Marokkolaisesta demokratiasta

30 09 2007

Marokon parlamenttivaalien (9.9. 2007, katso aikaisemmat jutut Marokon vaaleista ja politiikasta) äänestysprosentti jäi maan historian surkeimmaksi: vain 37% äänestäjistä vaivautui uurnille. Demokratiaa voidaan pitää vaalien yhtenä häviäjänä, vaikka kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan vaalit olivat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta läpinäkyvät ja demokraattiset. Lisäksi 19% äänistä mitätöitiin, ne olivat joko valkoisia lappuja tai jotain muuta kuin poliitikkojen nimiä /numeroita. Voisiko osasyynä olla se, että jopa 57% äänestysikäisistä on lukutaidottomia? Ranskankielisen Tel Quel-lehden haastattelema koulutettu äänestäjäkin sanoo raapustaneensa paperiin mitä sattuu, kun ei yksikään puolue kiinnostanut. Hyväksi uutiseksi voidaan laskea se, että 80% äänestäjistä kävi hakemassa äänestyslipukkeen lähimmältä äänestyspaikalta ennen vaaleja.

Tel Quelissa arvellaan marokkolaisten kysyneen itseltään ”uskonko järjestelmään?”. Viisi miljoonaa vastasi: en. Länsimaissa ja Marokon kriittisessä lehdistössä, johon Tel Quel luetaan ( ja jolla on ollut huono vuosi, Marokon sananvapaustilanteesta saan toivon mukaan blogattua myöhemmin) on arvosteltu kuninkaan kaikkialle ulottuvia valtaoikeuksia. Mutta TQ:n haastattelema sosiologi viittaa käsittämättömään kyselytulokseen: 95% marokkolaisista toivoisi, että kuninkaalla olisi enemmän valtaa. Vaikka tilastoa epäilisi, niin silti on selvää, että perustuslain 19. artiklan kritisointia harjoittaa pieni osa poliittista ja mediaeliittiä (esimerkiksi Tel Quelia ja sen arabiankielistä sisarjulkaisua luetaan 30-miljoonaisen kansan piirissä vähän). Kansa luottaa kuninkaaseen paljon enemmän kuin poliittisiin puolueisiin. Ihmiset valittavat, että kansanedustajat katoavat vaalien jälkeen eikä heistä kuule mitään. Sen sijaan kuningas Mohammed VI:n tekemisiä voi seurata joka päivä televisiosta: ”M6” tapaa valtiollisia vieraita, osallistuu neuvotteluihin, avaa sairaalan siellä ja moskeijan täällä. Kuningasta ihaillaan vahvana johtajana joka välittää kansasta, ja hänen kuviaan riippuu jokaisen puodin tai kahvilan seinällä.

Vaalien jälkeen islamiin nojautuvan PJD:n (Kehitys- ja oikeuspuolue) edustajat syyttivät muita puolueita äänten ostamisesta. He pettyivät saatuaan parlamenttipaikkoja melkein puolet odotettua vähemmän. Mutta islamistit olivat useissa kaupungeissa ehdottomasti suosituin puolue. PJD sai paljon ääniä urbaanilla Casa-Rabat-Tanger -akselilla. Maaseudulla, Saharassa ja Rifillä, sekä kaupungeista Marrakeshissa pärjäsivät muut puolueet. Maalla äänestysprosentti oli korkeampi kuin kaupungeissa. PJD:tä äänestettiin pohjois-Marokossa, Istiqlalia etelässä. Tel Quelin mukaan maaseudulla äänestetään ehdokkaita heidän paikallisen asemansa, ei poliittisen ideologian perusteella. Saharassa (johon marokkolaiset laskevat myös Länsi-Saharan) äänestettiin erityisesti heimosyiden perusteella.

Konservatiivisen Istiqlal-puolueen vaalivoittoa on selitetty sen tehokkaalla puoluekoneistolla ja hyvällä paikallisella vaalityöllä. Kuningas on nimittänyt Istiqlalin pääsihteerin Abbas El Fassin pääministeriksi ja hallituksen kokoajaksi. Tel Quelissa tätä pidetään huonona ratkaisuna demokratian kannalta. Toisaalta on hyvä, että kuningas kunnoittaa vaalitulosta pääministeriä nimittäessään, ja lisäksi El Fassin ohittaminen olisi loukannut koko Istiqlal-puoluetta. Mutta El Fassi ryvettyi 2000-luvun alussa työministerinä eräässä skandaalissa, ja mikä pahempaa, hänen poliittinen agendansa perustuu ensisijaisesti kuninkaan tahdon mukailuun, eikä hänen uskota edustavan edistystä tai moderneja arvoja. El Fassi on siteerannut kuninkaan vuosittaisia valtaanastujaisjuhlan puheita inspiraationsa lähteenä ja sanonut luottavansa vain kuninkaaseen vapauksiensa takaajana. Tuleva pääministeri ilmoitti kuitenkin olevansa avoin kaikelle poliittiselle yhteistyölle, joitakin vähemmistösuuntauksia, ”kuten (Länsi-) Saharan itsemääräämisoikeutta tai valtion maallistumista (laïcité) kannattavia”, lukuun ottamatta. Hänen taholtaan tuskin kannattaa odottaa suuria ajatuksia tai edistyksellisten uudistusten ajamista -paitsi tietysti jos ne ovat kuninkaan ideoita.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Istiqlalin, vasemmistopuolueiden USFP:n ja PPS:n, Mouvement populairen, ja RNI:n muodostama koalitio jatkaisi hallituksessa. PJD:n islamistit jäänevät taas pois hallituksesta, mikä harmittanee paitsi heidän tukijoitaan myös monia vastustajia, jotka toivoisivat puolueen suurelta osin oppositioasemaan perustuvan suosion kääntyvän laskuun.

Marokon vaaleista englanniksi: Al Jazeera ja Financial Times.

Mainokset




Marokon politiikasta

9 09 2007

Monille suomalaisille Marokon poliittinen elämä lienee melko hämärää, joten alla lyhyt tulkinta merkittävimmistä toimijoista. Lukaisin vaaliohjelmat pikaisesti, kommenttini eivät siis ole mitään syvällistä analyysia.

Istiqlal, joka saanee vaaleissa eniten parlamenttipaikkoja, on Marokon puolueista vanhin. Se perustettiin vuonna 1943 ajamaan Marokon itsenäisyyttä Ranskan siirtomaavallan alta. Puolue edustaa nationalistista oikeistoa tai keskustaoikeistoa. Vaaliohjelmassa mainitaan (toisin kuin PJD:llä) Marokon kansainvälisen roolin vahvistaminen ja Maghreb-maiden (Marokko, Tunisia, Algeria, usein myös Libya ja joskus Mauritania) yhtenäisyyden vahvistaminen. Algerian ja Marokon välien paikkaaminen edellyttäisi Länsi-Saharan kriisin ratkaisua, eli duunia riittää. Istiqlalin vaaliohjelma on myös selkeästi talouspainotteisepi, ja siinä on paljon konkreettisia parannusehdotuksia.

PJD (ransk. Parti de Justice et Developpement, nimetty Turkin AKP:n mukaan. Sori, nämä ovat kaikki ranskaksi, en osaa pahemmin arabiaa) on puolueena nuori, mutta itse asiassa jotkut sen jäsenistä olivat jo 197o-luvulla radikaalissa islamilaisessa nuorisoliikkeessä mukana. Vuonna 1998 perustetun islamiin nojautuvan (suoranaisesti uskonnolliset puolueet kielletty Marokossa, minkä vuoksi PJDläiset eivät kutsu itseään islamisteiksi, mutta kaikki muut kutsuvat) suosio vuoden 2002 parlamenttivaaleissa yllätti kaikki. Puolue jätettiin kuitenkin oppositioon. PJDläisistä osa on vanhoillisia islamisteja, jotka mielellään näkisivät valtiota johdettavan sharian tiukan tulkinnan mukaan. PJD:n liberaalimmille edustajille, joihin myös puheenjohtaja El Othmani kuuluu, kelpaa islamin lähteiden itsenäisen tulkinnan, ijtihadin, käyttö uskonnon ja nykymaailman vaatimusten yhteensovittamisessa. Vaaliohjelmassaan PJD nosti uskonnollisten instituutioiden tukemisen, vähävaraisista huolehtimisen, perhearvot mutta myös naisten aseman parantamisen (nämä kaikilla puolueilla), demokratisoitumisen ja korruptionvastaisen tasitelun. PJD on huolissaan nuorista, mutta onko huumeista ja sukupuolitaudeista puhuminen sittenkin riskialtista populistiselle puolueelle?PJD on pyrkinyt esiintymään erityisesti köyhien puolueena, mutta sillä on merkittävää kannatusta myös korkeasti koulutettujen keskuudessa. Saattaa olla, että lukutaidottomat ihmiset vierastivat vaaleja…mutta toisaalta, äänestysprosentti oli ennätysalhainen.

Seuraaviksi tulivat Mouvement populaire, joka ajaa erityisesti berberikielten ja -kulttuurin asemaa, sekä Rassemblement national des indépendants, riippumattomat.

USFP (Union socialiste des forces populaires) on vasemmistolainen, lähellä keskustaa oleva puolue, joka oli edellisen kuninkaan Hassan II valtakaudella (1961-1999) pitkään oppositiossa. ”Lyijyvuosien” aikana radikaaleimmat sosialistit joutuivat vainon kohteeksi, tunnetuin uhri oli 1965 Pariisissa kadonnut Mehdi Ben Barka. USFP sai vuoden 2002 vaaleissa eniten paikkoja eli 50, nyt he näyttävät jäävän viidenneksi suureksi puolueeksi. Heidän vaaliohjelmaansa oli vaikea saada nettisivuilta auki, itse jättäisin jo sen perusteella äänestämättä…

Marokon puoluepolitiikan ulkopuolelle jättäytyy Al Adl Wal Ihsane (Oikeus ja hyväntekeväisyys), islamilainen liike joka marokkolaisen toimittajatuttuni sanoin ”hallitsee katua”. Liikkeen perustaja, Abdesslam Yassine, on alkujaan suufilaisveljeskunnassa vaikuttanut, mutta Sayid Qutbin teosten inspiroimana poliittisen islamin teille lähtenyt karismaattinen johtaja. Oikeudella ja hyväntekeväisyydellä ei ole virallista asemaa. Liikkeen annetaan toimia, mutta sen monet jäsenet ovat joutuneet oikeuden eteen, koska he eivät tunnusta kuninkaan asemaa Amir Al-Mouminina eli uskovaisten johtajana. He haluavat Marokosta islamilaisen demokratian. Yassine on ennustanut, että Marokon järjestelmä hajoaa sisäisiin ristiriitaisuuksiinsa, minkä jälkeen toteutetaan yhteiskunnan täysivaltainen islamisaatio (tämän piti tapahtua 2006, Yassine on sittemmin siirtänyt ennustetta). Liikkeen edustajat korostavat tulevan muutoksen rauhanomaista luonnetta. Yassinen tytär Nadia Yassine on noussut isänsä vanhetessa liikkeen näkyvimmäksi julkiseksi edustajaksi. On hankala sanoa, kuinka paljon Yassinen liikkeen kannatus vaikuttaa ”kuninkaan islamistien” PJD:n kannatukseen. Edellisten vaalien jälkeen PJD:tä äänestäneet tulivat onnittelemaan Yassinen joukkoja, eli kansan saattaa olla vaikea erottaa partajengiä toisesta. Paitsi että Yassinella on joulupukki ja Othmanilla trendikäs pikkuparta.

Oikeus ja hyväntekeväisyys on sanoutunut irti väkivallasta, mutta terrorismin uhkaa ei Marokossa voi aliarvioida. Keväällä nuori mies räjäytti itsensä nettikahvilassa onnistumatta tappamaan muita. Viime kuukausina on löydetty yhä uusia terroristisoluja, ja turvallisuustaso on tälläkin hetkellä tietääkseni huipussaan. Casablancan veristen terrori-iskujen (2003) jälkeen Marokon viranomaiset ovat pidättäneet useita terroristiryhmiä. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet terroristiepäiltyjen pidätyksiä ja oikeudenkäyntejä. Jihadistisen fundamentalismin pelätään leviävän nuorten marokkolaisten maailmaan erityisesti arabisatelliittikanavien (köyhempienkin asumusten katolla on lautasantenni), sekä köyhien kortteleihin pystytettyjen epävirallisten moskeijoiden ja internetkahviloiden kautta.

Marokon kuningas Mohammed VI on ylin poliittinen ja uskonnollinen auktoriteetti, joka viime kädessä määrää kaikesta. Lakialoitteet, joilla on kuninkaan tuki, saattavat kohdata voimakasta vastustusta, näin kävi esimerkiksi naisen asemaa parantaneelle perhelaille jonka jokainen kohta piti määritellä islamiin sopivaksi ennen kuin se meni läpi. Mutta kuninkaasta täysin riippumattomia instituutioita ei ole, ja hän pitää käsissään suurta osaa taloudellisestakin vallasta. PJD:n suosion ovat jotkut nähneet mahdollisuutena vaatia muutoksia, mutta toiset sanovat, että hallitukseen päästessään tämäkin puolue alkaisi myötäillä kuningasta.

Makhzen on termi, jolla viitataan Marokon johtavaan eliittiin. Kuninkaan perheen vaikutusvaltaisimmat jäsenet, ltärkeät liikemaailman edustajat, sotilaseliitti, maaomistajat, heimojen johtajat…eivät välttämättä kuitenkaan vaalein valittavat poliitikot. Ota tästä sitten selvää.

Naisten asema Marokossa on parantunut suuresti viime vuosina. PJD ja Al Adl asettuivat muutama vuosi sitten uudistetun perhelain taakse, ja ovat nyt äänekkäästi vaatimassa naisten oikeuksia. Marokkolaisiin feministeihin kuuluu nykyään sekä maallisia että naisten oikeudet islamilaiseen kehykseen asettavia (jälkimmäisen porukan tunnustaa päähuivista). Vaaleissa oli erillinen naisten lista naisehdokkaiden läpipääsyn helpottamiseksi. Marokon kansalaisjärjestökentässä naisten ihmisoikeuksia ajavat ryhmät ovat vahvasti edustettuina. Kaupunkien koulutetuilla naisilla on paljon mahdollisuuksia, mutta maaseudun köyhien, lukutaidottomien naisten aseman eteen on tehtävä vielä paljon.

Edit: Vielä tuosta terrorismista. En halua, että suomalaisille jäisi kuva, että Marokko on erityisen vaarallinen maa. Totta, että terrori-iskun vaara on aina olemassa, mutta sen tosiasiallista suuruutta on hankala arvioida. Kohtaamani ihmiset, jotka ovat tulevat sellaisista eurooppalaisista suurkaupungeista kuin Lontoo tai Pariisi ovat yleensä pitäneet Marokkoa vähintään yhtä turvallisena kuin kotikaupunkejaan. Marokko on suosittu turistikohde, ja monilla ranskalaisilla on kakkoskoteja Marokossa tai he vetäytyvät sinne eläkepäiviään viettämään. Marokon hallituksen toimia terrori-iskujen suunnittelusta epäiltyjä vastaan on välillä arvosteltu lehdistössä. On esitetty epäilyjä, että suuri osa pidätetyksistä olisi aiheettomia. Politiikan taustalla on uumoiltu olevan tarve luoda marokkolaisille mielikuva, että ilman järeitä toimenpiteitä (=vahvaa kuningasvaltaa) terroristit voisivat syöstä Marokon samanlaiseen väkivallan kierteeseen kuin Algerian 1990-luvulla. Algerian viimeaikaiset terrori-iskut ja Al Qaidan vaikutusvallan lisääntyminen alueella pelottavat luonnollisesti myös marokkolaisia. Maiden välinen maaraja on periaatteessa suljettu, mutta käytännössä ihmisten, aseiden ja jopa lehmien salakuljetus on suurta bisnestä. Vähän ennen vaaleja marokkolaisessa Meknesin kaupungissa nuori mies sytytti kaasukanisterin ja heitti sen päin turistibussia. Kuski sulki oven ja ainoastaan terroristi vahingoittui räjähdyksessä.

Marokkolainen terrorismi liitetään monesti köyhyyteen, mutta tämä ei ole koko totuus. Casablancan vuoden 2003 itsemurhaterroristit olivat kotoisin köyhästä Sidi Moumenin korttelista. Terrori-iskujen suunnittelijoina on kuitenkin ollut. mm. insinöörejä. Vuonna 2006 löydettyyn Ansar El-Mehdi -terroristiverkostoon kuului myös varakkaan luokan naisia. Nämä naiset, jotka olivat ilmaisseet kiinnostusta itsemurhaiskuihin Irakissa nähtiin joissain lehtijutuissa jännitystä ja romantiikkaa etsivinä haihattelijoina, kuin jonkinlaisina vallankumousromantiikasta innostuneina moderneina Madame Bovaryina. Tetouanin kaupungissa on eräs köyhä asuinalue, josta on monta nuorukaista lähtenyt Irakiin tehdäkseen itsemurhaiskun.





Marokon vaalit: islamistit eivät voittaneetkaan

9 09 2007

Marokon konservatiivinen Istiqlal-puolue on ilmeisesti voittamassa Marokon parlamenttivaalit, jotka pidettiin perjantaina. Ääntenlaskennan lopullinen tulos saadaan vasta sunnuntai-iltana, mutta tähänastisten tietojen mukaan Istiqlal olisi saamassa 52 paikkaa 325-paikkaisesta parlamentista. Islamiin nojautuva PJD, jonka kaikki odottivat voittavan vaalit, näyttäisi saavan 47 paikkaa. PJD on julistanut epäilevänsä vaalivilppiä ja sen edustajat uskovat lahjontaa tapahtuneen. Kansainväliset tarkkailijat eivät ole havainneet merkkiä tällaisesta. Sosialistinen USFP sen sijaan ei menestynyt vaaleissa: Istiqlalin kanssa hallituksessa vuodesta 2002 toiminut parlamentin suurin puolue näyttäisi olevan putoamassa viidenneksi. Marokon puoluekartta on hyvin hajanainen, ja vaikka UDFP:n, Istiqlalin ja PJD:n katsotaan usein olevan ”kolme suurta” (Suomen politiikasta tuttua termiä lainatakseni) niin varsinaisten suurpuolueiden aika Marokossa on ohi.

Kaikki gallupit ovat viitanneet siihen suuntaan, että PJD voittaisi ylivoimaisesti, joten tämä on erittäin yllättävää. Toisaalta näissä gallupeissa, olivat ne sitten marokkolaisten, yhdysvaltalaisten tms. tahojen teettämiä, voidaan nähdä paljon tarkoitushakuisuutta. Kuninkaanvaltaa ja toisaalta demokratisoitumista tukevan islamistipuolueen PJD:n pääseminen hallitukseen olisi monien länsimaisten tahojen etujen mukaista, oiva tilaisuus esim. USAlle näyttää, että (maltillinen) islam voi olla hyvä liittolainen. Vaikka vaalit olisivat kuinka avoimet ja rehelliset, niin poliittisen, taloudellisen ja uskonnollisen vallan langat ovat viime kädessä kuningas Mohammed VI:n käsissä. Kaikkia hallituspuolueita pidetään jossain määrin korruptoituneina. Vuosi sitten pidettyjen kakkoskamarin vaalien jälkipuinti ja useiden poliitikkojen joutuminen oikeuden eteen äänten ostamisesta syytettyinä näyttäisi merkitsevän sitä, että hallinto on valmis taistelemaan korruptiota vastaan.

Perjantaisten vaalien äänestysprosentti on ollut jotain 37, eli ennätysalhainen. Tämä antaa osviittaa siitä, että marokkolaiset olisivat pettyneet maansa politiikkaan. Kuningas on onnistunut tekemään joitakin naisten asemaa ja ihmisoikeustilannetta parantaneita uudistuksia, mutta tänä vuonna radikaalien viikkolehtien toimittajat ja mielenosoittajat ovat joutuneet vaikeuksiin viranomaisten kanssa, viimeisimpänä kuninkaan pilkkauksesta syytetty Telquelin päätoimittaja Ahmed Benchemsi. Kansainväliset think thankit ovat epäilleet, josko niin kutsuttu demokratisoituminen onkin vain kosmeettista lajia…

Kirjoitan myöhemmin aiheesta lisää, toiv. jo tänään. Tämä oli vain pikainen purkaus.

Päivittelen vielä toista Maghreb-uutista: kauhea terrorismin viikko maailmalla huipentui Algerian terrori-iskuun, josta Al-Qaida (tai sen Pohjois-Afrikan osasto, ent GSPC) ilmoitti olevansa vastuussa. Kun aamulla luin niin 30 ihmisen ilmoitettiin menehtyneen, hirveää!