Kaspardus haastattelee itseään

10 11 2007

Kaspardus: Hei Kaspardus, mitä kuuluu?

Kaspardus: Ihan hyvää, entäs itsellesi?

K: Hyvää, kiitos. Mitä olet puuhaillut viime aikoina?

K: Olen yrittänyt tehdä gradua, mutta en ole pahemmin edistynyt. Osittain se johtui siitä, että olin keikkatöissä, osittain…no, en vain saanut mitään aikaiseksi.

K: Tiedän tunteen. Käsittämätöntä kuinka paljon aikaa saakin kulumaan ihan vain vanhaan kunnon ei-mihinkään.

K: Joo, ei-mitään taitaa olla maailman yleisin huvi. Kohta alan todella panikoida, koska minunhan pitäisi valmistua ennen kesää.

K: Kyllä se siitä, uskon sinuun.

K: Kiitos.

K: Haluaisin kysyä jotain blogistasi. Miksi kirjoitat blogia?

K: Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, ja toivon, että minulla olisi mahdollisuus tulevaisuudessa kirjoittaa enemmänkin, ehkä jopa ansaita elantoni kirjoittamalla. Minulle on tärkeää tehdä työtä, josta syntyy pysyvä, fyysinen lopputulos. Voisin tietysti myös mennä takaisin Kotipizzaan leipomaan pizzoja.

K: Niin, sinä…tai siis mehän pidämme pizzasta.

K: Ja melkein kaikesta muustakin ruoasta, kunhan raaka-aineet ovat hyviä eikä lihaa ole jatkettu jauhoilla. Mutta toki bloggaukseen on muitakin syitä kuin kirjoittamisen harjoittelu. Tahdon jakaa ajatuksia itseäni kiinnostavista asioista muiden kanssa. Onko se narsistista?

K: Jos on niin tuskin ainakaan kovin vakavan lajin narsismia.

K: Miten määrittelet vakavan lajin narsismin?

K: No jos esimerkiksi haastattelee itseään.

K: Joo, kuulostaa pahalta. Haluan vielä korostaa, että kirjoitan blogia omaksi ilokseni kun ehdin. En jaksa enkä pysty seuraamaan mitään ilmiötä kattavasti. Kirjoituksia voi olla hyvinkin erilaisista aiheista, ja mielipiteeni saattavat vaihdella.

K: Toivottavasti mielipiteesi eivät vaihdu liian usein. Sehän antaisi kuvan että sinulla…tai anteeksi meillä olisi jotenkin jakautunut persoonallisuus.

K: Pois se meistä. Olemme harmoninen persoona.

K: Eikö blogi vie sinulta liikaa aikaa?

K: Joskus kyllä. Syyskuussa kirjoitin ensi-innostuksen vallassa liikaa ja työni taisi kärsiä. Viime aikoina olen julkaissut lyhyempiä juttuja ja kuvia, niitäkin harvakseltaan. Pahoittelen jos en joskus ehdi kirjoittaa pitkiin aikoihin, mutta uskon, että kaikki ymmärtävät. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Tämä on taito, jota minun pitää vielä harjoitella.

K: Totta, tänäänkään et ole saanut mitään aikaiseksi, koska sinullla on krap….

K: (keskeyttää itsensä töykeästi) Ja seuraava kysymys, kiitos.

K: Lempielokuvasi?

K: Tuohon on vaikea vastata, mutta luetellaan jotain lemppareita. Stalag 17, Maltan haukat, Kruunupäitä ja hyviä sydämiä, Fight Club, Aamiainen Tiffanylla.

K: Sanoitko tuon viimeisen koska se on chick flick?

K: Kyllä. Muut ovat synkkiä murhafilmejä, en halua vaikuttaa miltään psykolta. Jos pitäisi mainita joku komediafilmi niin Lubitschisin Ollako vai eikö olla on aika hauska.

K: Siinäkin on kyllä natseja.

K: Ai niin. Damn.

K: No entä lempikirjasi?

K: Tuohon on helppo vastata. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Siihen jää koukkuun. Teossarja on yritys kuvata kaikkea, minkä kirjailija elämänsä aikana näki ja oppi. Yhden yhteiskunnan kuvana se on aikaan sidottu, mutta pienet elämää, rakkautta ja taidetta koskevat huomiot ovat nykylukijoidenkin tunnistettavissa.

K: Et ehkä hehkuttaisi Proustia noin paljon jos tuntisit venäläisiä klassikoita vähän paremmin. Tolstoi…

K:…ymmärsi ihmisluontoa paremmin kuin oli hänelle itselleen terveellistä. Kuulit tuon äidiltä.

K: Niin kuulin. Mutta sinulla on pitkään ollut projektina lukea venäläisistä klassikoista Karamazovin veljekset.

K: Kyllä. Olen kuullut, että se auttaa ymmärtämään Lostia.

K: Lost on lempi tv-sarjasi?

K: Olen täysin riippuvainen Lostista. Sarjassa on niin monia tasoja, ja se on viime aikoina kehittynyt synkempään, aikuisempaan suuntaan. Lostissa yhdistyy scifiä, filosofiaa, viittauksia popkulttuuriin ja kiehtovia ihmistyyppejä. Olen tosin aika pettynyt siihen, että lähes kaikkien naishahmojen kuvaus on miehiin verrattuna heikkoa. Miehet tutkivat saaren mysteerejä, naisten elämä pyörii romantiikan ja lisääntymisen ympärillä. Mutta muuten aivan mahtava sarja. Tykkään myös Housesta, Brothers and Sistersista, joskus Heroesista ja Täydellisistä naisista. Ja South Park on aina pakko katsoa.

K: Aika paljon televisiota. Käytkö koskaan ulkona ystävien kanssa?

K: Käyn, mutta minua alkaa usein nukuttaa jo ennen yhtätoista, ja silloin baariin jäämien vaatii minulta suuria tahdonponnistuksia. Lisäksi kukkuminen ja biletys eivät yhtään auta uniongelmaani.

K: Kuulin, että liikunta voi auttaa uniongelmiin.

K: Niinhän ne sanovat. Ei se oikeasti auta.

K: Mitä liikuntaa harrastat?

K: Juoksua tai pikemminkin hölkkää, astangajoogaa ja joskus kuntosaliharjoittelua. Jälkimmäinen on minulla usein vähän summittaista, koska kun saan raahauduttua salille niin jaksan harvoin tehdä useita sarjoja. Juoksu ja ohjattu liikunta menevät omalla painollaan, eikä minun tarvitse miettiä, mitä seuraavaksi teen.

K: Liikunnan tarkoitus on rentouttaa, siinä ei pitäisi joutua miettimään mitään tarpeetonta.

K: Aivan. Toisaalta on ihan hyvä, että miettii omia juttujaan. Minun ongelmani on ehkä se, että en ajattele tarpeeksi. Luen, katson televisiota, kuuntelen podcasteja, mutta harvoin vain olen ja pohdin. Itse asiassa heikkouteni onkin ehkä passiivisuuden puute.

K: Jos vain imet tietotulvaa itseesi niin eikö se tarkoita, että olet aika passiivinen?

K: Ehkä. Mutta nykyään ei kukaan ole minkään tietotulvan armoilla. Kaikki informaatio pitää valikoida.

K: Niinpä. Entä jos valikoinnin lisääntyminen johtaa siihen, että ei enää ole mitään suuria uutisia tai yhteisiä kokemuksia?

K: Tuo edellyttäisi kaiken fyysisen yhteisöllisyyden loppua. Ja nykyihminenhän on paitsi sosiaalinen myös verkottautuva eläin.

K: Itse asiassa facebook ja muut nettiyhteisöt ovat käytännön tasolla osoittaneet sen, mistä on esitetty teorioita vaikka kuinka pitkään. Jokainen on noin kuuden askeleen päässä jokaisesta toisesta.

K: Ehkä pikemminkin kymmenen askeleen päässä. Ja tämä tarkastelutapa sopii huonommin kehitysmaihin, vaikka niissäkin on löydetty internetin tarjoamat verkottautumismahdollisuudet.

K: Internet on monille ainoa vapaan liikkuvuuden muoto. Mutta miten me päädyimme tänne? Minä olin haastattelemassa sinua…

K: Vai oliko se niin että minä haastattelin sinua? En muista.

K: No, kiitos kuitenkin haastattelusta. Palataan asiaan joskus toiste.

K: Kiitos. Ja hyvää päivänjatkoa.


Toiminnot

Information

One response

28 11 2007
ruttuvaari

Erinomaisen hauska haastattelu. Kiitos siitä. Piristi päivääni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: