Jouluinen marinadi

22 12 2008

Sopii mm. lihan ja tofun kanssa.

1 rkl sinappia

2 rkl viinietikkaa

Sekoita nämä hyvin  yhteen esim. haarukalla.

Lisää (edelleen hyvin sekoittaen)

2 rkl sitruunamehua

3 rkl hunajaa

Lisää vähä vähältä sekoittaen

0,5 dl öljyä

Seuraavaksi

1 rkl kanelia

1 rkl pipakakkumaustetta

1 tl kardemummaa

1 tl sambal oelekia, tai vaihtoehtoisesti chiliä maun mukaan

suolaa maun mukaan

Laita marinadi purkkiin tai pussiin ja liha, tofu tms. vähintään tunniksi jääkaappiin marinoitumaan. Kypsennä pannulla tai uunissa, mieluiten miedolla lämmöllä koska hunaja saattaa takertua ja kärähtää. En silti malttanut jättää sitä pois, koska hunaja on namia!

Tämän tietää myös helsinkiläinen elektropopduo TV-OFF. ”It’s my honey, my honey, my super sticky icky icky sweet sweet…” Laulajattarella on ihanan energinen lavameininki.

Videon voi tsekata vaikka marinoitumista odotellessa. Ei ruokaa ilman kulttuuria, väitän (satavuotiaan Claude Levi-Straussin hengessä).





Tonnikalan aika

2 12 2008

Ennustukset kertovat, että kun pörssikurssit matelevat pohjalukemissa ja 37 000 suomalaista saa kutsun YT-neuvotteluihin, niin Tonnikalan aika on ovella. Kuten hippiliike, scientologia ja neokonservatismi, on tämäkin villitys lähtöisin Yhdysvalloista.  Thomas Friedman kirjoittaa New York Timesin kolumnissaan katselevansa nuoria asiakkaita ravintoloissa ja vaivoin vastustavansa kiusausta mennä näiden tuntemattomien luo ja pyytää heitä säästämään rahojaan. ”Sinun pitäisi olla kotona syömässä tonnikalaa”, Friedman haluaisi sanoa ja selventää: ”Finanssikriisi ei ole lähelläkään loppuaan, joten ole hyvä, pakkaa tuo pihvi mukaasi ja mene kotiin”.

Tonnikalan aikaan ei syödä sitä tonnikalaa jota japanilaiset kutsuvat maguroksi, vaan sitä jota saa hiutaleina purkista. Jonka haju tuo mieleen kissanruoan.

Tonnikalasta voi valmistaa kaikenlaisia perusherkkuja, mutta tällä kertaa haluan jakaa kanssanne belgialaiselta muurarilta oppimani eksoottisen reseptin.

Persikkatonnikala (tuttujen kesken Perston)

tonnikalahiutaleita

säilykepersikoita

majoneesia (käytin itsetehtyä versiota, jossa yksi keltuainen, viinietikkaa, sinappia, öljyä ja ranskankermaa)

Mausteita jos tarpeen. Laitoin itse hiukan chiliä, paprikaa ja tomaattipyrettä.

Sekoita tonnikala, majoneesi ja mausteet. Täytä persikanpuolikkaat seoksella

perston

Myyrä kastelee perstoneita.

Kuvassa toinenkin nautiskelijoiden mielipiteitä jakava herkku, aurajuustokeitto. Löysin reseptin täältä. Aurajuustokeitto on melko edullista, koska täyttävästä keitosta riittää kavereillekin.





Stressi tappaa, kolesteroli ei?

19 11 2008

Suurin osa ravitsemustieteilijöistä ja lääkäreistä pitää korkeaa kolesterolitasoa riskitekijänä, joka aiheuttaa sydäntauteja. Skeptikoitakin löytyy. Helsingin sanomissa oli juttu Malcolm Kendrickin ”Ei sittenkään kolesteroli” -kirjasta. Kendrick ei usko kolesteroliteoriaan, vaan syyttää sydäntaudeista stressiä.* Rasvan syöminen, oli se mitä laatua tahansa, ei hänen mukaansa nosta veren kolesterolia. Tie terveyteen piilee leppoisassa elämäntavassa.

”Sydäntä suojaa rento asenne, liikkuminen ja mukavat ihmiset, suosittaa Kendrick. Sillä mitä laittaa suuhunsa ei ole niin väliä, kunhan syö kalaa pari kertaa viikossa. Ja pari lasillista viiniä silloin tällöin ystävien seurassa nautittuna tekee hyvää. Tupakka pois.”

Minäkin välttelen rasvaa kuin mehiläinen hunajaa. Ja viiniä kuin kissa kissanminttua. Tupakan sen sijaan hylkäsin kauan aikaa sitten, enkä edes tajunnut ikävöidä sitä.

Stressinpoisto onkin jo sitten mutkikkaampi juttu.

tup11

tup2

Lisää:

Perinteisiä ruokavalioita puolustava Weston A. Price-säätiö kutsuu kolesterolia ”ruumiin parhaaksi ystäväksi (linkki)

Kauppalehden Olli Heralan kolumni kolesteroliteorian kohtaamista ongelmista USA:ssa (linkki).

Ruotsalainen Kalla fakta-sarjan ohjelma paikallisesta ravintodebatista (vähähiilihydraattinen vs. lautasmalli) on katsottavissa Nyhetskanalen sivulta.

*Jutussa ei tehty eroa LDL- ja HDL-kolesterolin välillä. En tiedä miten kirjassa.





Viimeinen ateria

29 08 2008

Mitä söisin jos tietäisin kuolevani?

  • laadukkaita oliiveja
  • tomaatti-mozzarellasalaattia. Ehdottomasti käytettävä luomutomaatteja. Mausteena voisi olla mm. korianteria, oliiviöljyä ja sitruunaa.
  • bortschia
  • kermaista kalakeittoa, lapsuuden lempiruokaa
  • grillattuja kasviksia, ainakin paprikaa, kesäkurpitsaa ja sieniä
  • lohisashimia
  • punaista mätiä, smetanaa ja silputtua sipulia
  • graavilohta + tummaa vuokaleipää
  • tanjia marrakshiaa
  • lampaanpaistia
  • boeuf bourguignonia, coq au vinia tai jotain muuta viinissä haudutettua liharuokaa.
  • 1 valkosipulimarinoitu kanavarras
  • 1 flammekueche
  • erilaisia juustoja
  • espanjalaista kuivattua makkaraa, tai ranskalaista saucissonia
  • ananasta ja vesimelonia
  • mustikoita ja mansikoita
  • luonnonjogurttia ja hunajaa
  • chilisuklaakakkua
  • juustokakkua, esimerkiksi Barryn juustokakkua (Joka kodin keittokirja)

Menu tulisi kaiketi kalliiksi, ja veisin monta elikkoa mukanani manan maille. Harkitsin lisäksi ostereita, sitruunapiirakkaa, tagineja ja intialaista ruokaa. Pizza olisi riski, niitä on niin moneen lähtöön.

Kuolemaantuomitut saavat esimerkiksi Yhdysvalloissa valita viimeisen ateriansa. Sanottakoon tässä välissä, että kuolemanrangaistus on mielestäni kammottava, epäinhimillinen käytäntö, josta ei ole mitään hyötyä. Jos haluatte lukea lisää synkästä aiheesta niin Timen sivuilla kirjoitetaan teloitettavien ruokatoiveista ja niiden toteuttamisen mielekkyydestä.

Nykyihmisten viimeinen ateria taitaa usein olla sairaalaruokaa. Olen kuullut, että se voi olla aika mautonta. Vakavasti sairaille ihmisille ei varmaan tarjota mausteista murkinaa.

Mitä te söisitte viimeisellä ateriallanne?

Kaspardus suosittelee:

  • Jacques Brel, Le dernier repas (YouTube, engl. tekstitys)
  • Suuri pamaus (La Grande Bouffe, 1973, IMDB ). Elokuva neljästä miehestä, jotka päättävät syödä itsensä hengiltä.






Rakastan lihaa vaikka välillä se on niin vaikeaa

2 12 2007

Jokaisella on paheensa. Luovuin tupakasta vuosia sitten enkä ole kertaakaan katunut. Kahvista on ollut vaikeampi luopua: kuukausia kestänyt kahvilakkoni päättyi helteisenä päivänä Waynesin terassilla nautittuun jäälatteen. Olen noudattanut vähähiilihydraattista dieettiä menestyksekkäästi ja jättänyt pastat, riisit, jauhot ja sokerin harvinaisiin herkutteluhetkiin. Mutta kaikki kasvissyöntikokeiluni ovat kestäneet pisimmillään neljä päivää. Liha on vaan niin hyvää. Rakastan kunnon pihvejä, entrecoteja, kyljyksiä, kylkiviipaleita, pekonia, kanankoipia, naudanmaksaa, salamia, meetwurstia, bratwurstia, ilmakuivattua kinkkua, saucissoneja, lammasta, kebabia, poronkäristystä…joo, tajusitte varmaan. Kuten Oscar Wilde sanoi: voin vastustaa kaikkea paitsi kiusausta. Etenkin, jos siinä kiusauksessa on lihaa.

Jos jätetään kysymykset lihantuotannon vaikutuksesta ympäristöön toiseen kertaan (kiinnostuneet voivat käydä tsekkaamassa LEADin sivut) niin eettiset argumentit lihansyöntiä vastaan koskevat erityisesti teuraseläinten kohtelua. Suomalainen lihantuotanto on noussut uutisotsikoihin Oikeutta eläimille -järjestön julkisuuteen toimittaman kuvamateriaalin ansiosta. Filmillä nähdään sairaita ja häiriintyneitä eläimiä, sekä raatoja elävien eläinten joukossa. Väärinkäytökset järkyttävät, mutta tuskin mikään tehotuotanto eläimen kannalta kovin ruusuista on, ihan tilanpuutteenkin vuoksi. Eläimet kun yleensä tykkäävät temmeltää ympäriinsä, eivät vain huojua puolelta toiselle.

Mitä tehdä? Onko pakastealtaan riistakäristys tehty vapaina juoksentelevista eläimistä, jotka ovat ainoastaan kohdanneet loppunsa ihmisen käsissä? Oikeutta eläimille paljasti myös yhden luomutilan sikojen ahdingon, mutta ovatko luomupossut yleensä onnellisempia? Entä kala, mistä se purkkilohi onkaan peräisin?

Vietin nuorempana kahdeksan kuukautta Ranskan maaseudulla vapaaehtoistöissä. Teurastimme aina välillä jonkun pienen, mutta eläinten lukumäärään verrattuna tilavan ”farmimme” ankoista tai kanoista. Eräs joukkomme kasvissyöjistäkin söi tätä lihaa, koska tiesi, että linnut olivat viettäneet mukavaa elämää. Tai sanotaan mukavannäköistä, eläinten onnea kun ei ihminen voi ymmärtää. Lintujen aitaus oli taivasalla ja siellä oli pulikointiallas. Ne tepastelivat usein aitauksen muurilla, mutta eivät karanneet. Sitä kesy kai merkitsee. Pienen ”farmimme” tarkoitus ei tietenkään ollut voitontuotto, joten tällaisista olosuhteista on normaalin karjan suhteen turha haaveilla.

Vaikka en pystyisikään luopumaan lihasta kokonaan, niin voin toki vähentää sen syöntiä. Hankin vain päivittäiset proteiinit maitotuotteista ja munista. Jotka nekin ovat tietysti eläimistä peräisin.

heinakuu06-306.jpg

Kamelille on käynyt ohraisesti. Kyseinen eläin ei luultavasti ole lihan tehotuotannon uhri, vaan tehnyt elämäntyönsä toisenlaisen hyväksikäytön alaisena. Fez, Marokko, 2006.

Yksi juttu vielä: miksi ei ole olemassa luomukulutusmaitoa? Kahvi-kahviloissa (eli niissä, joissa kahvi on pääasia eikä kaljan kylkiäinen) käytetään yleensä lateissa sun muissa kulutusmaitoa ellei erikseen pyydä rasvatonta. Tämä on osasyy siihen, miksi Waynesin kahvi on niin hyvää. Sitten on vielä minun kaltaisiani eksentrikkoja jotka tykkäävät kotioloissakin juoda kunnon maitoa kahvin kanssa. En tiedä, siirryttäisiinkö kahviloissa luomumaitoon jos sellaista olisi rasvallisena tarjolla. Mutta minä ainakin ostaisin sitä, nyt joudun kaupassa miettimään haluanko hyvää vai toisella tavalla hyvää.

Update 1.8.2008.  Humoristinen Stuff White People Like -blogi kiteyttää valkoisten ihmisten (tai pikemminkin valkoisten boheemiporvarien) ahdingon: ”But wait, aren’t there white people who eat organic, grain fed, free range cattle and chicken? Yes, these white people are wracked with guilt knowing that they are eating a dead animal, contributing to rainforest deforestation, and global warming.” Touché.





Ramadan: mitä ulkopuolisen kannattaa tietää

21 10 2007

Ramadan, tuo muslimien pyhin kuukausi, tuli ja meni melkein huomaamatta. Mikä teki oloni haikeaksi. En voi ymmärtää Ramadanin pyhyyttä ja merkitystä koska en ole muslimi. Mutta viime vuonna Marokossa asuessani mullisti Ramadan minunkin arkeni. Opettelin seuraavat säännöt:

1. Älä mene ulos heti auringonlaskun jälkeen. Muslimit ovat koko päivän syömättä ja juomatta. Auringonlaskun rukouksen jälkeen he syövät kodeissaan ftour-aterian. Ulkona liikkuvat ainoastaan ne joilla ei ole kotia mihin mennä. Marokossa ihmisvilinä on ystäväsi, tyhjät kadut vihollisiasi. Minua varoitettiin liikkumasta ulkona heti pimeän laskeudutta, mutta kerran jouduin palaamaan kotiin tähän aikaan. Mitään ei tapahtunut, mutta tunnelma ulkona oli aika pelottava.

2. Mene ulos muutama tunti auringonlaskun jälkeen. Syötyään kotona f’tour -aterian ihmiset lähtevät kyläilemään ja kaupungille. Ja syövät lisää. Monet lihovat Ramadanin aikaan, vaikka jotkut uskonoppineet pitävät mässäilyä sopimattomana, naistenlehdistä nyt puhumattakaan. Medinat eli vanhat keskustat kapeine ostoskatuineen täyttyvät ihmisistä. Kyläilyt sukulaisten luona saattavat venyä pitkälle aamuyön puolelle. Ihmettelen aina Välimeren maiden ihmisten valvomiskykyä. Menen nukkumaan yleensä viimeistään kahdeltatoista, ja bileiltana jaksan valvoa pari tuntia myöhempään. Olen varmaan antanut suomalaisista tylsän kuvan ulkomaiden asukeille, mutta perjantai-illasta sunnuntaiaamuun juhlivat helsinkiläisystäväni tekevät parhaansa korjatakseen tilanteen. Luotan teihin, kaverit!

3. On hyvä antaa jotain köyhille. Ramadanin aikaan rikkaat ihmiset lahjoittavat suuria summia hyväntekeväisyyteen. Tavalliset ihmiset antavat kerjäläisille enemmän ropoja kuin yleensä. Minäkin annoin hövelimmin, etenkin lähikortteleiden kerjäläisille. En halunnut vaikuttaa ilkiöltä. Köyhät koputtelevat iltaisin ovia ja pyytävät ruokaa. Marokkolaisen ystäväni mukaan yksikään Ramadania viettävä koti ei voi kieltäytyä ruokkimasta köyhiä ”koska Ramadanin aikaan rikkaat näkevät nälkää kuten köyhät, ja köyhät juhlivat kuten rikkaat”. Ramadan on siis sosiaalisen tasoituksen kuukausi. Myös minä ja kämppikseni saimme yhden kerjäläisen ovemme taakse. Sanoimme, että emme vietä Ramadania, mutta tarjosimme jotain ruokaa. Kuvio toistui parina iltana, kunnes eräänä iltana annoimme vain säälittävää leipää. Kerjäläinen ei palannut. Marokkolaiset tuttumme paheksuivat kerjäläisen käyttäytymistä sillä ainoastaan muslimeilta sopii odottaa ruoka-apua.

4. Passi mukaan lounaalle ja viinikauppaan. Ramadanin aikana sosiaalinen kontrolli pelaa: paastorikkureita ei suvaita. Supermarkettien viinaosastoilta saa alkoholijuomia vain ulkomaanpassia näyttämällä. Useimmissa ravintoloissa ei paikallisille tarjoilla mitään päiväsaikaan. Tunisialainen kaverini meni kerran lounaalle ranskalaisten ystäviensä kanssa. Tarjoilija otti ranskalaisten tilaukset vastaan mutta tivasi tunisialaiselta tämän uskontoa. Kaverini vastasi, ettei se kuulu tarjoilijalle, jolloin tarjoilija halusi tietää oliko hän marokkolainen. Kielteisen vastauksen kuullessaan tarjoilija toi kaverilleni mitä tämä pyysikin. Huomasin saman pätevän monessa asiassa: ulkomaalaiset saavat tehdä mitä haluavat, mutta marokkolaisen asioihin voivat muut marokkolaiset sekaantua. Liberaalisti uskontoa tulkitseva tuttunikin paheksui trendikahvilassa näkemiään lounastajia, sillä paasto on sentään yksi islamin viidestä peruspilarista. Aina on niitä, jotka syövät salaa, mutta myös niitä, jotka pohtivat onko oman syljen nieleminen syntiä.

5. Varo liikennettä. Kun auringonlasku punertaa talojen katot menevät kaupat kiinni ja ihmiset suuntaavat koteihinsa. Autoilijat ajavat kuin kaistapäät. Marokkolainen liikenne on suomalaisille ja monille muillekin aluksi pelottavaa, kuin Italiassa mutta potenssiin 10. Itse asiassa marokkolaiset autoilijat ottavat jalankulkijat huomioon paremmin kuin helsinkiläiskuskit. Ramadanin iltapäiväruuhkissa autoilijoiden huomaavaisuus karisee pois. Hurjastelu tuo mieleen katastrofileffat, joissa ihmiset ajavat henkensä kaupalla luonnonmullistusta tai tappavaa tautia pakoon. Sitä se nälkä teettää.

6. Kunnioita muiden paastoa. Yritin välttää julkisesti syömistä jos pystyin. Kerran krapulassa join teetä ja söin kakkuja Kasbahin kahvilassa. Siellä on paljon turisteja, joten en erottunut joukosta. Chefchauenin reissulla hostellin emäntä joutui heräämään aikaisin paistaakseen munia ainoastaan meidän seurueellemme, naisrukka.

Juon aina 1,5 litraa vettä tunnin juoksulenkillä, enkä muuttanut tapojani juostessani Ramadanin aikaan Hiltonin puistossa. Muut kuntoilijat loivat suuntaani paheksuvia katseita. Monet marokkolaiset urheilevat iltapäivällä ilman nestetankkausta. Naapurin tytöt kertoivat, että lukiossa saattaa olla aamulla liikuntatunti, ja sitten kaikki joutuvat olemaan juomatta ja syömättä koko päivän. Sissiteinejä.

Jotkut ei-muslimituttuni paastosivat. Rabatin ekspatriaatit pitivät yksittäisiä paastopäiviä, mutta amerikkalainen ystäväni, joka oli vapaaehtoisena pienessä kaupungissa Saharan laidalla noudatti sawmia (eli paastoa) koko Ramadanin ajan. Vierailimme hänen luonaan Ramadanin loppupuolella. Etelän ilma on hyperkuivaa ja siellä oli syksylläkin kuumaa kuin pätsissä. En voi ymmärtää kuinka kukaan voi olla juomatta sellaisessa paikassa. Kaverini teki työtä paikallisten nuorten parissa, ja olisi menettänyt pienen, vieraita kulttuureja huonosti tuntevan yhteisön kunnioituksen ellei olisi paastonnut muiden mukana.

7. Älä odota keneltäkään yhtään mitään. Ramadanin aikaan ihmisten pitäisi kunnioittaa islamin opetuksia tavallista huolellisemmin, rukoilla ja ajatella hyviä ajatuksia. Marokossa viimeksi mainittu ei aina tunnu sujuvan niin kuin pitäisi. Nälkäiset ihmiset voivat olla hyvin ärtyisiä ja monet työskentelevät puoliteholla. Kokouksia ja työtapaamisia on vaikea sopia, varsinkin jos haluaa saada jotain aikaan. Viranomaiset ottavat oleskelulupahakemuksen vastaan mutta eivät tee asian hyväksi mitään ennen kuun loppua. Toisaalta on niitä, jotka raatavat aamusta iltaan kuten elämänsä jokaisena päivänä. Monet perheenäidit näkevät käsittämättömän paljon vaivaa valmistaakseen Ramadan-herkkuja muiden tehtäviensä ohella.

8. Älä ihmettele jos heräät keskellä yötä omituiseen metakkaan. Asuimme Rabatissa miellyttävällä, keskiluokkaisella alueella. Mutta parvekkeemme ja monet ikkunoistamme antoivat vilkkaalle, pitkien palmujen reunustamalle kadulle, jonka toisella puolella sijaitsi huomattavasti työväenluokkaisempi alue. Tämä teki lähishoppailusta sangen jännittävää puuhaa, mutta Ramadanin aikaan ymmärsin, että sijainnilla oli myös varjopuolensa. Heräsin kahden aikaan yöllä rumpujen paukkeeseen ja ihmishälinään. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä olisi voinut olla kyse. Kelattuani läpi kaikki mahdolliset uhkaskenariot huomasin metelin liikkuvan talostamme poispäin. No, jos se on jotain vakavaa niin kai siitä on aamulla lehdissä, päättelin. Seuraavana päivänä marokkolainen työkaverini nauroi, kun kerroin öisestä metelistä. Hän kertoi, että traditioihin kuuluu varhainen herätys syömään ja rukoilemaan. Kaupungeissa tätä harrastetaan enää vain kansanomaisimmilla alueilla. Työkaverini piti kahta epätavallisen aikaisena rummutusaikana, aamurukoukseenhan oli vielä monta tuntia.

9. Nauti herkuista ja paikallisten vieraanvaraisuudesta. Ramadanin aikaan leipomot laajentavat tarjontaansa. Tiskit pursuavat sataa sorttia leivoksia ja pasteijoita. Osallistuin muutamalle Ramadan-päivälliselle. Parhaiten jäi mieleen naapurien minulle ja kämppikselleni järjestämä ateria. Rouva halusi näyttää mitä marokkolainen ruoka voi parhaimmillaan olla. Menimme kuuden aikaan syömään ftour-ateriaa. Tarjolla oli hariraa ja toista ruokaisaa keittoa, hunajalettuja, ohuista säikeistä muodostuvia leivonnaisia, makeita kakkuja, munia, ja ties mitä. Rasvaista ja makeaa ruokaa, joka täytti nopeasti. Nam nam, söimme mahamme täyteen. Jälkiruoaksi oli rasvoista ja sokereista tehtyä mömmöä. Tuoteselosteen kuullessani ajattelin, että äiti tappaisi minut jos tietäisi. Aterian jälkeen katselimme televisiosta Ramadan-saippuaa ja rupattelimme. Jossain vaiheessa perheen äiti kysyi: no, milloin haluaisitte syödä? Taas? kysyimme järkyttyneinä. Kävi ilmi, että tämä oli vasta alkua. Varsinaisella illallisella söimme kanaa ja nuudelintapaista yhteiseltä vadilta, keittoa ja kakkuja. Lopulta mahaan ei mahtunut muruakaan. Mutta tässähän on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä, rouva valitti. Tyttäretkään eivät enää suostuneet syömään, kai he välittivät linjoistaan. Kiitimme upeasta ateriasta ja hoipertelimme omaan asuntoomme vatsojamme pidellen. Tarjosimme joskus naapureillemme päivällistä mutta pastamme ja vohvelimme eivät yltäneet Ramadan-ruokien tasolle. Hävisimme kokkisodan suosiolla.

Valitettavasti en ottanut kuvia ihanista Ramadan-ruoista. Suippokantisissa ruukuissa kypsytettävät taginet ovat Marokon lahja maailmalle. Lemppareihini kuuluvat erilaiset lammastaginet, esimerkiksi taateleilla ja manteleilla maustetut, sitruuna-oliivi-kanatagine ja tagine kefta. Olin juuri ennen Ramadania eräissä bileissä joissa valmistettiin ja syötiin iso tagine. Pojat kyllä kertoivat, mistä ruumiinsosasta ruoka oli tehty, mutta vasta kun kaikki liha ja kasvikset oli syöty näimme karun totuuden omin silmin.

syyskuu-marokko-050.jpg

Jep, se on lampaan pää. Suomalaiset kaverini kirkuisivat kauhusta jos tarjoilisin jotain vastaavaa. Mutta se oli hyvää!

Edit 16.18. 2008. Ranskankielinen Tel Quel-lehti (no. 301/2007) kirjoitti marokkolaisten uskontoa koskevasta tutkimuksesta (linkki). Haastatelluista 1156 kansalaisesta 60 % oli sitä mieltä, että Ramadan-paaston rikkoja ei ole muslimi. 44,1 prosenttia oli sitä mieltä, että rikkureita pitäisi rangaista, 40,8 % piti paastoamista yksityisasiana, ja 14,2 prosentin mielestä yhteiset säännöt vaativat paastoamista. En tiedä mitä loput 0,9 prosenttia ajattelevat. 

Tämä ruokailukuva on otettu Ramadanin aikaan, mutta kuvan apina EI NOUDATA paastoa. Eikä kuvan nainenkaan, mutta hänellä on sentään sivistyneemmät pöytätavat.

sahara-146.jpg





Suvaitsemattoman pizzaleipurin tunnustuksia

1 10 2007

Rakastan pizzaa, se on yksi maailman parhaista ruoista. Kelatkaa: litteä lätty jonka päälle voi laittaa ihan mitä haluaa. Pizzan ideaan kuuluu useimpien mielestä tomaattikastike ja juustoraaste, mutta on myös pizza biancoja ja pinaattipohjaisia pizzoja. Italialainen kaveri kertoi tekevänsä välillä suklaapizzaa. Ja sokerispagettia. Kaikkea sitä keksitään.

Pizza on hyvin demokraattinen ruoka. Se ei ole kovin kallista, mutta tarjoaa mahdollisuuksia persoonallisiin täytevalintoihin ja itsensä toteuttamiseen. Pizza on hyvää sekä pikaruokana että tarkkaan valmistettuna kotileipomuksena. Pizzaa voi syödä käsin tai lautasilta, ravintolassa, puistossa, sängyssä, sateenvarjon alla.

Pizza kerää ihmiset yhteen. Ystävät voivat jakaa pizzan, ja rakastavaiset oppivat kumppaniensa täytetoiveet ennen heidän sisarustensa nimiä. Olen ollut vapaaehtoistyöjärjestön hommissa Ranskan maaseudulla, kahdessa eri paikassa. Kummassakin oli vanhanaikainen, itsemuurattu pizzauuni, johon järjestön äijät heittivät pizzoja nopeasti kuin koneet. Yksi järjestön tavoitteista oli solmia suhteet lähikylien ihmisiin, ja pizzan avulla saimme paljon uusia ystäviä.

Kotipizzassa työskennellessäni opin heittelemään pizzoja ilmaan, en tosin kovin korkealle. Minun teki aina mieli kommentoida asiakkaiden valintoja: ei kannata ottaa montaa täytettä sekaisin, noin suuri juustomäärä tuhoaa pizzan päällisten rakenteen…mutta yleensä maltoin mieleni. Käsittämättömin täytevalinta oli tonnikala-ananas. Kalaa ja hedelmää, yääk!

Olen joskus kiistellyt ystävieni kanssa ruoasta, mikä on älytöntä. Siitä, mikä on terveellistä, voidaan olla montaa mieltä, mutta jokainen syököön mitä haluaa. Maailmassa on yhtä monta ruokakulttuuria kuin on ihmisiäkin, minkä vuoksi yritän hyväksyä toisten pizzavalinnat. Vaikka niissä yhdistettäisiin kalaa ja suklaata. Toisten ihmisten kunnioitus on heidän valintojensa hyväksymistä silloinkin, kun ei niitä pysty itse ymmärtämään. Ja kunnioitus lähtee pienistä asioista, kuten pizzasta.








Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.