Suvaitsemattoman pizzaleipurin tunnustuksia

1 10 2007

Rakastan pizzaa, se on yksi maailman parhaista ruoista. Kelatkaa: litteä lätty jonka päälle voi laittaa ihan mitä haluaa. Pizzan ideaan kuuluu useimpien mielestä tomaattikastike ja juustoraaste, mutta on myös pizza biancoja ja pinaattipohjaisia pizzoja. Italialainen kaveri kertoi tekevänsä välillä suklaapizzaa. Ja sokerispagettia. Kaikkea sitä keksitään.

Pizza on hyvin demokraattinen ruoka. Se ei ole kovin kallista, mutta tarjoaa mahdollisuuksia persoonallisiin täytevalintoihin ja itsensä toteuttamiseen. Pizza on hyvää sekä pikaruokana että tarkkaan valmistettuna kotileipomuksena. Pizzaa voi syödä käsin tai lautasilta, ravintolassa, puistossa, sängyssä, sateenvarjon alla.

Pizza kerää ihmiset yhteen. Ystävät voivat jakaa pizzan, ja rakastavaiset oppivat kumppaniensa täytetoiveet ennen heidän sisarustensa nimiä. Olen ollut vapaaehtoistyöjärjestön hommissa Ranskan maaseudulla, kahdessa eri paikassa. Kummassakin oli vanhanaikainen, itsemuurattu pizzauuni, johon järjestön äijät heittivät pizzoja nopeasti kuin koneet. Yksi järjestön tavoitteista oli solmia suhteet lähikylien ihmisiin, ja pizzan avulla saimme paljon uusia ystäviä.

Kotipizzassa työskennellessäni opin heittelemään pizzoja ilmaan, en tosin kovin korkealle. Minun teki aina mieli kommentoida asiakkaiden valintoja: ei kannata ottaa montaa täytettä sekaisin, noin suuri juustomäärä tuhoaa pizzan päällisten rakenteen…mutta yleensä maltoin mieleni. Käsittämättömin täytevalinta oli tonnikala-ananas. Kalaa ja hedelmää, yääk!

Olen joskus kiistellyt ystävieni kanssa ruoasta, mikä on älytöntä. Siitä, mikä on terveellistä, voidaan olla montaa mieltä, mutta jokainen syököön mitä haluaa. Maailmassa on yhtä monta ruokakulttuuria kuin on ihmisiäkin, minkä vuoksi yritän hyväksyä toisten pizzavalinnat. Vaikka niissä yhdistettäisiin kalaa ja suklaata. Toisten ihmisten kunnioitus on heidän valintojensa hyväksymistä silloinkin, kun ei niitä pysty itse ymmärtämään. Ja kunnioitus lähtee pienistä asioista, kuten pizzasta.


Toiminnot

Information

One response

4 10 2007
Perun puheeni pizzasta « Kaspardus. Kun maailma riittää.

[…] 4th, 2007 · No Comments Pizza on hyvää, mutta sitä ei silti kannata syödä liikaa. Vatsani toimii yleensä mainiosti, mutta meni raukka […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: