Lähetin Hillary Clintonille Booze Mailia

17 10 2007

Tämä on luultavasti viidesmiljoonas suomenkielinen Facebook-blogipostaus kahden kuukauden sisällä , mutta minun on pakko jakaa hassuja Naamakirja-kokemuksiani kanssanne.

Puhuimme ystävieni kanssa Erottaja-baarissa siitä, kuinka yhä useammat suomalaiset yritykset käyvät kuulemma tsekkaamassa työnhakijoiden feissarisivut. Sillä Facebookin avulla voi oppia kanssaihmisistään vaikka mitä. Joku kertoi, että hänen työpaikallaan Naamakirjan statuksia vahdataan tarkasti: nehän kertovat, mitä ihminen kullakin hetkellä tekee tai miettii. Eli jos tyypin status on jatkuvasti laatua ”drinking tequila in Redrum” tai ”having a huge hangover and watching old South Parks” niin työnantaja saattaa miettiä kahteen kertaan ennen kuin jatkaa työsopimusta.

Kollegoita voi vakoilla yritysten omien verkostojen kautta. Mutta miten joku tuntematon tyyppi muka voisi nähdä feissarisivuni? ihmettelin. Esimerkiksi Suomiverkoston kautta, kaverini vastasi. Omat profiilitietoni eivät näy Finlandissa mutta yliopiston verkostossa kylläkin. Eli kuka tahansa yliopistolainen voi tsekata ainakin perustietoni, persoonallisuuskuvaukseni ja seinäni. Minulla on myös sivuntäysi erilaisia applicationeja virtuaalilemmikistä purity testiin. Päätin että näitä ei ulkopuolisten tarvitse nähdä, ja tehostin salausasetuksiani. Kavereille voi ylpeillä sillä, että saa Facebookin televisiovisoista huippulukemia. Mutta arvonimet Lost fanatic tai Desperate Housewives devotee tuskin näyttäisivät hyvältä CV:ssä.

Arvelin myös, että sellaiset softat kuin What is your stripper name ja Likeness Unrated saattaisivat aiheuttaa hämmennystä vanhoillisemmissa ja vähemmän huumorintajuisissa ihmisissä. Mutta sitten etsin huvikseni USA:n demokraattien presidenttiehdokkuutta havittelevien Hillary Clintonin ja Barack Obaman Facebook-sivut. Poliitikkojen sivut on tarkoitettu kampanjointiin, eikä heillä ole ystäviä, ainoastaan tukijoita. Mutta heilläkin on stripper name! Heitäkin voi halata tai superpoukata, virtuaalisesti. On epävarmaa, käyvätkö poliitikot itse koskaan sivuillaan. Niitä luultavasti ylläpitää joku avustaja. Oli silti hauska tietää, että Casablanca kuuluu Obaman lempileffoihin, ja että hän pitää Toni Morrisonista kuten minäkin. Obamalla on demokraateista eniten Facebook-tukijoita, mikä on aika mielenkiintoista. Käytin Booze mail-applicationia ja lähetin kummallekin ehdokkaalle virtuaalista shampanjaa. Ääntäni he eivät voi saada.

Suomalaiset poliitikot käyttävät Facebookia kai samalla tavoin kuin me muutkin, mutta eiköhän siitä seuraavien vaalien alla muodostu kampanja-areena. Itseäni miellyttää Feissarissa erityisesti se, että ihmiset esiintyvät yleensä omilla nimillään, ja omilla kuvillaan. Internet on täynnä ikäviä keskusteluareenoja, joilla ihmiset nimimerkin turvin päästävät vihansa valloilleen. Väkivaltainen puhe on aina helpompaa nimimerkin takaa, ja tällaista diskurssia tulvivilla foorumeilla voi helposti hukata uskonsa ihmiskuntaa. Nimettömyydestä on myös paljon hyötyä, se rohkaisee ihmisiä puhumaan asioista joista he muuten vaikenisivat. Joillekin nimettömyys on yksinkertaisesti itsesuojeluvaiston sanelemaa. Minulle aliaksen käyttö ei ole anonyymiteetin tae (koska esimerkiksi Facebook-sivuiltani löytää tänne) mutta se madalsi kynnystä blogin perustamiseen. On kiva tietää, että kaikki eivät tiedä, kuka olen. Bloggaan itseäni kiinnostavista asioista, eikä minulla ole Suurta Sanottavaa. Ainakaan vielä.


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: