Oliko Peter Tosh oikeassa?

6 10 2007

Legalize it” lauloi Peter Tosh vuonna 1976. Reggaehitissä ylistetyt ganjan eli marihuanan terveelliset ominaisuudet lienevät fantasiaa (good for astma -come on!), mutta kysymys tuotteen laillistamisesta ei ole menettänyt merkitystään. Ei ainakaan jos Ethan Nadelmania on uskominen. Vaikutusvaltainen yhdysvaltalaislehti Forein Policy julkaisi Drug Policy Alliancen johtajan Nadelmanin huumeiden vastaista sotaa kritisoivan artikkelin. Tällaista ei yksikään itsesuojeluvaistolla siunattu suomalaisjulkaisu tekisi.

Voisiko epäonnistuneen huumeiden vastaisen sodan korvata uudella huumepolitiikalla? Artikkelin mukaan huumeiden dekriminalisointi voisi johtaa siihen, että addiktio olisi terveysongelma, ei rikollisuutta. Kolmannen maailman nykyisille huumeviljelyalueille annettaisiin tilaisuus kehittyä ilman järjestäytynyttä rikollisuutta ja sen katastrofaalisia paikallisvaikutuksia. Jutussa puhutaan sekä YK:n että USA:n huumepolitiikasta. Tiukan lainsäädännön seurauksena Yhdysvalloilla on maailman korkeimmat vankiluvut. Silti huumeiden käyttö ei ole vähentynyt.

Suomen huumepolitiikka on vähemmän drakonista kuin Yhdysvaltojen, mutta tiukempaa kuin monien EU-maiden. Esimerkiksi Saksan monissa osavaltioissa ja kaupungeissa pienten kannabismäärien hallussapitoon ei puututa. Ranskassa on nykyään nollatoleranssipolitiikka, mutta kannabista polttaa suurempi osuus nuorista kuin sallivasta lainsäädännöstä tunnetuissa Alankomaissa. Suomessa huumeiden käyttö kasvoi vuoteen 2001, mutta on nyt tasaantunut. Kansalaisista 12 prosenttia on käyttänyt kannabista, amfetamiinia kaksi prosenttia ja ekstaasia yksi prosentti. Huumetestit ovat yleistyneet Suomessa, kertoo Helsingin Sanomat.

Suomessa huumeongelma ei ole yhtä paha kuin monissa muissa maissa. Alkoholin huvi- ja ongelmakäyttö on maassamme niin laaja ilmiö, että muilla huumeilla on täällä tuskin tulevaisuutta. En kannata kannabiksen laillistamista, mutta voin keskustella asiasta. Sen sijaan ajatus kovien huumeiden, kuten heroiinin, dekriminalisoinnista hirvittää. Oikeat narkkarit ovat pelottavia, arvaamattomia ja rikoksiin taipuvaisia. Luulen, että samaa mieltä kanssani ovat sekä Pihtiputaan mummo että kannabiksen sunnuntaipössyttelijä. Omissa ennakkoluuloissani yhdistyy huumeuutisista saatu tieto urbaanien legendojen narkkarien demonisointiin. Tämä on suurelta osin primitiivireaktio. Narkomaanitkin ovat ihmisiä, Suomen kansalaisia. Heille on tarjottava apua jos he sitä pyytävät, ja onneksi tarjotaankin. Apua saavat myös juopot, jotka vasta ovatkin pelottavia ja arvaamattomia. Kännissä tehdyt väkivallanteot päätyvät lööppeihin. Sen sijaan en ole vielä törmännyt otsikkoon ”mies tappoi perheensä kannabispäissään”.

Kannabiksen laillistamista ei voi perustella sillä, että alkoholista ja tupakasta aiheutuu vähintään yhtä paljon vahinkoa. Mutta kannabiskeskustelu on saanut minut epäilemään alkoholinkäytön legitimiteettiä. Juomalla viiniä en tue kansainvälistä rikollisuutta, mutta ei alkoholista mitään hyötyäkään ole. Kirjoitin aikaisemmin humalassa olon hyvistä puolista. Tarkemmin ajateltuna en halua rohkaista ihmisiä käyttämään huumetta joka on täysin turha ja väärin käytettynä erittäin vaarallinen. Joudun kai lopettamaan alkoholinkäytön toistaiseksi.

Kannabiksen vaikutuksista terveyteen: BBC ja International Herald Tribune.

Maailman suurin kannabiksen tuottaja on Marokko. Kannabista (tunnetaan myös nimellä kif) viljellään erityisesti Rif-vuoristossa Pohjois-Marokossa. Marokon viranomaiset ovat onnistuneet vähentämään kannabiksen viljelyä jopa 50%. Ongelmana on yhtä tuottoisan mutta laillisen elinkeinon löytäminen köyhille vuoristoalueille. Lisätietoja englanniksi: Guardian ja BBC. Marokkolaislehti Tel Quel pohtii, mitä tapahtuisi jos kannabis laillistettaisiin (ranskaksi).

chechauen-029.jpg

”Chauenin” matkailuvaltit: kauniita katuja, värikkäitä tekstiilejä, blossii tödee.

UPDATE 13.10: Nyt-lehdessä (12.10) poikkeuksellisen mielenkiintoinen artikkeli aiheesta, josta olen itsekin joskus haaveillut kirjoittavani (mutta tuskin olisin uskaltanut), eli kannabiksen matkasta Marokon viljelmiltä suomalaiseen kotiin. Jutun toimittajat tutustuivat Rifin elämään perusteellisemmin kuin minä ja kaverini. Me ajoimme vuoristoteitä ja patikoimme kauniissa laaksossa, mutta emme bonganneet kif-viljelmiä. Chefchauenin pikkukaupunki teki meihin vaikutuksen leppoisalla tunnelmallaan, sinisiksi maalatuilla seinillään ja värikkäillä kankaillaan -ja hienovaraisilla blossikauppiaillaan. Vuoristossa asiat hoidettiin rempseämmin. Nuori oppaamme yritti ensin käännyttää amerikkalaista kaveriani muslimiksi ja saada muslimikaverini ottamaan uskonnon vakavasti, sitten hän kysyi, haluaisimmeko ostaa pilveä. Kaikki marokkolaiset, joiden kanssa keskustelin aiheesta olivat samaa mieltä yhdestä asiasta: Rifin maaperässä kasvaa huonosti kaikki paitsi kif, asukkaat eivät koskaan tule luopumaan kannabiksen viljelystä. Eurooppalaiset huumeliigat käärivät mahtavimmat voitot, mutta Marokon sisälläkin huumebisneksen rahavirrat kulkevat suuriin kaupunkeihin, vain pieni osa jää viljelijöille.

En ymmärrä Nytin haastatteleman Minna, 30:n ajatusmaailmaa. Minua ei hämmästytä se, että virkanainen ja äiti polttaa pilveä, vaan se, ettei hän pätkääkään välitä siitä mistä tuote tulee, että hän tukee kansainvälistä rikollisuutta ja hyvin todennäköisesti myös terrorismia. Ostaisi kaappikasvattajalta. Pääkirjoituksessa tuodaan hyvin ilmi Suomen ja muun Euroopan canna-kaupan kokoero .


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: