Tervetuloa vuoteen 2008

2 01 2008

Vietin hauskan uudenvuodenaaton kotibileissä Vallilassa. Teemana oli Millennium, ja biletimme vuosituhannen vaihteen hittien tahtiin. Silloiset ärsyttävät renkutukset ovat muutamassa vuodessa muuttuneet kaivatuiksi nostalgiabiiseiksi.

Jouluvisiitillä vanhempieni luona katselin äitini kanssa hänen lempparivideoitaan YouTubesta. Äitini musiikkimaku on pysynyt samana 40 vuotta. Hän muisti ketä aikoinaan piti Hollies-bändin jäsenistä komeimpana ja kuka hänen ystävistään toi Marianne Faithfullin ”Little Bird”-singlelevyn Lontoosta.

The New York Timesin nettisivuilla on hyvä kuvakavalkadi vuodenvaihteen juhlinnasta eri puolilta maailmaa. Lempparini on kuva lumessa leikkivästä lapsesta Moskovan punaiselta torilta. Onko lapsen kädessä tähtisadetikku?

Kaikkialla uusi vuosi ei ole antanut aihetta juhlaan. Pakistanilaisen oppositiojohtajan Benazir Bhutton murha järkytti mutta ei yllättänyt. Bhutto oli jo selvinnyt 120 ihmistä tappaneesta attentaatista, ja Pakistanin poliittinen tilanne on pitkään ollut todella pelottava.

Selailin jokin aika sitten erästä International Herald Tribune -lehden numeroa. Ensin tuli vastaan Pakistanista kertova uutinen. En muista tarkalleen mitä uutisessa kerrottiin, mutta se sai minut huolestumaan. Jonkin verran. Sitten käänsin sivuja, ja sain eteeni artikkelin Hollywood-käsikirjoittajien lakosta. Artikkelissa sanottiin, että jos lakko jatkuu, niin Lostin seuraava tuotantokausi jää vain kahdeksan jakson mittaiseksi. Kamalaa! eihän tällaista voi tapahtua, ajattelin hädissäni. Sitten alkoi hävettää. Pakistanin kansan ahdinko herätti minussa paljon vähemmän ahdistusta kuin fiktiivisen sarjan kohtalo. Olen huono ihminen, ja todella huono aikuinen.

Puhuin eilen kahvilassa kaveripariskunnan kanssa siitä, kuinka uutiset ulkomailta järkyttävät enemmän jos on jokin side maahan. Kaverini kertoi seuraavansa Kenian tapahtumia tarkemmin kuin muiden Afrikan maiden. Hän on ollut maassa opintomatkalla, tuntee kulttuuria ja osaa kieltä. Omiin korviini tai silmiini kantautuu harvoin tietoja Keniasta. Mutta tänään katselin kuvasarjaa Kenian vaaleja seuranneista mellakoista edellä mainituilla New York Timesin sivuilla. Väkivalta on vaatinut jo 300 ihmisen hengen. Ainakin 50 kirkkoon paennutta kuoli väkijoukon sytytettyä rakennuksen palamaan.

Jäin ihmettelemään, kuinka valokuvaajat ovat päässeet ottamaan väkivaltaisia mellakkakuvia , läheltäkin. Onko heillä joku supermetodi? Ja kuinka he uskaltavat? Ylittääkö heidän ammattietiikkansa (tai kunnianhimonsa) itsesuojeluvaiston?

Surullisimmassa kuvassa 80-vuotias nainen kantaa kissaa. Naisen talo poltettiin ja kissa oli ainoa omaisuus, jonka hän pystyi pelastamaan.

Tervetuloa vuoteen 2008. Ihminen on ennallaan.

Tsekkaa myös:

  • Fora.tv : Benazir Bhutto puhuu ja vastaa kysymyksiin (englanniksi) New Yorkissa Council of Foreign Relationsin tilaisuudessa elokuussa 2007.

Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: