää vaikka Sedu Koskiselta, se niitä juottaa.

Olen aina itse ollut sitä mieltä, että on ihan turha tehdä nuorten alkoholinkäytöstä erillistä ongelmaa. Suomessa on vakava alkoholiongelma, joka koskettaa meitä kaikkia. Onhan se ikävää, että 15-kesäiset ryömivät Espalla, mutta onko se jotenkin paremman näköistä kun 50-vuotias riehuu taksijonossa? Joo, teineillä on herkempi maksa ja blaa blaa. Mutta heidän isillään on ongelmia pumpun kanssa. Teinit uskovat olevansa aikuisia, ja aikuiset uskovat teinien olevan lapsia. Tämän vuoksi teinit uskovat, että aikuiset ovat perseestä. Todistaakseen olevansa aikuisia teinit käyttäytyvät kuten he näkevät aikuisten käyttäytyvän. Eli dokaavat. Keski-ikäisen ördääjän viesti nuorille on: kännissä olet normaali!

Osittain tämä on totta. Ihminen voi juoda alkoholia kohtuudella, niin että se nousee päähän mutta ei lähde vatsasta seikkailemaan sen ylemmäs. Kännissä voi pitää hauskaa, tanssia, flirttailla, olla ärsyttävä ja vähän turhankin iloinen. Kännissä voi saada uusia ystäviä, uusia oivalluksia. Pieni ryyppääminen ei johda morkkikseen. Suomi on väkivaltainen maa, ja suuri osa väkivallanteoista tapahtuu humalassa. Tässä mielessä juopottelu on vaarallista. Mutta ystävien kanssa voi pitää hauskaa ilman että tarvitsisi pelätä raiskausta, pahoinpitelyä, tippuria tai kuolemaa. Järki käteen, ihmiset. Kännissäkin.

UPDATE 2.10: Tuli mieleen tuota Mainonnan eettisen neuvoston päätöstä lukiessani vielä pari kysymystä. Miksi miehille ja naisille on eri kampanja? Ja jos kerran naisvideolla kyseessä ei ole raiskaus, vaan nainen nauttii seksistä, niin miksi hänen pitäisi hävetä jälkeenpäin? Itse asiassa mainoskampanja on suunnattu alle 30-vuotiaille, joihin itsekin kuulun. Internet-reaktioiden perusteella mainoskampanjaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti. Taisivat mainostoimistossa aliarvioida suomalaisten koulutustason ja medianlukutaidon.

Ja vielä update (2.12) : Profeministimiehet tutustuivat kampanjaan minua paremmin ja tsekkasivat myös sen faktaosion. Ote heidän kannanotostaan:

”Seksuaaliseen väkivaltaan viitataan myös kampanjan faktaosiossa. Siinä kerrotaan miten liiallinen alkoholinkäyttö lisää naisen riskiä ajautua ”väärään seuraan” ja joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi. Kampanjan miesosiossa muistutetaan – aivan aiheestakin – siitä, miten alkoholi alentaa kynnystä ryhtyä laittomiin tekoihin, kuten väkivaltaan, ilkivaltaan tai varkauteen. Kuitenkin, kun on kyse seksuaalirikoksesta, suurin ongelma kampanjan mukaan onkin uhrin juominen.

Seksuaalirikoksille tyypillistä on, että uhrin käytöksestä pyritään etsimään syitä tapahtuneeseen. Jokainen seksuaalista väkivaltaa tai häirintää kärsinyt nainen on kyllä saanut kuulla moneen kertaan, mitä hänen olisi pitänyt tehdä toisin, tai olla tekemättä ollenkaan, ollakseen vetämättä puoleensa rikosta. Kampanjan tekijät tuskin tekevät naisille mitään palvelusta liittyessään tähän kuoroon.”