Marokon politiikasta

9 09 2007

Monille suomalaisille Marokon poliittinen elämä lienee melko hämärää, joten alla lyhyt tulkinta merkittävimmistä toimijoista. Lukaisin vaaliohjelmat pikaisesti, kommenttini eivät siis ole mitään syvällistä analyysia.

Istiqlal, joka saanee vaaleissa eniten parlamenttipaikkoja, on Marokon puolueista vanhin. Se perustettiin vuonna 1943 ajamaan Marokon itsenäisyyttä Ranskan siirtomaavallan alta. Puolue edustaa nationalistista oikeistoa tai keskustaoikeistoa. Vaaliohjelmassa mainitaan (toisin kuin PJD:llä) Marokon kansainvälisen roolin vahvistaminen ja Maghreb-maiden (Marokko, Tunisia, Algeria, usein myös Libya ja joskus Mauritania) yhtenäisyyden vahvistaminen. Algerian ja Marokon välien paikkaaminen edellyttäisi Länsi-Saharan kriisin ratkaisua, eli duunia riittää. Istiqlalin vaaliohjelma on myös selkeästi talouspainotteisepi, ja siinä on paljon konkreettisia parannusehdotuksia.

PJD (ransk. Parti de Justice et Developpement, nimetty Turkin AKP:n mukaan. Sori, nämä ovat kaikki ranskaksi, en osaa pahemmin arabiaa) on puolueena nuori, mutta itse asiassa jotkut sen jäsenistä olivat jo 197o-luvulla radikaalissa islamilaisessa nuorisoliikkeessä mukana. Vuonna 1998 perustetun islamiin nojautuvan (suoranaisesti uskonnolliset puolueet kielletty Marokossa, minkä vuoksi PJDläiset eivät kutsu itseään islamisteiksi, mutta kaikki muut kutsuvat) suosio vuoden 2002 parlamenttivaaleissa yllätti kaikki. Puolue jätettiin kuitenkin oppositioon. PJDläisistä osa on vanhoillisia islamisteja, jotka mielellään näkisivät valtiota johdettavan sharian tiukan tulkinnan mukaan. PJD:n liberaalimmille edustajille, joihin myös puheenjohtaja El Othmani kuuluu, kelpaa islamin lähteiden itsenäisen tulkinnan, ijtihadin, käyttö uskonnon ja nykymaailman vaatimusten yhteensovittamisessa. Vaaliohjelmassaan PJD nosti uskonnollisten instituutioiden tukemisen, vähävaraisista huolehtimisen, perhearvot mutta myös naisten aseman parantamisen (nämä kaikilla puolueilla), demokratisoitumisen ja korruptionvastaisen tasitelun. PJD on huolissaan nuorista, mutta onko huumeista ja sukupuolitaudeista puhuminen sittenkin riskialtista populistiselle puolueelle?PJD on pyrkinyt esiintymään erityisesti köyhien puolueena, mutta sillä on merkittävää kannatusta myös korkeasti koulutettujen keskuudessa. Saattaa olla, että lukutaidottomat ihmiset vierastivat vaaleja…mutta toisaalta, äänestysprosentti oli ennätysalhainen.

Seuraaviksi tulivat Mouvement populaire, joka ajaa erityisesti berberikielten ja -kulttuurin asemaa, sekä Rassemblement national des indépendants, riippumattomat.

USFP (Union socialiste des forces populaires) on vasemmistolainen, lähellä keskustaa oleva puolue, joka oli edellisen kuninkaan Hassan II valtakaudella (1961-1999) pitkään oppositiossa. ”Lyijyvuosien” aikana radikaaleimmat sosialistit joutuivat vainon kohteeksi, tunnetuin uhri oli 1965 Pariisissa kadonnut Mehdi Ben Barka. USFP sai vuoden 2002 vaaleissa eniten paikkoja eli 50, nyt he näyttävät jäävän viidenneksi suureksi puolueeksi. Heidän vaaliohjelmaansa oli vaikea saada nettisivuilta auki, itse jättäisin jo sen perusteella äänestämättä…

Marokon puoluepolitiikan ulkopuolelle jättäytyy Al Adl Wal Ihsane (Oikeus ja hyväntekeväisyys), islamilainen liike joka marokkolaisen toimittajatuttuni sanoin ”hallitsee katua”. Liikkeen perustaja, Abdesslam Yassine, on alkujaan suufilaisveljeskunnassa vaikuttanut, mutta Sayid Qutbin teosten inspiroimana poliittisen islamin teille lähtenyt karismaattinen johtaja. Oikeudella ja hyväntekeväisyydellä ei ole virallista asemaa. Liikkeen annetaan toimia, mutta sen monet jäsenet ovat joutuneet oikeuden eteen, koska he eivät tunnusta kuninkaan asemaa Amir Al-Mouminina eli uskovaisten johtajana. He haluavat Marokosta islamilaisen demokratian. Yassine on ennustanut, että Marokon järjestelmä hajoaa sisäisiin ristiriitaisuuksiinsa, minkä jälkeen toteutetaan yhteiskunnan täysivaltainen islamisaatio (tämän piti tapahtua 2006, Yassine on sittemmin siirtänyt ennustetta). Liikkeen edustajat korostavat tulevan muutoksen rauhanomaista luonnetta. Yassinen tytär Nadia Yassine on noussut isänsä vanhetessa liikkeen näkyvimmäksi julkiseksi edustajaksi. On hankala sanoa, kuinka paljon Yassinen liikkeen kannatus vaikuttaa ”kuninkaan islamistien” PJD:n kannatukseen. Edellisten vaalien jälkeen PJD:tä äänestäneet tulivat onnittelemaan Yassinen joukkoja, eli kansan saattaa olla vaikea erottaa partajengiä toisesta. Paitsi että Yassinella on joulupukki ja Othmanilla trendikäs pikkuparta.

Oikeus ja hyväntekeväisyys on sanoutunut irti väkivallasta, mutta terrorismin uhkaa ei Marokossa voi aliarvioida. Keväällä nuori mies räjäytti itsensä nettikahvilassa onnistumatta tappamaan muita. Viime kuukausina on löydetty yhä uusia terroristisoluja, ja turvallisuustaso on tälläkin hetkellä tietääkseni huipussaan. Casablancan veristen terrori-iskujen (2003) jälkeen Marokon viranomaiset ovat pidättäneet useita terroristiryhmiä. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet terroristiepäiltyjen pidätyksiä ja oikeudenkäyntejä. Jihadistisen fundamentalismin pelätään leviävän nuorten marokkolaisten maailmaan erityisesti arabisatelliittikanavien (köyhempienkin asumusten katolla on lautasantenni), sekä köyhien kortteleihin pystytettyjen epävirallisten moskeijoiden ja internetkahviloiden kautta.

Marokon kuningas Mohammed VI on ylin poliittinen ja uskonnollinen auktoriteetti, joka viime kädessä määrää kaikesta. Lakialoitteet, joilla on kuninkaan tuki, saattavat kohdata voimakasta vastustusta, näin kävi esimerkiksi naisen asemaa parantaneelle perhelaille jonka jokainen kohta piti määritellä islamiin sopivaksi ennen kuin se meni läpi. Mutta kuninkaasta täysin riippumattomia instituutioita ei ole, ja hän pitää käsissään suurta osaa taloudellisestakin vallasta. PJD:n suosion ovat jotkut nähneet mahdollisuutena vaatia muutoksia, mutta toiset sanovat, että hallitukseen päästessään tämäkin puolue alkaisi myötäillä kuningasta.

Makhzen on termi, jolla viitataan Marokon johtavaan eliittiin. Kuninkaan perheen vaikutusvaltaisimmat jäsenet, ltärkeät liikemaailman edustajat, sotilaseliitti, maaomistajat, heimojen johtajat…eivät välttämättä kuitenkaan vaalein valittavat poliitikot. Ota tästä sitten selvää.

