Pelasta maailma, pysy kotona

10 11 2008

Helsingin sanomien sivuilla voi mitata hiilijalanjälkensä, eli selvittää omat vuosittaiset kasvihuonekaasupäästönsä. Minä lämmitän ilmastoa 6297 hiilidioksidikilolla vuodessa. Tulos on varmasti hyvin epätarkka: en tiedä, paljonko kulutan lämpoä, ja on vaikea arvioida omien metromatkojen kilometrejä. Joitakin ruoka-aineita kysyttiin erikseen, mutta testin kulutusosio oli hyvin ylimalkainen. Idea on kai saada ihmiset miettimään elintapojaan, ei tarjota varmoja lukuja.

Hiilijalanjälkeni on verrattain pieni. Hesarin mittaamat julkkisten jalanjäljet vaihtelivat ekoilevan kirjastoavustajan 4200 kilosta ralliautoilijan 21300 kiloon. Vuoden 2050 tavoite on viisi tonnia.

Voin rehvastella pienillä henkilökohtaisilla päästöillä vain siksi, että en ole lentänyt tänä vuonna mihinkään. Laitoin kokeeksi 2 tai 4 lentoa, ja mittari ponnahti korkeuksiin. Visiitit lähikaupunkeihin ja Viroon eivät hiilivaa’assa paljoa paina. Syön lihaa ja kierrätän jätteet, mutta sillä on testin  perusteella melko vähän merkitystä.

Jutulla oli ärsyttävä otsikko: ”Hiilijalanjälki kertoo, oletko hyvä ihminen”. Se laadittiin varmasti pilke silmäkulmassa, mutta silti. Kannatan vihreitä arvoja ja toivon, että ilmastonmuutoksen hillintä onnistuu. En halua pelata venäläistä rulettia maapallon tulevaisuudella. Mutta eikö riitä, että kaikki yrittävät tehdä parhaansa? Eikö ole kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön asia puuttua ihmisten ja erityisesti yritysten toimintaan, jotta hiilipäästöt saataisiin laskuun? Vihreä elämäntapa on mahtava juttu, mutta ihmisen arvottaminen hiilijalanjäljen perusteella haiskahtaa uuspuritanismilta. Maallistuneessa yhteiskunnassa ei tavoitella taivaspaikkaa mutta kilvoitellaan silti vanhaan malliin laihduttamalla, treenaamalla, menestymällä ja ilmeisesti myös kierrättämällä. Ihminen voi olla vaikka kuinka tunnollinen vegaani ja silti kohdella lähimmäisiään kuin häkkikanoja.

Surkeaa, että testissä ei laskettu työmatkoja hiilijalanjälkeen mukaan. Kai siksi, että ne ovat ”pakollisia”. Höpö höpö. Monet kokoukset voisi korvata puhelinkonferensseilla. Lomamatkalla sentään pääsee rentoutumaan, mikä lisää jaksamista ja tehokkuutta, uusliberalistienkin arvostamia hyveitä. Luulisi hermojen lepuuttamisella ja vieraisiin kulttuureihin tutustumisella olevan edes jotain arvoa ympäristön kannalta. Sillä lomailijan kannalta niillä voi olla valtava merkitys.

Mutta joo, kyllähän Eurooppaan voi mennä myös junalla. Jos on aikaa.

Ps. Loma on tietysti hyvin epätasa-arvoinen juttu. Jotkut pääsevät luxuskohteisiin, toiset naapurikaupunkiin. Monet eivät voi lomailla ollenkaan.

Itse olen suoraan sanottuna viihtynyt parhaiten lomilla, joilla tehdään jotain hyödyllistä, kuten vapaaehtoistyötä. Tiedän varsin hyvin, että voin nauttia tällaisesta lystistä koska opiskelen eikä minulla ole perhettä. En tykkää olla turistina, tekemättä mitään järkevää. Ehkä olen itse puritaani.

Linkit:

Hiilijalanjälkimittari

Orville Wrightin päiväkirja, 17.12.1903. Täältä se turmio alkoi!


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: