Parhaat duunit

21 09 2007

Parhaissa duuneissa saa palkkaa siitä, että tekee kaikkia lempijuttujaan. Toiseksi parhaissa duuneissa saa palkkaa laiskottelusta.

Kerran tapasin Marrakeshissa yhden päivän aikana kaksi ihmistä, joilla oli mahtava duuni. Toinen oli BBC:n matkailuohjelman kuvaaja, joka kierteli vanhojen kavereidensa kanssa ympäri maailmaa. Työ oli kuulemma aikaisempiin BBC-hommiin verrattuna mannaa, kuin ainaista lomailua. Toinen tyyppi oli muusikko, joka kiersi talvet ympäri Marokkoa keräten kansanmusiikkia, ja kesät ympäri Kanadaa soittaen marokkolaisvaikutteista konemusiikkiaan erilaisilla festareilla.

On sellaisiakin duuneja, joita tarvitsee tehdä vain pari tuntia päivässä. Nettipokeri on Nyt-lehden (21.9) mukaan nykyään ältsin suosittua. Useimmille tämä on kallis harrastus, mutta toiset nettoavat. Tapasin kerran tyypin, joka elätti itsensä pelaamalla pokeria netissä, pari tuntia päivässä. Eli juuri sellaista elämää, joista äitimme meitä varoittelivat. Sukulaisia ei kannata ura-asioissa uskoa. Nuoren John Lennonin tädillä oli tapana sanoa kitaransoitosta innostuneelle pojalle: ”John, ethän sinä tuolla tavalla pysty leipääsi ansaitsemaan”.

Samaisen Nyt-lehden Facebook-jutussa on haastateltu ”Karoliinaa”, joka kuulemma viettää kahdeksan tuntia päivässä Facebookissa, ja kolme tuntia kirjoittaen, eli oikeaa työtä tehden. Oi Karoliina, en tiedä mitä kirjoittelet, mutta sinulla on hyvin pullat uunissa, nainen. Useimmat suomalaiset viettävät sen kahdeksan tuntia töissä, vähintään.

Kaverini käyttävät termiä Facebook-duuni hieman eri tavalla. Opiskelijathan tekevät kaikenlaisia töitä jos oman alan hommia ei löydy. Reipas pizza- tai varastoduuni on monelle irtiotto ikävistä tenttikirjoista, mutta parhaat opiskelijaduunit ovat niitä, joissa tarvitsee tehdä mahdollisimman vähän. Tällaisea töitä ovat esimerkiksi iltavahtimestarin, puhelinvaihteen ja asiakaspalvelijan hommat paikassa, jossa käy vain vähän asiakkaita, tai jossa tarvitsee vain harvoin vastata puhelimeen. Iisit duunit jakautuvat useampaan alakategoriaan:

Kirjaduuni on himo-opiskelijan unelmaduuni. Työpaikalla on niin hiljaista, että siellä voi lukea tenttikirjoja. Olin kerran asiakaspalvelijana parkkihallissa, jossa melkein kaikki toimi automaattisesti. Luin koko kesän kirjallisuustieteen tenttiin. Itkin lukiessani Bertolt Brechtiä ja Toni Morrisonia, sniff. Kukaan ei nähnyt.

Facebook-duuni on toiseksi paras ”tylsä” duuni. Työpaikalla ei voi lukea kirjaa, mutta työntekijä voi käyttää nettiä rajoituksetta, käydä Facebookissa, MySpacessa, lähetellä sähköposteja ja mesettää. Tällainen työpaikka tekee ihmeitä sosiaaliselle elämällesi. Tai ainakin virtuaalisosiaaliselle.

Nettilehtiduunia voi tehdä sellaisella työpaikalla, jossa netissä ehtii pyöriä ja sitä saa käyttää, mutta sähköpostin käyttö, Facebook ja muut kivat jutskat ovat kiellettyjä. Tässä duunissa ehtii lukea hesarit, timet ja thenewyorkerit ja todella pysyä ajan tasalla siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Jos keskeytyksiä (= oikeaa työtä) tulee paljon, saattaa pidempien lehtiartikkelien luku häiriintyä, mikä johtaa helposti keskustelufoorumiduuniin. Erilaisten foorumien viestiketjuja lukiessa ei tarvitse paljoakaan keskittyä, mutta tämä käy nopeasti tylsäksi. Kerran olin tutustunut kaikkien englanninkielisten Lost-foorumien aihevalikoimaan niin perin pohjin, että päädyin italiankieliselle foorumille. Opin paljon uusia sanoja: isola = saari, giungla = viidakko, botola = luukku, fede = usko…Jos menen Italiaan niin en osaa tilata ravintolassa mitään perusruokia kummempaa, mutta pystynpähän keskustelemaan tarjoilijan kanssa Lostista.

Kaikista ikävin duuni on sellainen, jossa ei tarvitse tehdä mitään, mutta ei voi myöskään huvittaa itseään millään. Jotkut pomot ovat tarkkoja siitä, että töissä ei sluibailla, ei vaikka kuinka tylsää olisi. Tällaisia duuneja kutsun istuskelu- käyskentely- ja seisoskeluduuneiksi. Jälkimmäinen on ehdottomasti kurjin. Opiskelijoilla voi olla tylsää ja epämukavaa vartijoina ja piirustusmalleina, mutta kurjempaa lienee sotilailla jotka vartioivat presidentinlinnaa, Kremliä, ja muita hienoja rakennuksia. He joutuvat kärsimään viimaa, pakkasta ja ärsyttäviä turisteja.





Tervetuloa työelämään, osa 1

6 09 2007

Extratyöpaikkani keittiössä syntyi keskustelua fuusioiden aiheuttamista työnantajan vaihtumisista. Eräs työntekijä sanoi aikaisempien kokemustensa perusteella, että kannattaa ottaa videokamera tiedotustilaisuuksiin mukaan. Näin kaikki sanottu tallentuu, eikä siitä voi myöhemmin valehdella ja erilaisissa oikeusasteissa tapella.

Sanoin, että äitini erotettiin (tai siis laitetaan eläkkeelle) 30 vuoden palveluksen jälkeen muutamaa vuotta ennen eläkeikää, mikä tietysti vaikuttaa merkittävästi hänen eläkkeeseensä. Ja hän jatkaa silti täysin samoja töitä, joita on vain hieman vähemmän, omasta kodistaan käsin, ilman etuja tai mitään, ilman että se nostaisi enää eläkettä, ja huomattavasti pienemmällä palkalla. Itse asiassa äitini palkka tulee olemaan pienempi kuin oman extratyöni tuntipalkka, joka on suomalaisen palkka-asteikon alapäästä. Muilla oli samankaltaisia kokemuksia, sukulaisia ja ystäviä jotka oli erotettu hieman ennen eläkeikää. Päiviteltiin myös sitä, kuinka jotkut eläkkeelle päässeet tutut olivat menehtyneet kuka mihinkin sairauteen, pystymättä nauttimaan hyvin ansaitusta levosta. Puhuimme tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaisilla on terveitä elinvuosia kaikista vähiten EU-maissa. Toisaalta meillä on korkeat eläkeiät. Kansantaloudellisesti kannattavaa, joku huomautti. Toivottavasti ei -tai sitten kansantaloudesta on unohdettu se kansa pois.





Jiihaa, uusi blogi!

6 09 2007

Hei kaikki,

perustin uuden blogin, kuten huomaatte. Kommentit tervetulleita!