Naisten asema Marokossa on parantunut suuresti viime vuosina. PJD ja Al Adl asettuivat muutama vuosi sitten uudistetun perhelain taakse, ja ovat nyt äänekkäästi vaatimassa naisten oikeuksia. Marokkolaisiin feministeihin kuuluu nykyään sekä maallisia että naisten oikeudet islamilaiseen kehykseen asettavia (jälkimmäisen porukan tunnustaa päähuivista). Vaaleissa oli erillinen naisten lista naisehdokkaiden läpipääsyn helpottamiseksi. Marokon kansalaisjärjestökentässä naisten ihmisoikeuksia ajavat ryhmät ovat vahvasti edustettuina. Kaupunkien koulutetuilla naisilla on paljon mahdollisuuksia, mutta maaseudun köyhien, lukutaidottomien naisten aseman eteen on tehtävä vielä paljon.

Edit: Vielä tuosta terrorismista. En halua, että suomalaisille jäisi kuva, että Marokko on erityisen vaarallinen maa. Totta, että terrori-iskun vaara on aina olemassa, mutta sen tosiasiallista suuruutta on hankala arvioida. Kohtaamani ihmiset, jotka ovat tulevat sellaisista eurooppalaisista suurkaupungeista kuin Lontoo tai Pariisi ovat yleensä pitäneet Marokkoa vähintään yhtä turvallisena kuin kotikaupunkejaan. Marokko on suosittu turistikohde, ja monilla ranskalaisilla on kakkoskoteja Marokossa tai he vetäytyvät sinne eläkepäiviään viettämään. Marokon hallituksen toimia terrori-iskujen suunnittelusta epäiltyjä vastaan on välillä arvosteltu lehdistössä. On esitetty epäilyjä, että suuri osa pidätetyksistä olisi aiheettomia. Politiikan taustalla on uumoiltu olevan tarve luoda marokkolaisille mielikuva, että ilman järeitä toimenpiteitä (=vahvaa kuningasvaltaa) terroristit voisivat syöstä Marokon samanlaiseen väkivallan kierteeseen kuin Algerian 1990-luvulla. Algerian viimeaikaiset terrori-iskut ja Al Qaidan vaikutusvallan lisääntyminen alueella pelottavat luonnollisesti myös marokkolaisia. Maiden välinen maaraja on periaatteessa suljettu, mutta käytännössä ihmisten, aseiden ja jopa lehmien salakuljetus on suurta bisnestä. Vähän ennen vaaleja marokkolaisessa Meknesin kaupungissa nuori mies sytytti kaasukanisterin ja heitti sen päin turistibussia. Kuski sulki oven ja ainoastaan terroristi vahingoittui räjähdyksessä.

Marokkolainen terrorismi liitetään monesti köyhyyteen, mutta tämä ei ole koko totuus. Casablancan vuoden 2003 itsemurhaterroristit olivat kotoisin köyhästä Sidi Moumenin korttelista. Terrori-iskujen suunnittelijoina on kuitenkin ollut. mm. insinöörejä. Vuonna 2006 löydettyyn Ansar El-Mehdi -terroristiverkostoon kuului myös varakkaan luokan naisia. Nämä naiset, jotka olivat ilmaisseet kiinnostusta itsemurhaiskuihin Irakissa nähtiin joissain lehtijutuissa jännitystä ja romantiikkaa etsivinä haihattelijoina, kuin jonkinlaisina vallankumousromantiikasta innostuneina moderneina Madame Bovaryina. Tetouanin kaupungissa on eräs köyhä asuinalue, josta on monta nuorukaista lähtenyt Irakiin tehdäkseen itsemurhaiskun.


Toiminnot

Information

One response

30 09 2007
Marokkolaisesta demokratiasta « Kaspardus. Kun maailma riittää.

[…] · No Comments Marokon parlamenttivaalien (9.9, katso aikaisemmat jutut Marokon vaaleista ja politiikasta) äänestysprosentti jäi maan historian surkeimmaksi: vain 37% äänestäjistä vaivautui […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: