Mitä opin tällä viikolla

27 08 2008

Päätin pitää päiväkirjaa viikon aikana oppimistani asioista. Tehtävän johdonmukainen toteuttaminen osoittautui vaikeaksi. Alun perin tarkoitus oli pysytellä tiukasti faktoissa, mutta lipsuin pian jorinaan ja puoliksi ajateltuihin mielipiteisiin. Käytin viikostani 51 tuntia työhön ja työmatkoihin, mutta en oppinut reseptionistan hommissa mitään muuta kuin laminointikoneen käyttöä. Onneksi siellä oli internet.

Maanantai

Suomen sodan (1808-09) leipäpulalla oli vaikutuksensa siihen, että Ruotsin ja Suomen armeijoissa otettiin näkkileipä kenttämurkinaksi. (lähde: Hesari)

Espoon kaupunki on käyttänyt maan pakkolunastusoikeuttaan vain kaksi kertaa. (kaveri)

Älä koskaan ikinä muutu on Egotripin biisi, ei Don Huonojen. Ei pidä teeskennellä tuntevansa pop-musiikkia jos ei sitä tunne.

Antropologit voivat välttää noloja virheitä à la Margaret Mead asumalla tarpeeksi pitkään tutkimassaan kulttuurissa, jolloin siihen pakostikin tutustuu pintaa syvällisemmin. Ystävyys tutkittavien kanssa saattaa joskus aiheuttaa tutkimuseettisiä dilemmoja, mutta yleensä tuttavallinen suhde ihmisiin on tiedonhankinnan kannalta pikemminkin plussaa. Sain lisäksi kuulla käytännön kokemuksia Rion favelassa elämisestä. (vanha kaveri jonka tapasin sattumalta ja joka kutsui luokseen syömään salaattia).

Tiistai.

Suomalaiset marketit voivat olla amerikkalaisten silmissä huvittavia. (Fail Blog)

Ei kannata luottaa reittioppaaseen ja luulla, että johonkin pääsee kätevimmin Espoon kautta oikaisemalla.

Jos on kerrassaan pakko mennä Espooseen, niin pitää mennä pyörällä ja ottaa kunnon kartta mukaan. Espoo on mahtava paikka niin kauan kuin siihen suhtautuu metsänä jossa on taloja, ei kaupunkina jossa on metsää.

Jos joutuu menemään bussilla Espooseen, niin kannattaa käyttää reittiopasta ja lisätä noin tunti matkustusaikaa sen antamiin reitteihin. Jokin menee kuitenkin aina vikaan.

Espoossa matkustellessa on hyvä pitää paperinenäliinoja mukana, sillä myöhästyttyään bussista, jäätyään väärällä pysäkillä ja liftatessaan toiselle pysäkille voit joutua käymään ”naistenhuoneessa”.

Tämä kaikki tukee hypoteesia, jota olemme kehitelleet Lostia seuraavien helsinkiläiskaverieni kanssa. Espoo muistuttaa Craphole Islandia (ransk. île pourri). Meno- ja paluumatkan on tapahduttava tismalleen samaa reittiä tai seuraa ”sivuvaikutuksia”. Espoossa aika kulkee eri tahtia kuin tosimaailmassa, mikä selittää miksi määränpäähän saapuu vasta 1-2 h Reittioppaan antamien tietojen jälkeen. Jos Espoon-matkaaja tarvitsee ”vakion”, suosittelen Helsinkiä. Se on yllättävän lähellä, vaikka vaikea saavuttaa.

En ole ainoa, joka sanoo Venäjää aina välillä vahingossa Neuvostoliitoksi. Varsinkin kun se käyttäytyy neuvostoliitonomaisesti. (keskustelu isän kanssa)

On olemassa vuokranantajia, jotka hyväksyvät lemmikit. Ehkä noin 10 per kaupunki. Pitäisikö sittenkin muuttaa Espooseen? Jos länsimetro rakennetaan, muuttuuko Espoo helpommin hallittavaksi?

Keskiviikko

”Lukihäiriö eli ongelma lukissa voi olla henkilön sielunelämälle kivulias asia. Siitä kärsivää ei tule mitenkään sanallisesti tai elein ja matkien halventaa, vaan hänen vaikeuksiinsa tulee suhtautua mitä suurimmalla ymmärryksellä ja hienotunteisesti.” Lähde: Aino Ahtiainen, Hameväen opas.

Hameväen opas on mahtavaa kamaa. Tykkäsin lukihäiriö-jutusta, sillä näinhän se on, toisten ulkonäköongelmiin tulisi suhtautua hienotunteisesti. Eikä hienotunteisuutta kannata unohtaa muissakaan tilanteissa. Lukihäiriö-sanan uudesta merkityksestä tulee mieleen äitini kertoma tarina. Joskus aivan pienenä ihmettelin äidin pukeutumista, ja hän selitti että kyseessä oli kerros-look. Pari päivää myöhemmin aloin vähäisellä puhetaidollani hokemaan, että pitää olla lukia, lukia! Äidillä kesti jonkin aikaa tajuta mistä oli kyse. Olin lapsena poikkeuksellisen kiinnostunut ulkonäöstä.

Torstai.

Sosiaalidemokraateilla on kampanja nimeltä Unelma. Hesarissa arveltiin, että demarit ammentavat M. L. Kingin perinnöstä. Tai ehkä Maria Guzeninan MTV-muisteloista. Omasta mielestäni Unelma kuulostaa lehmän, kääretortun tai kvarkin nimeltä. Seuraavaksi lumo, kauneus, ylös ja alas.

Kokoomuksella on Toivo. Onpas obamaista. No, on tänä vuonna nähty selvempiäkin Barack-plagiaatteja.

Kokoomus perustaa politiikkansa mm. kristilliseen etiikkaan. Oho. Puolueen onneksi tämä on Suomi eikä mikään sekulaari Turkki. Huvittaisi tietää, miten kristillinen etiikka sopii Kokoomuksen muihin arvoihin (demokratia, länsimainen talousjärjestelmä), joita Jeesus tuskin tunsi. Perustuuko etiikka Vuorisaarnaan vai Ilmestyskirjaan? Pitääkö varakkaiden kokoomuslaisten antaa omaisuutensa köyhille kuten Jeesus kehotti? Kuinka moni puolueväestä on edes lukenut Raamatun läpi?

En voi väittää lukeneeni Raamattua kokonaan, mutta minulle ei ole edes hihhuleimpina aikoinani tullut mieleen perustaa moraaliani kristinuskon tuhansiin epämääräisiin tulkintoihin. Inspiraatio on eri asia, ja sitä voivat tarjota uskonnot, filosofia ja poliittiset aatteet. Omatunto ensin, kuten sekularismia puolustava Austin Dacey sanoo.

Perjantai

Opin uuden ranskankielisen sanan, antéchriste. Se tarkoittaa antikristusta, kuten ehkä arvasittekin. Näköjään McCainin tukijoukot ovat tehtailleet mainoksen, jossa Obamaa vertautuu Charlton Hestonin esittämään Moosekseen, mutta retoriikka muistuttaa myös spekulaatioista, että Barack olisi itse antikristus. Tyhmät amerikkalaiset. Opin yläasteen uskontotunnilla, että Antikristus nousee valtaan EU:n kautta, ei USA:n. Silloin kristittyjä tullaan vainoamaan kuin Rooman aikoina konsanaan, koska he eivät suostu ottamaan pedon merkkiä (jonkinlaista viivakoodia) käteensä. Viivakoodin avulla Antikristus seuraa kaikkien tekemisiä. Ja ilmastonmuutosta ei kuulemma kannata pelätä, koska kun Jeesuksen toisen tulemisen myötä kaikkialle maailmaan saadaan puhdas, trooppinen ilmasto.

Nyt tajuatte miksi puolustan sekularismia. Kaikki kunnia jokaisen uskolle, mutta turha yrittää pakottaa kaikkia ihmisiä samaan muottiin.

Hestonin roolit kiertoon. Odotan sellaisen amerikkalaispoliitikon ilmaantumista, joka itkisi hiekkaan vajonneen Vapaudenpatsaan edessä.

Opin, että on olemassa ihmisiä, joille maksetaan siitä että he testaavat seksileluja. Sekä yksin että jonkun kanssa.

Miltäköhän tuntuu olla seksilelutehtaassa töissä? Missä seksilelut valmistetaan? Löytyykö kumisten dildojen taustalta hyvinpalkattuja ammattilaisia vai köyhää lapsityövoimaa? Kuuluvatko seksilelutyöläiset johonkin ammattiliittoon?

Käväisin Vanhan 1968-tapahtumassa ja opin, että toisten kuuskytluku loppui vuoteen 1970, toisten vuoteen 1978. Puhujilla oli hyviä pointteja, näkökulmia ja mielipiteitä jotka antoivat ajattelemisen aihetta, mutta en oikeastaan oppinut mitään uutta.

Lauantai

Suomen suosituin urheilija on Tero Pitkämäki. Hänen lajinsa on keihäänheitto ja hän sai siitä pronssia Pekingin olympialaisissa. Tiedän urheilusta niin vähän, että se alkaa olla jo häpeällistä. Urheilu on mielestäni jännittävää ainoastaan kun olen itse mukana liikkumassa tai pelaamassa. Jos tiedän jonkun ammattiurheilijan nimeltä niin se johtuu luultavasti siitä, että hän on esiintynyt mediassa jonkun muun kuin urheilua käsittelevän asian yhteydessä. Tero breikkasi tajuntaani sen Amnesty-jutun vuoksi, mutta vasta tänään opin liittämään häneen tittelin ”keihäänheittäjä” pelkän ”urheilijan” sijaan. Onhan se nolo moka, jos Amnesty on laittanut listaansa urheilijoiden nimiä heidän tahtomattaan, mutta asian uutisointi oli silti aika kamalaa, ”härskiä”-otsikoineen päivineen. Sanoiko joku urheilijoista tosiaan, että on olemassa ihmisoikeusloukkauksia pahempia asioita? Jään uteliaana odottamaan, että joku kertoisi mitä nämä mahtaisivat olla.

Muita urheilijoita joiden nimet olen oppinut näiden olympialaisten yhteydessä: Phelps, uimari. ja akvaario-otus, hah. Lisäksi Hesarin Kuukausiliitteessä oli juttu Ruotsista joka on ihana maa koska sieltä on kotoisin joku ihana naisurheilija jonka nimi alkaa C:llä.

Opin myös uuden ranskankielisen sanan, colistier. Se tarkoittaa henkilöä joka on jonkun kanssaehdokkaana vaaleissa, kuten Joe Biden Barack Obaman varapresidenttiehdokkaana. Jostain kumman syystä olen viime aikoina lukenut USA:n presidentinvaaleista ranskalaisista nettilehdistä. Uutisten sisältö on melko samanlaista kuin suomalaisissa lehdissä: Obama, Obama, Obama, Obama, Obama, Fagerholm, Obama, Obama, Obama….Aina välillä mainitaan joku McCain, joka näyttää ajoittain jopa johtavan kisaa.

Sunnuntai

Yritin korjata urheilutietämättömyyttäni.

EU voitti olympialaiset 273 mitalilla! Wuuhuu! Olin kerrankin innoissani urheilu-uutisesta. Sitten sain selville ettei näitä oikeasti lasketa, paitsi Café Babelin sivuilla.

Suomi sai yhden kultamitalin, yhden hopean ja kaksi pronssia. Onnea Satu, Sanna ja Minna, Tero ja Henri! Unohdan nimenne huomenna. Jouduin turvautumaan Wikipediaan tiedon löytämiseksi. Ilmeisesti uutissivustoilla luullaan, että ihmiset seuraavat olympialaisia päivittäin eikä niille ole järjestetty tärkeimpiä tietoja nopeasti löydettäviksi.

Opin myös, että käsittämättömiä määriä ruokaa heitetään hukkaan, tutkimuksen mukaan jopa puolet maailmassa tuotetusta ruoasta. Kamalaa! Tähän vaikuttaa varmasti monia tekijöitä, kuten huonosti suunnitellut tuotanto-ja myyntiketjut sekä nirsoileva kulutuskulttuuri. Työskentelin nuorempana pikaruokalassa, ja muistan surreeni kymmenen minuutin ikäisinä poisheitettyjä hampurilaisia. Me työntekijät emme tietenkään saaneet koskea niihin.

Toisaalta tutkimus saattaisi kerrankin tukea paheellisia kulutustottumuksiani. Olen sekasyöjä ja ostan yleensä halvinta. Reilun kaupan kahvit ja banaanit sopivat budjettiini, mutta luomutomaatit on pakko jättää hyllyyn. Suuri osa syömästäni proteiinista koostuu viimeisen päivän lihoista. Tiedättehän, hinta-alennus 50 %. Lähikaupastani löytyy tällaista lihaa lähes joka päivä, ja ilman minua ja muita vähävaraisia opiskelijoita ne nakattaisiin roskiin. Kuten partiokaverini muotoili muinaisilla retkillämme: jos jotain ruokaa yli jää, sen Kaspardus sisäänsä mättää.

Viikon oppimiset: keskiverto tulos. Opin aika vähän mitään konkreettista. Opin taas kerran, että en tiedä tarpeeksi tärkeistä asioista, ja että oppiminen ei tapahdu itsekseen.

Linkit:

Hesari

Armeija ei luovu näkkäristä

Espoon kaupunki

Älä koskaan ikinä muutu, YouTube

Code of Ethics, American Anthropological association

Fail blog

Espoon karttapalvelu

Back In The USSR, The Beatles, YouTube

Aino Ahtiainen: Hameväen opas

Demarit

Kokkarit

Unelmatorttu, Maku-reseptiarkisto

Martin Luther King: I have a dream-puhe, Google Video

Austin Dacey

Raamattu

Mc Cainin kampanjavideo: Barack Obama ”The One”, YouTube

Heston ja Vapaudenpatsas, SPOILER, YouTube

YLEn Elävä arkisto: Vanhan valtaus 1968

Liberation

Cafe Babel

Treehugger

The Onion

Pekingin olympialaiset: One World, One Dream.

UPDATE 7.10.2008: Kävin Kokoomuksen sivuilla, jotka oli uusittu. Siellä ei enää puhuta kristillisestä etiikasta, vaan mm. perinteistä ja ”hengellisestä ja aineellisestä pääomasta, jonka edeltävät sukupolvet ovat meille jättäneet”.


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: