Vielä Jokelasta: yksittäistapaus vai oire jostain suuremmasta?

9 11 2007

Lueskelin lehtijuttuja ja kommentteja Jokelan surmista. Aikaisemmassa postissa päivittelin väkivaltaa ja toivoin, että sen ehkäisemiseksi tehtäisiin enemmän. On tietysti hyvä jos tapaus saa ihmiset kiinnittämään enemmän huomiota nuorten pahoinvointiin ja väkivaltaisen käytöksen tunnistamiseen. Mutta en jaksa uskoa, että tämän yhden tapauksen pohjalta voisi tehdä mitään suuria johtopäätöksiä yhteiskuntamme tilasta.

Kyllä, nuorilla on paljon ongelmia. Mutta he eivät silti yleensä tapa ihmisiä. Jokaisessa valtiossa, kaupungissa ja kylässä on omat hullunsa, on ollut varmasti kaikkina aikoina. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa penättiin perinteistä suomalaista yhteisöllisyyttä. Jokelan ampujalla oli oma omituinen, narsistinen ideologiansa. Terapia olisi saattanut auttaa, mutta tuskin tappajaa olisi mikään perhe-, työ-, tai poliittinen yhteisö pelastanut. Tai ei ainakaan mikään demokraattiseen maahan sopiva yhteisö. Maamme perinteinen poliittinen yhteisöllisyys vuosikertaa 1918 olisi ehkä ollut hänen mieleensä.

Ja Hesarissa vedettiin Nietschzekin mukaan tähän soppaan. Minun teiniaikoinani kaikki tuntuivat lukevan Nietschzeä, eikä kukaan tutuistani ole tappanut ketään. Vielä. Nietschzeä opetettiin oikein filosofian tunneillakin. Järkevätkin nuoret ovat joskus kiinnostuneita ”pimeästä puolesta”, mutta osaavat arvioida ideoita kriittisesti. Heille ampujan halveksimat tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä arvoja, eikä minkään ääriaatteen propaganda pysty sitä muuttamaan. Toisaalta Mein Kampfin lukeminen lienee varsin harvinaista.

Internetin mahdollisuudet hyvään ja pahaan voivat näytellä roolia joidenkin mielenterveysongelmien pahenemisessa, mutta toisaalta ne tarjoavat monelle yksinäiselle ihmiselle mahdollisuuden löytää samanhenkisiä ystäviä. Useimmat nuoret käyttävät nettiä pitääkseen yhteyttä ystäviin, joita he tapaavat myös oikeassa elämässä.

Aselakien järkevyyttä voi toki pohtia. En ymmärrä, mitä nuori tai vanhempikaan ihminen tekee aseella jota ei ole tarkoitettu urheilu- eikä metsästyskäyttöön. Mutta kun maassa on 1,6 miljoonaa asetta, niin on itse asiassa ihme, ettei tällaista tapahdu useammin.

Yhteiskunnassamme on paljon parannettavaa, mutta ei tehdä tästä tragediasta kaikkien epäkohtien symbolia. Kaivataan tutkimusta, ei spekulaatiota. Monimutkaisten ongelmien yksinkertaistaminen ei johda toimiviin ratkaisuihin ja voi olla jopa vaarallista.

PS. Jos olette huolissanne suomalaisesta nuorisosta niin kehotan lukemaan aikaisemman postini Hyviä uutisia Suomesta, huonompia maailmalta. Se käsittelee itsemurhien vähenemistä Suomessa: nuorten itsemurhat ovat laskeneet jopa puoleen entisestä. Nuorten mahdollisuudet saada psykologista hoitoa ovat myös kaksinkertaistuneet. Tämä on ainakin hyvä alku, toivottavasti kehitys jatkuu samaan suuntaan.

UPDATE 21.11. Facebookin Philosophers -applicationissa voi valita lempparifilosofeja profiiiliinsa. Arvatkaa kuka on käyttäjien keskuudessa suosituin ajattelija? Nieschzepä tietenkin.


Toiminnot

Information

Yksi vastaus

10 11 2007
R.I.P. Jokelan uhrit « Kaspardus. Kun maailma riittää.

[…] Vielä Jokelasta: yksittäistapaus vai oire jostain suuremmasta? […]

Jätä kommentti