Ramadan: mitä ulkopuolisen kannattaa tietää

21 10 2007

Ramadan, tuo muslimien pyhin kuukausi, tuli ja meni melkein huomaamatta. Mikä teki oloni haikeaksi. En voi ymmärtää Ramadanin pyhyyttä ja merkitystä koska en ole muslimi. Mutta viime vuonna Marokossa asuessani mullisti Ramadan minunkin arkeni. Opettelin seuraavat säännöt:

1. Älä mene ulos heti auringonlaskun jälkeen. Muslimit ovat koko päivän syömättä ja juomatta. Auringonlaskun rukouksen jälkeen he syövät kodeissaan ftour-aterian. Ulkona liikkuvat ainoastaan ne joilla ei ole kotia mihin mennä. Marokossa ihmisvilinä on ystäväsi, tyhjät kadut vihollisiasi. Minua varoitettiin liikkumasta ulkona heti pimeän laskeudutta, mutta kerran jouduin palaamaan kotiin tähän aikaan. Mitään ei tapahtunut, mutta tunnelma ulkona oli aika pelottava.

2. Mene ulos muutama tunti auringonlaskun jälkeen. Syötyään kotona f’tour -aterian ihmiset lähtevät kyläilemään ja kaupungille. Ja syövät lisää. Monet lihovat Ramadanin aikaan, vaikka jotkut uskonoppineet pitävät mässäilyä sopimattomana, naistenlehdistä nyt puhumattakaan. Medinat eli vanhat keskustat kapeine ostoskatuineen täyttyvät ihmisistä. Kyläilyt sukulaisten luona saattavat venyä pitkälle aamuyön puolelle. Ihmettelen aina Välimeren maiden ihmisten valvomiskykyä. Menen nukkumaan yleensä viimeistään kahdeltatoista, ja bileiltana jaksan valvoa pari tuntia myöhempään. Olen varmaan antanut suomalaisista tylsän kuvan ulkomaiden asukeille, mutta perjantai-illasta sunnuntaiaamuun juhlivat helsinkiläisystäväni tekevät parhaansa korjatakseen tilanteen. Luotan teihin, kaverit!

3. On hyvä antaa jotain köyhille. Ramadanin aikaan rikkaat ihmiset lahjoittavat suuria summia hyväntekeväisyyteen. Tavalliset ihmiset antavat kerjäläisille enemmän ropoja kuin yleensä. Minäkin annoin hövelimmin, etenkin lähikortteleiden kerjäläisille. En halunnut vaikuttaa ilkiöltä. Köyhät koputtelevat iltaisin ovia ja pyytävät ruokaa. Marokkolaisen ystäväni mukaan yksikään Ramadania viettävä koti ei voi kieltäytyä ruokkimasta köyhiä ”koska Ramadanin aikaan rikkaat näkevät nälkää kuten köyhät, ja köyhät juhlivat kuten rikkaat”. Ramadan on siis sosiaalisen tasoituksen kuukausi. Myös minä ja kämppikseni saimme yhden kerjäläisen ovemme taakse. Sanoimme, että emme vietä Ramadania, mutta tarjosimme jotain ruokaa. Kuvio toistui parina iltana, kunnes eräänä iltana annoimme vain säälittävää leipää. Kerjäläinen ei palannut. Marokkolaiset tuttumme paheksuivat kerjäläisen käyttäytymistä sillä ainoastaan muslimeilta sopii odottaa ruoka-apua.

4. Passi mukaan lounaalle ja viinikauppaan. Ramadanin aikana sosiaalinen kontrolli pelaa: paastorikkureita ei suvaita. Supermarkettien viinaosastoilta saa alkoholijuomia vain ulkomaanpassia näyttämällä. Useimmissa ravintoloissa ei paikallisille tarjoilla mitään päiväsaikaan. Tunisialainen kaverini meni kerran lounaalle ranskalaisten ystäviensä kanssa. Tarjoilija otti ranskalaisten tilaukset vastaan mutta tivasi tunisialaiselta tämän uskontoa. Kaverini vastasi, ettei se kuulu tarjoilijalle, jolloin tarjoilija halusi tietää oliko hän marokkolainen. Kielteisen vastauksen kuullessaan tarjoilija toi kaverilleni mitä tämä pyysikin. Huomasin saman pätevän monessa asiassa: ulkomaalaiset saavat tehdä mitä haluavat, mutta marokkolaisen asioihin voivat muut marokkolaiset sekaantua. Liberaalisti uskontoa tulkitseva tuttunikin paheksui trendikahvilassa näkemiään lounastajia, sillä paasto on sentään yksi islamin viidestä peruspilarista. Aina on niitä, jotka syövät salaa, mutta myös niitä, jotka pohtivat onko oman syljen nieleminen syntiä.

5. Varo liikennettä. Kun auringonlasku punertaa talojen katot menevät kaupat kiinni ja ihmiset suuntaavat koteihinsa. Autoilijat ajavat kuin kaistapäät. Marokkolainen liikenne on suomalaisille ja monille muillekin aluksi pelottavaa, kuin Italiassa mutta potenssiin 10. Itse asiassa marokkolaiset autoilijat ottavat jalankulkijat huomioon paremmin kuin helsinkiläiskuskit. Ramadanin iltapäiväruuhkissa autoilijoiden huomaavaisuus karisee pois. Hurjastelu tuo mieleen katastrofileffat, joissa ihmiset ajavat henkensä kaupalla luonnonmullistusta tai tappavaa tautia pakoon. Sitä se nälkä teettää.

6. Kunnioita muiden paastoa. Yritin välttää julkisesti syömistä jos pystyin. Kerran krapulassa join teetä ja söin kakkuja Kasbahin kahvilassa. Siellä on paljon turisteja, joten en erottunut joukosta. Chefchauenin reissulla hostellin emäntä joutui heräämään aikaisin paistaakseen munia ainoastaan meidän seurueellemme, naisrukka.

Juon aina 1,5 litraa vettä tunnin juoksulenkillä, enkä muuttanut tapojani juostessani Ramadanin aikaan Hiltonin puistossa. Muut kuntoilijat loivat suuntaani paheksuvia katseita. Monet marokkolaiset urheilevat iltapäivällä ilman nestetankkausta. Naapurin tytöt kertoivat, että lukiossa saattaa olla aamulla liikuntatunti, ja sitten kaikki joutuvat olemaan juomatta ja syömättä koko päivän. Sissiteinejä.

Jotkut ei-muslimituttuni paastosivat. Rabatin ekspatriaatit pitivät yksittäisiä paastopäiviä, mutta amerikkalainen ystäväni, joka oli vapaaehtoisena pienessä kaupungissa Saharan laidalla noudatti sawmia (eli paastoa) koko Ramadanin ajan. Vierailimme hänen luonaan Ramadanin loppupuolella. Etelän ilma on hyperkuivaa ja siellä oli syksylläkin kuumaa kuin pätsissä. En voi ymmärtää kuinka kukaan voi olla juomatta sellaisessa paikassa. Kaverini teki työtä paikallisten nuorten parissa, ja olisi menettänyt pienen, vieraita kulttuureja huonosti tuntevan yhteisön kunnioituksen ellei olisi paastonnut muiden mukana.

7. Älä odota keneltäkään yhtään mitään. Ramadanin aikaan ihmisten pitäisi kunnioittaa islamin opetuksia tavallista huolellisemmin, rukoilla ja ajatella hyviä ajatuksia. Marokossa viimeksi mainittu ei aina tunnu sujuvan niin kuin pitäisi. Nälkäiset ihmiset voivat olla hyvin ärtyisiä ja monet työskentelevät puoliteholla. Kokouksia ja työtapaamisia on vaikea sopia, varsinkin jos haluaa saada jotain aikaan. Viranomaiset ottavat oleskelulupahakemuksen vastaan mutta eivät tee asian hyväksi mitään ennen kuun loppua. Toisaalta on niitä, jotka raatavat aamusta iltaan kuten elämänsä jokaisena päivänä. Monet perheenäidit näkevät käsittämättömän paljon vaivaa valmistaakseen Ramadan-herkkuja muiden tehtäviensä ohella.

8. Älä ihmettele jos heräät keskellä yötä omituiseen metakkaan. Asuimme Rabatissa miellyttävällä, keskiluokkaisella alueella. Mutta parvekkeemme ja monet ikkunoistamme antoivat vilkkaalle, pitkien palmujen reunustamalle kadulle, jonka toisella puolella sijaitsi huomattavasti työväenluokkaisempi alue. Tämä teki lähishoppailusta sangen jännittävää puuhaa, mutta Ramadanin aikaan ymmärsin, että sijainnilla oli myös varjopuolensa. Heräsin kahden aikaan yöllä rumpujen paukkeeseen ja ihmishälinään. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä olisi voinut olla kyse. Kelattuani läpi kaikki mahdolliset uhkaskenariot huomasin metelin liikkuvan talostamme poispäin. No, jos se on jotain vakavaa niin kai siitä on aamulla lehdissä, päättelin. Seuraavana päivänä marokkolainen työkaverini nauroi, kun kerroin öisestä metelistä. Hän kertoi, että traditioihin kuuluu varhainen herätys syömään ja rukoilemaan. Kaupungeissa tätä harrastetaan enää vain kansanomaisimmilla alueilla. Työkaverini piti kahta epätavallisen aikaisena rummutusaikana, aamurukoukseenhan oli vielä monta tuntia.

9. Nauti herkuista ja paikallisten vieraanvaraisuudesta. Ramadanin aikaan leipomot laajentavat tarjontaansa. Tiskit pursuavat sataa sorttia leivoksia ja pasteijoita. Osallistuin muutamalle Ramadan-päivälliselle. Parhaiten jäi mieleen naapurien minulle ja kämppikselleni järjestämä ateria. Rouva halusi näyttää mitä marokkolainen ruoka voi parhaimmillaan olla. Menimme kuuden aikaan syömään ftour-ateriaa. Tarjolla oli hariraa ja toista ruokaisaa keittoa, hunajalettuja, ohuista säikeistä muodostuvia leivonnaisia, makeita kakkuja, munia, ja ties mitä. Rasvaista ja makeaa ruokaa, joka täytti nopeasti. Nam nam, söimme mahamme täyteen. Jälkiruoaksi oli rasvoista ja sokereista tehtyä mömmöä. Tuoteselosteen kuullessani ajattelin, että äiti tappaisi minut jos tietäisi. Aterian jälkeen katselimme televisiosta Ramadan-saippuaa ja rupattelimme. Jossain vaiheessa perheen äiti kysyi: no, milloin haluaisitte syödä? Taas? kysyimme järkyttyneinä. Kävi ilmi, että tämä oli vasta alkua. Varsinaisella illallisella söimme kanaa ja nuudelintapaista yhteiseltä vadilta, keittoa ja kakkuja. Lopulta mahaan ei mahtunut muruakaan. Mutta tässähän on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä, rouva valitti. Tyttäretkään eivät enää suostuneet syömään, kai he välittivät linjoistaan. Kiitimme upeasta ateriasta ja hoipertelimme omaan asuntoomme vatsojamme pidellen. Tarjosimme joskus naapureillemme päivällistä mutta pastamme ja vohvelimme eivät yltäneet Ramadan-ruokien tasolle. Hävisimme kokkisodan suosiolla.

Valitettavasti en ottanut kuvia ihanista Ramadan-ruoista. Suippokantisissa ruukuissa kypsytettävät taginet ovat Marokon lahja maailmalle. Lemppareihini kuuluvat erilaiset lammastaginet, esimerkiksi taateleilla ja manteleilla maustetut, sitruuna-oliivi-kanatagine ja tagine kefta. Olin juuri ennen Ramadania eräissä bileissä joissa valmistettiin ja syötiin iso tagine. Pojat kyllä kertoivat, mistä ruumiinsosasta ruoka oli tehty, mutta vasta kun kaikki liha ja kasvikset oli syöty näimme karun totuuden omin silmin.

syyskuu-marokko-050.jpg

Jep, se on lampaan pää. Suomalaiset kaverini kirkuisivat kauhusta jos tarjoilisin jotain vastaavaa. Mutta se oli hyvää!

Edit 16.18. 2008. Ranskankielinen Tel Quel-lehti (no. 301/2007) kirjoitti marokkolaisten uskontoa koskevasta tutkimuksesta (linkki). Haastatelluista 1156 kansalaisesta 60 % oli sitä mieltä, että Ramadan-paaston rikkoja ei ole muslimi. 44,1 prosenttia oli sitä mieltä, että rikkureita pitäisi rangaista, 40,8 % piti paastoamista yksityisasiana, ja 14,2 prosentin mielestä yhteiset säännöt vaativat paastoamista. En tiedä mitä loput 0,9 prosenttia ajattelevat. 

Tämä ruokailukuva on otettu Ramadanin aikaan, mutta kuvan apina EI NOUDATA paastoa. Eikä kuvan nainenkaan, mutta hänellä on sentään sivistyneemmät pöytätavat.

sahara-146.jpg


Toiminnot

Information

One response

1 08 2011
habiba

Olitko kiinnostunu islaminuskosta? Miltä sinusta tuntu olla Marokossa paaston aikana? Tekikö sun mieli paastoo?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: