Marokkolaisesta demokratiasta

30 09 2007

Marokon parlamenttivaalien (9.9. 2007, katso aikaisemmat jutut Marokon vaaleista ja politiikasta) äänestysprosentti jäi maan historian surkeimmaksi: vain 37% äänestäjistä vaivautui uurnille. Demokratiaa voidaan pitää vaalien yhtenä häviäjänä, vaikka kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan vaalit olivat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta läpinäkyvät ja demokraattiset. Lisäksi 19% äänistä mitätöitiin, ne olivat joko valkoisia lappuja tai jotain muuta kuin poliitikkojen nimiä /numeroita. Voisiko osasyynä olla se, että jopa 57% äänestysikäisistä on lukutaidottomia? Ranskankielisen Tel Quel-lehden haastattelema koulutettu äänestäjäkin sanoo raapustaneensa paperiin mitä sattuu, kun ei yksikään puolue kiinnostanut. Hyväksi uutiseksi voidaan laskea se, että 80% äänestäjistä kävi hakemassa äänestyslipukkeen lähimmältä äänestyspaikalta ennen vaaleja.

Tel Quelissa arvellaan marokkolaisten kysyneen itseltään ”uskonko järjestelmään?”. Viisi miljoonaa vastasi: en. Länsimaissa ja Marokon kriittisessä lehdistössä, johon Tel Quel luetaan ( ja jolla on ollut huono vuosi, Marokon sananvapaustilanteesta saan toivon mukaan blogattua myöhemmin) on arvosteltu kuninkaan kaikkialle ulottuvia valtaoikeuksia. Mutta TQ:n haastattelema sosiologi viittaa käsittämättömään kyselytulokseen: 95% marokkolaisista toivoisi, että kuninkaalla olisi enemmän valtaa. Vaikka tilastoa epäilisi, niin silti on selvää, että perustuslain 19. artiklan kritisointia harjoittaa pieni osa poliittista ja mediaeliittiä (esimerkiksi Tel Quelia ja sen arabiankielistä sisarjulkaisua luetaan 30-miljoonaisen kansan piirissä vähän). Kansa luottaa kuninkaaseen paljon enemmän kuin poliittisiin puolueisiin. Ihmiset valittavat, että kansanedustajat katoavat vaalien jälkeen eikä heistä kuule mitään. Sen sijaan kuningas Mohammed VI:n tekemisiä voi seurata joka päivä televisiosta: ”M6” tapaa valtiollisia vieraita, osallistuu neuvotteluihin, avaa sairaalan siellä ja moskeijan täällä. Kuningasta ihaillaan vahvana johtajana joka välittää kansasta, ja hänen kuviaan riippuu jokaisen puodin tai kahvilan seinällä.

Vaalien jälkeen islamiin nojautuvan PJD:n (Kehitys- ja oikeuspuolue) edustajat syyttivät muita puolueita äänten ostamisesta. He pettyivät saatuaan parlamenttipaikkoja melkein puolet odotettua vähemmän. Mutta islamistit olivat useissa kaupungeissa ehdottomasti suosituin puolue. PJD sai paljon ääniä urbaanilla Casa-Rabat-Tanger -akselilla. Maaseudulla, Saharassa ja Rifillä, sekä kaupungeista Marrakeshissa pärjäsivät muut puolueet. Maalla äänestysprosentti oli korkeampi kuin kaupungeissa. PJD:tä äänestettiin pohjois-Marokossa, Istiqlalia etelässä. Tel Quelin mukaan maaseudulla äänestetään ehdokkaita heidän paikallisen asemansa, ei poliittisen ideologian perusteella. Saharassa (johon marokkolaiset laskevat myös Länsi-Saharan) äänestettiin erityisesti heimosyiden perusteella.

Konservatiivisen Istiqlal-puolueen vaalivoittoa on selitetty sen tehokkaalla puoluekoneistolla ja hyvällä paikallisella vaalityöllä. Kuningas on nimittänyt Istiqlalin pääsihteerin Abbas El Fassin pääministeriksi ja hallituksen kokoajaksi. Tel Quelissa tätä pidetään huonona ratkaisuna demokratian kannalta. Toisaalta on hyvä, että kuningas kunnoittaa vaalitulosta pääministeriä nimittäessään, ja lisäksi El Fassin ohittaminen olisi loukannut koko Istiqlal-puoluetta. Mutta El Fassi ryvettyi 2000-luvun alussa työministerinä eräässä skandaalissa, ja mikä pahempaa, hänen poliittinen agendansa perustuu ensisijaisesti kuninkaan tahdon mukailuun, eikä hänen uskota edustavan edistystä tai moderneja arvoja. El Fassi on siteerannut kuninkaan vuosittaisia valtaanastujaisjuhlan puheita inspiraationsa lähteenä ja sanonut luottavansa vain kuninkaaseen vapauksiensa takaajana. Tuleva pääministeri ilmoitti kuitenkin olevansa avoin kaikelle poliittiselle yhteistyölle, joitakin vähemmistösuuntauksia, ”kuten (Länsi-) Saharan itsemääräämisoikeutta tai valtion maallistumista (laïcité) kannattavia”, lukuun ottamatta. Hänen taholtaan tuskin kannattaa odottaa suuria ajatuksia tai edistyksellisten uudistusten ajamista -paitsi tietysti jos ne ovat kuninkaan ideoita.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Istiqlalin, vasemmistopuolueiden USFP:n ja PPS:n, Mouvement populairen, ja RNI:n muodostama koalitio jatkaisi hallituksessa. PJD:n islamistit jäänevät taas pois hallituksesta, mikä harmittanee paitsi heidän tukijoitaan myös monia vastustajia, jotka toivoisivat puolueen suurelta osin oppositioasemaan perustuvan suosion kääntyvän laskuun.

Marokon vaaleista englanniksi: Al Jazeera ja Financial Times.


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: