Barack Obama, maltillisten sankari

3 11 2008

Voiko sillanrakentaja yhdistää kahtiajakautuneen kansakunnan? Voiko kultaisen keskitien sanoma hurmata maailman? Voivatko maltilliset olla karismaattisia johtajia? Kyllä me voimme, tietää Barack Obama.

Yhdysvaltojen seuraava presidentti valitaan huomenna. Vaalikamppailu on saanut ennennäkemättömän määrän kansainvälistä huomiota: intohimoiset bloggarit pallon joka kolkalta viettävät kaiken aikansa internetissä, analysoiden vaalivideoita, kytäten gallupeja. Amerikkalaistunut britti Christopher Hitchens sanoi kerran, että maailman kaikki ihmiset haluaisivat äänestää USA:n vaaleissa. Pitää paikkansa, ainakin minun kohdallani. Mutta kerrankin haluaisin äänestää amerikkalaisen ehdokkaan puolesta, en pahinta vaihtoehtoa vastaan. Barack Obaman viesti toivosta ja muutoksesta on kerrassaan vastustamaton. Eikä suinkaan tuulesta temmattu: jotkut asiat voivat muuttua vain parempaan suuntaan.

USA:n politiikka vaikuttaa koko maailmaan, valitettavasti. Siinä mielessä on täysin järkevää vouhottaa vieraan maan presidentinvaaleista, vaikka äänioikeutta ei olisi. Viisitoista suomalaiskaveriani otti käyttöönsä toisen nimen Hussein -tosin vain Facebookissa. Tarkoitus on kritisoida Obaman toiseen nimeen kohdistuvia asiattomia hyökkäyksiä. Monen maan asukkailla on enemmän pelissä kuin suomalaisilla. USA:n kauppasaarrossa olevassa Kuubassa seurataan naapurimaan meininkiä silmä kovana. Kuinka vaalien tulos voi olla täysin arvaamaton? ihmettelevät diktatuuriin tottuneet kuubalaiset. Barack Obaman suosio todistaa heille, että alakoulussa opitut tiedot Yhdysvaltojen karmeasta rasismista kaipaavat päivitystä.

Amerikkalaisille tummaihoisen presidentin valinta olisi suuri symbolinen tapahtuma. Maan rasistista historiaa ei voi pyyhkiä pois, mutta siitä voi irrottautua muuttamalla nykyisyyttä. Jo Obaman nimeäminen demokraattien viralliseksi presidenttiehdokkaaksi kirvoitti pilapiirtäjissä poikkeuksellisen kilttejä kuvia pilvenreunalta katselevista Martin Luther Kingeistä. Obaman menestys on hänen omaa ansiotaan, mutta tie huipulle oli auki edellisten sukupolvien peräänantamattoman ja rohkean taistelun seurauksena.

Jos Yhdysvallat olisi tuote, saisi brändityöryhmä kenkää. Bushin hallinnon arvostus on lattialukemissa kotimaassa ja maailmalla. Me eurooppalaiset luemme uutisia amerikkalaisen koulutustason laskusta, tuloerojen huimasta polarisoitumisesta, väkivallasta ja takapajuisesta fundamentalismista. Ja naureskelemme ylimielisen suurvallan ahdingolle, hahhaa. Kunnes meitä muistutetaan uuden ajan dominoilmiöstä: kun  pankki kaatuu Wall Streetilla, niin muut seuraavat perässä, mantereelta toiselle.

Nyt amerikkalaiset sitten tulevat ja sanovat että hei, meilläpä onkin afrikkalais-amerikkalainen presidenttiehdokas jolla on hassu musliminimi. Joka puhuu toivosta ja muutoksesta ja todennäköisesti voittaa koko kisan. Kuten Obama mielellään muistuttaa, hänen tarinansa on mahdollinen ainoastaan Yhdysvalloissa. Totta, valitettasti. Useimmissa maissa presidentin oletetaan kuuluvan etniseen enemmistöön. Värillä on väliä, niin pinnallista kuin se onkin.

Positiivinen symboliikka on vaaleissa vain bonusta, kuten olla kuuluukin. Vaalit ratkaistaan pätevyydellä ja asiakysymyksillä, joista kuumin on talous. Obama vaikuttaa lyhyestä urastaan huolimatta John McCainia harkitsevammalta ja älykkäämmältä. The New York Times muotoili Obamaa tukevat argumentit osuvasti liittyessään miehen kannattajajoukkoihin (linkki), joten mainitsen vain pari juttua.

Maailmanpolitiikan kannalta neuvotteleva, harkitseva, ja Lähi-idän öljyn riippuvuudesta irti pyristelevä USA olisi tervetullut tulokas. Omassa maassa tulevaa presidenttiä odottavat järjettömät haasteet. Saa nähdä, miten demokraattien ajama terveydenhuollon uudistus toteutuu taantuman aikaan. Obaman parhaisiin puoliin kuuluu hänen selkeä tukensa uusiutuvalle energialle. Jos suunnitelma luoda vaihtoehtoisten  energialähteiden kautta työpaikkoja onnistuu, saattavat muut maat seurata perässä.

En missään nimessä kannata republikaaneja, mutta luulin McCainia Bushia paremmaksi poliitikoksi aina Sarah Palinin varapresidenttiehdokasvalintaan saakka. Kyyninen veto. Palinia odottaa loistava tulevaisuus uskonnollisen äärioikeiston tähtenä, mutta näissä vaaleissa hänestä taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. McCainilla saattaa olla pitkä ura ja jännittävä elämäntarina, mutta hänen rikkaita suosiva talouspolitiikkansa ja uhitteleva ulkopolitiikkansa täydennettynä Palinin hyökkäyksillä tieteellistä tutkimusta ja -maailmankuvaa vastaan tekee hänestä lähinnä rettelöivään kehitysmaahan sopivan ehdokkaan. Kahdeksan vuotta Bushia on toki tuuppinut Yhdysvaltoja tähän suuntaan, mutta haluaisin silti nähdä viimeisen suurvallan paremmassa valossa.

Obaman valinta hyödyttäisi keski- ja pienituloisia enemmän kuin McCainin, mutta ero ei ole päätä huimaava. On laskettu, että Obaman veropolitiikka toisi vähävaraisille noin 600 dollaria lisätienestejä vuodessa, ja kaikken rikkaimmilta napattaisiin 6000 dollaria enemmän – mikä ei ole heille summa eikä mikään. Obama haluaa parantaa keskiluokan oloja, minkä hän suorittaisi vähentämällä niiden veroja, jotka ansaitsevat alle 200 000 dollaria vuodessa. Mutta Le Monde Diplomatiquen mukaan vain pieni osa amerikkalaisista yltää edes 150 000 dollarin vuosituloihin, ja puolet kotitalouksista elää alle 50 000 dollarilla per vuosi. Tavalliset ihmiset hyötyisivät, varakkaiden ohella. Demokraattien poliittisessa puheessa kuitenkin unohdetaan keskiluokan realiteetit. Gore Vidal sanoi aikoinaan, että Yhdysvalloissa on vain yksi puolue, Pääomapuolue, ja siihen kuuluu kaksi oikeistosiipeä. Obama päätti torjua valtion mehevän kampanjatuen, joka asettaa katon vaalibudjetille. Hän onkin kerännyt ennätyksellisen vaalikassan joka toivottavasti avittaa voittoa, mutta silti: kannattaako rahalla mälläämistä rohkaista? Sehän asettaa rikkaista ja vähemmän rikkaista piireistä tulleet ehdokkaat erityisasemaan, puhumattakaan paineista miellyttää suurlahjoittajia.

USA:n seksuaalivähemmistöt näyttävät rakastavan Obamaa. Hän on puolustanut homojen ja lesbojen oikeuksia ja vastustaa Proposition 8:a, mutta ei hyväksy nais- ja miesparien avioliittoja, mikä on hiukan selkärangatonta ottaen huomioon että hän itse syntyi perheeseen, joka oli 1960-luvulla laiton monessa USA:n osavaltiossa. Kannan perustelu kristinuskolla ei sovi Yhdysvaltojen perustuslain sekulaariin henkeen, mutta kukapa siitä nyky-USA:ssa välittäisi. Myös mustien kansalaisoikeustaistelua vastustettiin aikanaan kristillisin perustein. Nerokas poliitikko M.L. King käänsi uskonnollisen retoriikan sorrettujen mustien tueksi.

Monet oikeiston edustajat pitävät Obamaa radikaalina vasemmistolaisena, mutta yllättävän moni republikaani – kuten tutut uuskonservatiivit Colin Powell ja Francis Fukuyama – on liittynyt hänen kannattajajoukkoihinsa. Maltillista oikeistoa viehättää erityisesti Obaman yksilönvapautta ja yrittäjyyttä ylistävä puhe. Senaattori kaipailee myös uudenlaista yhteisöllisyyttä. ”Emme ole niin kahtiajakautuneita kuin poliitikkomme väittävät. Olemme yksi kansa, yksi kansakunta”.

Yhdysvalloissa on 1960-luvulta lähtien käyty ns. kulttuurisotia, jotka ovat vain kiihtyneet viimeisen vuosikymmenen aikana.  Vaikka vaaleissa puhutaan taloudesta, Irakin sodasta ja energiapolitiikasta, niin suurta osaa amerikkalaisia kiinnostaa enemmän aborttipolitiikka, aselait ja evoluutio-opetus kouluissa. Jako kahteen leiriin, liberaaleihin ja konservatiiveihin, on syventynyt entisestään Bushin kaudella. Puhutaan punaisista ja sinisistä osavaltioista, niistä jotka äänestivät republikaanipresidenttiä ja niistä jotka äänestivät demokraatteja. Kummallakin puolella on omat uutislähteensä ja näin ollen oma totuutensa. Sain vuonna 2004 kiertomeilin joissa harmiteltiin, ettei Etelävaltioita aikoinaan (siis 1861) päästetty lähtemään eroamaan Unionista: nyt ne ovat taantumuksellisia, tuovat vähemmän veroja valtion kassaan ja äänestävät Bushin tapaisia konnia. Vaalivuonna 2008 olen törmännyt äärirepublikaanien sivuihin, joilla Obamaan liitetään rasistista kuvastoa, pidetään antikristuksena, ja mikä pahinta, kutsutaan sosialistiksi ja muslimiksi -hui!

Jos haluatte tietää, miten Obama ajattelee, tai ainakin miten hän pukee ajatuksensa poliittiselle kielelle, lukekaa hänen kirjansa Dreams From My Father ja The Audacity Of Hope. Ensimmäinen on 1990-luvulla kirjoitettu muistelmateos, toinen pari vuotta vanha poliittinen kirja. Audacityn kertojanäänen sovittelevuus yllätti minut. Tiesin, että mies on keskustahakuinen demokraatti, mutta silti. Muutama kuukausi sitten Obamaa vielä markkinoitiin ehdokkaana, joka on Hillary Clintoniin verrattuna vasemmalla. Mikä voi Suomen vinkkelistä katsottuna olla oikealla.

Kuunnelkaapa tätä:

“Spend time actually talking to Americans and you discover that most evangelicals are more tolerant than the media would have us believe, most secularists more spiritual. Most rich people want the poor to succeed, and most of the poor are both more self-critical and hold higher aspiration than the popular culture allows.”

Tai tätä:

”I imagine the white southerner, who, growing up, heard his dad talk about niggers this and niggers that, but has struck up a friendship with the black guys at the office and is trying to teach his own son different; who thinks that discrimination is wrong, but doesn’t see how the son of a black doctor should get admitted into law school ahead of his own son.

Or the former Black Panther, who decided to go into real estate, bought a few buildings in the neighborhood, and is just as tired of the drug dealers in front of those buildings as he is of the bankers who won’t give him a loan to expand his business.

There’s the middle-age feminist who still mourns her abortion, and the Christian woman who paid for her teenager’s abortion, and the millions of waitresses, and temp secretaries and nurses’ assistants and Wal-Mart associates who hold their breath every single month in the hope that they’ll have enough money to support the children that they did bring into the world.”

Erilaisten amerikkalaisten elämänkohtaloiden kuvaus poliittisessa kirjassa voi olla kosiskelevaa popularismia. Mutta halu ymmärtää ihmisten erilaisia valintoja on myös humaania politiikkaa, jota ei ole koskaan liikaa.

Obam on maltillisten sankari, sillä hän elättelee toiveita kahtiajakautuneen kansakunnan yhdistämisestä. Hän tarjoaa ihmisille toivoa, mikä ei ole pelkkää haihattelua. Toivon politiikka on vastalause pelon politiikalle, jossa äänestäjien eteen maalaillaan uhkakuvia. Jos ette äänestä sotaisaa presidenttiä niin terroristit tuhoavat kaiken mitä rakastatte. Jos ette äänestä tiukemman maahanmuuttopolitiikan puolesta niin länsimaissa on kohta sharia-laki käytössä. Pelon politiikassa asioita yksinkertaistetaan ja vastapuolta demonisoidaan, vaikka kyseessä olisi vain kilpaileva puolue. Vastustajat nähdään yhtenäisenä massana jonka kanssa ei voi keskustella sen sijaan että heidät nähtäisiin yksilöinä joilla on omat syynsä ajatella ja toimia. Jako ”meihin” ja ”niihin” on ylitsepääsemätön, ja herjat lentävät puolin ja toisin.

Ei niin, etteikö maailmassa olisi pelottavia asioita; niihin kannattaa suhtautua järkevästi. Miettiä, tutkia, selvittää. Nähdä nyanssit. Obama totesi vaalimainoksessa: en tule olemaan täydellinen presidentti. Lause lämmittää maltillisen pragmaatikon sydäntä. Jos poliitikko tunnustaa oman epätäydellisyytensä, hän on taipuvainen ottamaan selvää, konsultoimaan tutkimuksia, asiantuntijoiden mielipiteitä ja kansalaisten toiveita ennen päätöksentekoa -ei luottamaan sokeasti omaan ideologiaansa ja lähipiirin puolueellisiin arvioihin.

Poliitikkojen ei pitäisi vedota äänestäjien huonoimpiin puoliin, pelkoon ja vihaan, vaan siihen, mikä ihmisissä on parasta. Obama tekee juuri näin. Hänen retoriikkansa (esimerkiksi puheessa josta tehtiin laulu) on äärimmäisen isänmaallista. Siinä unohdetaan Yhdysvaltojen historian nykyiset ja aikaisemmat synkät kahtiajaot ja keskitytään yhteisiin saavutuksiin, yhteisiin arvoihin. Siihen mikä omassa maassa ja sen kansalaisissa on hyvää ja vaalimisen arvoista. Kunpa Suomessakin olisi yhtä innoittavia poliitikkoja.

Barack Obama pelon politiikasta (YouTube). Ja tsekatkaa myös ja erityisesti mainittu New Hampshiren puhe.

Adam Curtisin dokumentti Power Of Nightmares kritisoi painajaisilla pelaamista. Kolmiosainen sarja on katsottavissa Google Videossa. Dokumentin asiapuolessa on heikkoutensa, mutta sen varoitukset politiikan turmeltumisesta ovat tarpeen. (1.osa, Google Video)

UPDATE 4.11. Vaalit käynnissä, Obamamania nousussa.

Taloussanomat demokraattien kaksoisvoiton (presidentin- ja kongressivaalit) mahdollisista seurauksista.

Vuoden 2008 presidentinvaalit mullistivat USA:n politiikan. Internetin ja uusien medioiden merkitys kasvoi valtavasti, mitä erityisesti Obaman joukot osasivat hyödyntää (New York Times).

76 Yhdysvaltalaista Nobel-palkittua tiedemiestä kannattaa Obamaa: Bushin kausi on ollut yhtä painajaista USA:n tiedeyhteisölle.

Evankeliset kristityt pelkäävät Obaman voittoa. Eräs haastatelluista inhoaa ajatusta valehtelijan pääsemisestä presidentiksi, mutta iloitsee siitä, että Jumalan profetiat käyvät vihdoin toteen.

Obama on maailmalla ylivoimaisesti suositumpi kuin McCain, kertovat epäviralliset, epätieteelliset internet-äänestykset, esim. The Economistin sivuilla. Myös Helsingin Sanomien lukijat tykkäävät Obamasta.

Eurooppalaiset odottavat tulevalta Obamalandialta paljon, mutta onko heillä ruusunpunaiset lasit silmillään? Mary Dejevsky, The Independent.

Keniassa rakastetaan Obamaa, jonka Luo-heimoon kuulunut ekonomisti-isä aloitti työuransa vuohipaimenena. Luot ovat toimineet Keniassa lähinnä poliittisessa oppositiossa, ja maassa vitsaillaankin nykyään, että Luon on helpompi päästä USA:n kuin Kenian presidentiksi.

NYT:n kolumnisti Nicholas D. Kristoff helvetillisestä kannattajapossesta , Yhdysvaltojen mahdollisuudesta liittyä taas maailmaan, ja Obaman merkityksestä Amerikan imagolle.

Ennen vallankahvasta luopumista Bushin hallinto aikoo tehdä kaikkensa vähentääkseen amerikkalaisten kansalaisoikeuksia, vaikeuttaakseen ympäristölainsäädännön uudistamista ja uhanalaisten lajien suojelua, ja ties mitä.

”I did not vote for Obama today”, TPM-blogi. Omakohtainen kertomus äänestämisestä. Saattaa kostuttaa silmiä!

Jezebel-blogi haastatteli (tietysti liberaaleja) naisbloggareita aiheesta ”mitä teet jos Sarah Palinista tulee varapresidentti? ” Ei kivalta näytä.

UPDATE 5.11. Wuuhuu! Obama voitti. Avasin tietokoneen 5.55. ja kuudelta se ilmoitettiin. Hurjaa. Jotkut suomalaiskaverini valvoivat läpi yön. Myöhästyin töistä, tosin vain pari minuuttia, kun katsoin aamiaispöydässä Obaman kiitospuhetta. Myös McCain piti hyvän puheen.

obama2-002

Yes, we can! -vaalimantra joka kiiri ympäri maailmaa. USA:n demokratia ei olisi voinut toivoa parempaa peeärrää.

Näittekö sen hologrammijutun? Ohoh. Seurasin vaaleja aamulla CNN:ltä, ja vähän illalla. Mahtavaa nähdä puheet livenä. Ja kaikki hurraavat ja itkevät joukot USA:n kaduilla. Tuli mieleen pesäpallo-ottelun kuvaus Don DeLillon Alamaailmasta: ”Suuren luokan kaipaus tekee historiaa.”

Obama, ryhdy jo töihin! kehottaa Taloussanomat. Karut ajat odottavat.

Obaman ilmastopolitiittiset linjaukset avittavat Suomen USA-vientiä. Ehkä myös ilmastoa? (Taloussanomat, Vihreä Lanka).

Kuviteltu, mutta todenoloinen keskustelu siitä, miksi muiden maiden ihmiset haluavat omia USA:n presidentinvaalit. (Open Demokracy)

Mitä Obaman valinta merkitsee maailmalle (New York Times). ”There is another paradox about the world’s view of the election of Mr. Obama: many who are quick to condemn the United States for its racist past and now congratulate it for a milestone fail to acknowledge the same problem in their own societies, and so do not see how this election could offer them any lessons about themselves.” Toivottavasti tämä muuttuu! Ainakin jutun mainitsema nigerialainen kolumnisti kiinnitti asiaan huomiota ja kritisoi maansa politiikkaa suvaitsemattomuudesta. Kaverini sanoi keväällä, että Clintonin valinta olisi maailman kannalta suurempi edistysaskel kuin Obaman, koska Obama kuuluu USA:ssa syrjittyyn ryhmään eli mustiin,  mutta Clintonin maailmalla syrjittyyn ryhmään eli naisiin. Kukkua. Rasismi ja sovinismi ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä, valitettavasti. Monissa maissa naisia on politiikassa vähän tai ei yhtään, ja Clintonin menestys esivaaleissa tuskin jäi näiden maiden edistyksellisiltä ihmisiltä huomaamatta.

Kenia julistaa Obama-päivän.

Yhdysvaltoja pidetään jälleen unelmien maana (Washington Post). Näköjään isotkin valtiot välittävät siitä, mitä niistä maailmalla sanotaan…

Ranskalaisjulkaisu Rue 89 iloitsee Barack Obaman voitosta, mutta haluaa nähdä muutoksia oman maan poliittisessa ilmapiirissä – ehkä Ranskakin voi siirtyä post-rodulliseen (mon Dieu, mikä suomennos) yhteiskuntaan. Toisaalta, miksi valkoisen naisen ja mustan miehen poikaa sanotaan mustaksi? Lehti löytää myös hyviä puolia Bushin hallinnosta, mutta on samalla laittanut kaikille presidentinvaaleja käsitteleville sivuille pop-up-kuvan, jossa Obama potkaisee Bushia persuksiin. USA-myönteinen Ranska -tätä ei voi ymmärtää…

Le Figaro summaa ranskalaispoliitikkojen kommentteja Obaman voitosta.

Afrikkalaiset ovat ylpeitä Obamasta, mutta ainakaan Jeune Afriquen (ransk) haastattelemat asiantuntijat eivät usko suuriin muutoksiin USA:n Afrikan-politiikassa. Obama joutuu epäkiitolliseen tehtävään, myymään Africomia, USA:n puolustusministeriön sotilashanketta Afrikan maille.

Al Jazeera haastatteli Gazan asukkaita heidän ajatuksistaan USA:n presidentinvaalien suhteen. Useimmat eivät elättele suuria toiveita.

Israelilainen Haaretz-lehti olettaa, ettei Obama hylkää Israelia. Presidentti voi jatkaa USA:n Israel-Palestiina-konfliktin politiikkaa ”tiekartan” pohjalta. Jutussa mietitään myös Yhdysvaltojen vaalien vaikutusta Israelin tuleviin vaaleihin.

Reaktioita ympäri maailmaa, NYT, mm. Arabierariemiraateista ja Venezuelasta. Chavez joutuu ehkä miettimään propagandapolitiikkansa uudelleen.

Nuorten eurooppalaisten ja amerikkalaisten journalistien kuvauksia vaalivalvojaisista (Cafe Babel).

And Then They Wept. Kolumni USA:n mustien surullisesta historiasta, joka heijastuu Obaman voittoon. Hurjaa. Obamahan ei ole orjien jälkeläinen, mutta hänen ihonvärinsä symboloi voittoa menneisyyden painolastista.

Edistystä yhdellä ihmisoikeusrintamalla, takapakkia toisella. Kalifornian Proposition 8 meni läpi, ja samaa sukupuolta olevat avioparit eivät enää ole naimisissa keskenään. The Advocaten sivuilla kolumni lgbtq-oikeuksien ja demokraattien politiikan vaikeasta suhteesta.

Liberaali The New Republic kirjoittaa , että suuri osa USA:n kansasta on muuttunut liberaalimmaksi, mutta demokraatit eivät ole osanneet vastata poliittiseen haasteeseen. Uskoisikohan tuota -näimmehän juuri uuskonservatiivin USA:n henkilöityvän Sarah Palinin hahmossa. Samasta aiheesta brittiläisestä TimesOnlinessa.

Tsekatkaa myös Bill Clintonin entisen puheenkirjoittajan David Kusnetin analyysi McCainin ja Obaman puheista. McCainin puhe tosiaan kosketti -hän hoiti häviönsä arvokkaammin kuin kampanjansa, ja yritti selvästi rauhoitella republikaanien katkerimpia aineksia.

Lehtiä lukeminen on hämmentävää. Koko maailma on yhtäkkiä haltioissaan Yhdysvalloista. Onhan Barack Obama hurja muutos George W. Bushiin. Kelatkaa: Valkoisen talon isäntä jota voi siteerata muutenkin kuin huumorimielessä. Olen oppinut jotain maailmasta, ja itsestäni. Me kuulumme kaikki USA:n vaikutuspiiriin, ja olemme sen henkisten siirtomaiden asukkaita.

P.S. South Park teki sen taas. Kuinka piirrossarjan jaksossa voidaan näyttää animoituja versioita vain 23 tuntia aikaisemmin pidetyistä puheista? Parodioida yksityiskohtia presidenttikilvan loppumetreiltä? Tässä(kin) on joku salaliitto takana…


Toiminnot

Information

One response

23 01 2009
Arvo Mäki

Obaman puheen johdosta

Sodan lietsominen terroristeja vastaan on vain lisännyt terrorismia, vihaa sekä väkivaltaa.
Obama muutti sodan lietsomisen retoriikan rauhan ja yhteistyön sekä vastuun kantamisen retoriikaksi.
Jokainen, joka edistää yhteisymmärrystä eri kulttuurien välillä sekä kanssaihmistensä välillä, on edistämässä rauhan aikakautta maapallollamme.
Jokainen, joka ottaa vastuuta elämästään ja lähimmäisistään, edistää hyvinvoinnin edistymistä, ei vain taloudellisessa mielessä vaan myös henkistä hyvinvointia.
Jokainen, joka on oikeudenmukainen muita ja myös itseään kohtaan, edistää oikeudenmukaisemman maailman kehitystä.
Jokainen, joka arkielämässään ottaa huomioon ympäristönsä saastumisen ja energiavarojen kulumisen, lisää myös tulevien sukupolvien elämisen edellytyksiä.
Jokainen miettiköön, onko riidan ja sodan lietsoja vaiko rauhan ja hyvinvoinnin rakentaja. Haluaako elää sorron ja vihan maailmassa, vaiko rauhan, ystävyyden ja keskinäisen yhteistyön maailmassa.
Vain yhteisellä ponnistuksella päästään niihin päämääriin, joita Obama otti puheessaan esille.

Obaman haasteen johdosta

Miten suhtaudutaan tähän kyynisyyden ja luottamuksen puutteen (liittyy arvotyhjiöön tavallaan) torjuntaa, jota Obama julistuksessaan peräänkuulutti, Suomessa ja muuallakin.
Kyllä työtä riittää myös meillä Euroopassa ja koko maailmassa.
Tajuavatko ihmiset missä mennään? Eli mitä pitää korjata asenteissamme ja samalla toimintatavoissamme.
Tämä Obaman haaste pitäisi olla esillä ja käsittelyssä. Kävelläänkö ohi ja meno jatkuu entisellään?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: